Perjantaina käväsin koulussa, tai siltä se ainaki tuntu. Vähä yli kolme tuntia ja adios. Töihin suunnistin sieltä, jaksoin olla aktiivinen viitisen tuntii ennen ku oli vaa pakko lähtee ajelee Kotkaa kohti. Matkalla kävi ahistaa koko hemmetin Kotka! Ihan perseestä.
Perille ku pääsin ni siinä ehittii äipän kans jutskailla ja heittää ruokaa lärviin. Kauppareissu oli eessä. Ihan ku oltais ostettu jollee 10-henkiselle perheelle tavaraa, siltä se ainaki näytti ja tuntu.
Iskä tuli töistä kotii ja halusin että käydää siinä illalla vielä mummoo kattomassa. Myöhäsekshän se meni, mut tulipahan sit käytyä.
Kotona oltiin viimein kymmenen jälkee. Ei siinä kauheesti ehtin/jaksan mitää tehä ku kattoo työvaatteet ja käydä nukkuu.
Aamulla herätys seiskalta, oon saanu nukkuu tänä aamuna täl viikol kaikista pisimpää! Aina herätys joko ennen kuutta tai viittä, riippuu meenkö kouluu vai töihi.
Tosiaan, töihi piti mennä pitkästä aikaa, viiden kuukauden tauon jälkeen. Odotukset oli surkeet. Ei se nyt ehkä niiiiin v*ttumaista ollu ku olin varautun, sanotaa että menihän se siinä. Jalat oli kyl ihan ku hakatut päivän päätteeks ja muutenki olo ku katujyrän alle ois jääny. Tuli niin vahvasti semmonen tunne, että mun aika on ohi tuolla. Paljon on kysymyksiä, mutta ei vastauksia. Ehkä en haluakaan niitä, menköö toi homma nyt ihan omalla painollaan.
Töistä ku pääsin, ni hilpasin kotikautta pakkaa laukut ja muut kamat autoon. Ei siinä auttan muu ku lähtee ajelee kotia kohti. Pää on ihan pyörällä jotenki, ehkä oon yliväsyny ja -rasittunu. Onneks saa huomen nukkuu, nukkuu ja nukkuu.
Sitte jaksaa taas ens viikolla opiskella ja työskennellä..