IRC-Galleria

Ihanaa kun ei tarvitse itkeä yksin, ja tietää, että voi itkeä, jos siltä tuntuu. Kuten olen joskus sanonut, kaikki kyyneleet eivät ole pahasta.
Perjantai, taas. Viikko ohi. Ainakin melkein.
Sain tänään taas laskettua luennon jälkeen ihan kivasti, ennenkuin nälkä iski. Tein liian suolaista ruokaa. Yrttisekoitusta meni liikaa.
Väsyttää. Jospa tänä yönä saisi nukuttua edes suurin piirtein tarpeeksi. Lauantaina on kaverin tuparit/pikkujoulut.
Ja äiti meinasi eilen pillahtaa itkuun kun sanoin että olen jo ostanut joululahjat. "Mitä sä sellatteisiin rahojas laitat?!" No, jos en minä ostaisi lahjoja, ei isä ja äiti saisi juuri mitään, ja onhan ne ihan kilttejä olleet. Äiti ainakin. Ja lahjojen antaminen on kivaa. Äiti raukka luulee ettei mulla ole rahaa syödä, kun olen sanonut syöväni kotona kaapin varastoja. Ihan kuin se olisi ruoka josta ensimmäisenä tingin. Ehei. Se on se, missä syö ja mitä.
Suihkussa pitäisi käydä. Ja laskea vähän lisää. Neljän maissa jos menisi Ihanan kanssa samaa matkaa Kortepohjaan.

Väsyttää. Laskin laskuja tänään.
Viimenen tilpin demokin oli tänään, loppuihan sekin.
Loppuisi jo muutkin.

Tänään kello soitti.
Sain lukaistua läpi monistenivaskan, ja koitin laskea laskuja. Ja jälleen kerran olen tyhmänä. En vaan osaa. En ymmärrä mikä siinä on, mutta en vain osaa laskea noita laskuja. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että lukiossa luin vain yhden kemian kurssin, ja siitäkin on jo nelisen vuotta. Ja viime vuonna menin säkällä läpi kemian, en oikein ymmärtänyt mitään. Näin se kostautuu kun ei tajua opiskella kunnolla. Kaivoin ihan kemian kirjankin esille ja katselin sieltä. Muutama asia selveni.
Onneksi on viikonloppu kohta, silloin voisi katsella ihan ajatuksen kanssa.
Jos en pääse ensi viikon tentistä läpi, se siirtyy ensi vuoden alkuun. Ja siinä on edellisenä päivänä toinen tentti. Ja jos en saa kurssia suoritettua, ei minulla ole mitään asiaa labroihin keväällä. On vaatimuksena, ei suosituksena.
No, minä laitan itseni osaamaan. Vajaa viikko aikaa. Aika - alkaa - NYT!

Ai että harjun portaat oli kauniit. Parin tunnin ulkoilu teki kyllä hyvää, nyt iltapalan jälkeen alkoi ramaista mukavasti...

Heräsin aamulla riittävän aikaisin, ja sain luettua. Hyvä.
Itsenäisyyspäivä ja kaikkee. Kuuden maissa pitäisi olla kaupungilla, menen kaverin kanssa kulkueeseen palloilemaan ja hautuumaalle kuuntelemaan jotain. Pääasia on kävellä harjun portaat tänään ylös. Olivat niin kauniit viime vuonnakin.
Huoh, tähän lomailuun voisi tottua. Neljäs päivä, ettei ole tarvinnut olla lipastolla. Huomenna se taas alkaa, aamukahdeksaan herätykset. No, saa ainakin jotain aikaan.
Kotona on pirun kylmä, onneksi jellonat tuo helpotusta, nyt kun ne vihdoin ja viimein olivat kuivaneet kokonaan.

Liikkumisella on parantava voima. Ihana olo, kun sai kunnolla rehkittyä. Käännän tämän illan voitokseni. Hellin ja hoivaan. Laitoin pitkästä aikaa kasvonaamion, ja rasvaan jalat rauhoittavalla ja viilentävällä (ei ole höpöhöpö juttuja) jalkarasvalla ja menen peiton alle, kynttilän valossa, teemuki kädessä, katsomaan Täydellisiä Naisia. Ah!

Mikä maanantai, missä?
Kello ei taaskaan soittanut aamulla, kiitos mun majavoinnin. Sen ansiosta Tarmo ei ehtinyt luennolle ja herättiin vasta puol yhdeltätoista.
No, aamulla sain sen verran aikaan, että vein roskat ja kävin kaupassa.
Koko päivä on ollut kauhean pimeetä, tuntuu että olisi ilta, eikä huvita lukea. En ole saanut mitään aikaan. Neljältä sain tehtyä ruuan ja tiskattua.
Sit huomasin että liittymä oli vaihtunut, ja vaihdoin kortin. Sit huomasin että kaikki numerot on vanhassa kortissa, en ollutkaan kopioinut niitä koskaan puhelimeen. No vaihdoin vanhan kortin, ja etsin ihan liian kauan jostain asetusta, mistä saisin numerot puhelimen muistiin. Kun löysin sen, muistin miksen ollut laittanut niitä puhelimeen aiemmin. Kaikki täytyi siirtää yksitellen puhelimeen. Ai että mutta ketutti. Näpyttelin puhelinta niin että käsi tuli kipeäksi.
Vajaa tunti enää siihen, että täytyy lähteä liikunnalle. En siis saanut koko päivänä mitään aikaan. Laiskottelin ja jumitin eilisenkin edestä. Onneksi huomenna on vapaapäivä, herään aikaisin lukemaan prkl.
Onneksi pääsee purkamaan aggressioitaan itseään kohtaan gutbustersiin. Ja sitten rauhottumaan joogavenyttelyyn. Ja sitten tulee taas Täydelliset Naiset. Toivottavasti ilta tästä paranisi.

