IRC-Galleria

Ei tiedä oikein mitä sitä enää sanois tähänkään. Paska nakki napsahti, tätä kestää sulatella hetken. Ei auta muu ku lähteä uuteen nousuun.

Onneks tuli lähdettyä liikenteeseen, vaikka olinkin ihan rikkipoikki. Oli kiva ilta istuksia, selvin tosin, eikä tarvinu kotona kököttää ja surkutella tätä elämää.

Muut heivasin baariin ja ite tulin kotiin. Jaksan sitten illemmalla ajella takasin Vantaalle, eikä ole kapulaa.

Onpas vaihteeks tullu oltua koko viikonloppu liikenteessä, sitä ei olekaa tapahtunu piiiiiiitkään aikaan. Tätä olen kaivannut, elämää ja ihmisiä.

Pienen pieni olio näki viimein valoa tunnelin päässä yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen. Aamulla aikaisin, kello 2:45 valoon päästessään, alkoi pienen pojan elämä.

Onneksi Sanna pelasti päivän. Mukavasti meni ilta jutustellen ja nauttien alkomaholia. Unohtui ne pahat asiat edes hetkeksi ja sai nauraa.

Sanna, sun sydän on puhdasta kultaa.

Mikä ihme näissä uusien vuosien aluissa oikein on? Aina tapahtuu jotain kamalaa. Tänä vuonna ollaan hyvin etuajassa, heti jo 9. päivä, wou! En malta odottaa mitä ens vuonna tapahtuu heti eka päivä, tulee maailmanloppu?? Toivottavasti ei.

Kaikki ikävä on kasautunu "hyvin" juhlitun joulun jälkeen. Nää jutut on vielä sellasia, että niihin ei pysty ite mitenkään vaikuttamaan, ne vaan tapahtuu.

Sitä luulee ettei enää huonommin vois mennä, niin kyllä sitä vaan voi. Tietämättömyys on autuasta, ei ole stressiä. Toisaalta on ihan hyvä tietää, niin voi varautua tulevaan. Tuskainen kevät tulossa. <totinen>

Jos joku viel kysyy miksei tee miel juhlii jouluu ja/tai uutta vuotta, ni tässä hyvin selkeä syy.

Olipa tosiaan kummallinen päivä. Mikään ei ollut niin kuin ennen tai kuten yleensä, tai miten sen kukin haluaa tulkita.

Leukani loksautin auki monen monta kertaa tänään ja tunnetusti mun reaktiothan ei oo mitään kovin pieniä ja huomaamattomia.

Ehkä tää maanantai sittenkin kääntyi hyväksi... Toivoa on!

Nyt mut taas tavoittaa kaikista mahdollisista numeroista.

(Daizu%60&beid=24958122)

Tulipahan sittenkin vietettyä uutta vuotta. Rauhallisissa merkeissä se meni, mutta seura kruunasi kaiken.

Todelliset ystävät kyllä erottuvat massasta, kun heitä todella tarvitaan.

Näin se vaan menee. Mua ei nyt tavoita varmaan viikkoon kännykällä. Vain ne aniharvat joilla on mun toisen liittymän numero, (tai työnumero) saa kiinni.

Kohta on tääki joulu kärsitty, ei ois enää ku huominen. Loppuu onneks tämäkin tuska, viimein.

Ei joulu oo ku (lapsi)perheiden juhla, joka on tosi hyvin kaupallistettu, että se tärkein aina jää kyllä taka-alalle.

En kyl tiie mitä hyvää joulussaki on, tänä vuonna meni kyllä loppukin maku koko touhusta.
Kiitos ja näkemiin.