Pyykkipäivä. Siivouspäivä. Demojen tekemispäivä. Sunnuntaipäivä.
Eilen en tehnyt mitään järkevää. Paitsi tortilloja. Niistä riittää tämänkin päivän ruoka. Kivaa. Ja ihanaa kun on taas vain puhdasta pyykkiä. Sain aamulla pestyä jopa vessan lattian pitkästä aikaa.
Piti niin herätä aamulla seitsemältä pyykkitupaan. Avasin silmäni, ja panikoin mielessäni. "Nyt on ihan liian valoisaa että kello olisi seitsemän, vittu, yhdeksän!" Ja äkkiä pyykkitupaan. Onneksi olin laitanut jo illalla korin ja pulverit valmiiksi. Kellosta oli loppunut patterit, radio ei enää toiminut. Onneksi tällaisena päivänä, eikä tenttiaamuna.
Siinä samassa aamupaniikissa sitten pyyhin pölyt ja pesin sen lattian ennenkuin edes söin aamupalaa. Ja äsken sain loputkin asiat siivottua. Vähintäänkin joulusiivous tuli tehtyä. Järjestelin jopa laatikot ja laitoin paperit järjestykseen.
Jos sitä söisi taas, ja tekisi nuo demot. Ja jos tätä tarmoa riittää, niin lukisi vähän biokemiaakin.
Kukalla oli taas täällä eilen yöllä mies. Tuli sen jälkeen kun olin jo nukahtanut ja lähti sillä välin kun olin pesutuvassa. Enkä taaskaan huomannut mitään. Nukuin kyllä niin sikeästi, että ei ihme etten ollut kuullut mitään. Tämä mies taitaa olla jotain vakavampaakin. Kukka on kyllä söpö kun se mietiskelee että "Ihan hyvä, kun mua ei nyt ahdista, yleensä alkaa heti ahdistaa". Niinpä. Tiedän tunteen. Muakaan ei ahdista. Olen onnellinen.

Puuh, olipa piiiitkä päivä. Kahdeksalta luento, ja neljältä tentti. Meni ihan kivasti, en ihan kaikkea osannut, mutta enköhän ihan riittävästi. Olin ihan väsynyt kuudelta kävellessäni kotiin. Oli lähes aavemaisen hiljaista yliopistolla. Missään ei ollut ketään ja joka paikka oli ihan tyhjänä. Mutta nythän on perjantai.
Söin, kävin suihkussa ja kohta lähden Kortepohjaan. Otan mukaan ruusuliköörini. Kamala mikä väsy.

Kuuntelen Irinan vanhempaa levyä. Tuntuu ihan kummalliselta. Kuuntelin sitä viime keväänä. Silloin aloin olla taas onnellinen ja elää kunnolla. Mutta olin silloin myös sinkku, ja se sinkkuuden tunne assosioitui näihin biiseihin. Tulee muistoja ja tunnetiloja mieleen. Tuntuu ihan hassulta. Tulee mieleen elävästi yksi niistä viikonlopuista kun AVI oli täällä ja lähdettiin pienellä porukalla baariin ja pidettiin kivaa. Oi niitä muistoja. Hih.
Vartin päästä alkaisi seminaari, mutten jaksa lähteä kotoa enää. Pitää lukeakin vielä loppuun tenttialue. Onneksi sain hyvin luettua sitä aamulla lipastolla. Mutta aina sitä tajuaa ja hokaa jotain uutta ja essentiaalista kun lukee uudestaan ja tarkemmin, ja ajattelee asiaa tarkkaan. So called Aha-elämyksiä.
Mietittiin Reijan kanssa kuinka sitä tarttuu ammattislangi päähän. Siis englanninsuomi. Solukalvoa ei tahdo muistaa, puhmattakaan muista oikeista suomenkielisistä nimistä. Se on plasmamembraani ja sillä hyvä. Sitä se vieraskielinen kirjallisuus teettää. Hmh.
Tein taas yllättävän hyvää jämäruokaa. En ole käynyt yli viikkoon kaupassa, paitsi maanantaina kävin ostamassa kolme purkkia jugurttia, riittää ensi viikoksikin. Täytyisi hakea kellarista uusi pullollinen mehua. Ja leipoa sämpylöitä sunnuntaina.
Kaunis talvi tuli. Lumi maassa, vielä kun aurinko paistaisi. Tai no, onneksi ei paista, ei harmita olla sisällä lukemassa.