IRC-Galleria

Sainpas eilen tehtyä ostokseni. Meni paljon rahaa, vielä enemmän Pickaboolla. Kerättiin muutama katse matkalla Kortepohjaan, meillä oli aikamoiset kantamukset. Pickalla mun rinkka jossa oli jalkalamppu (ei, se ei mahtunut kokonaan sinne rinkkaan) ja mulla oli iso rinkkamainen reppu täynnä tavaraa. Ja mentiin pyörällä. Ja ehjänä päästiin kotiin, mitä nyt jalat oli kipeet, mutta sekin johtui vain talsimisesta.
Käytiin siellä kahvillakin, oli suloista.
Tänään katseltiin taas TSH. Niin, ja ostettiin halvalla ne kaikki extendedinä. Herkkua. Ja Tarantinon kokoelma.
Unohdin puhelimeni Kortepohjaan. Tietysti kaikki kaipaavat heti kun en ole tavoitettavissa.
Huomenna pyykkipäivä. Pitäisi siivotakin.
Ystävän matsi peruuntui. Ihan tyhmää. Vastustaja oli kipeänä.
Mitäs irrallista vielä?
Taidan kohta koittaa tilastotiedettä. Tuntuu kyllä siltä ettei huvita.

Taas viikko ohi. Huomasi juttujen perusteella että on perjantai. Ja viimenen luento. Ja siitä, että meinasin ihan oikeasti nukahtaa. Tuli mieleen kesätyön perjantait. Tai se, kun kerran oli niin hervoton meiniki, että pomo ihmetteli että mikäs nyt on, eihän ole edes perjantai. Se tilanne taltioitui videolle. Se päivä, kun jätin varpaani palo-oven väliin. Kyllä, se on mahdollista. Ah niitä muistoja.
Lauantaina pitäisi olla ystävällä matsi. Jännää. Saan laittaa sen hiukset kuntoon, ettei ne tule silmille. Jännittää senkin puolesta jo nyt. Voin vain kuvitella miltä se ensimmäinen ottelu tuntuu.
Ja eräs ystävä puhui jotain tänne tulemisestaan. Olisi kiva jos pääsisi piipahtamaan, kunhan nyt vaan saisi asiansa kuntoon, tai pikemminkin edes jotenkin selville kotipuolessaan. Toivoisin että hänen olonsa olisi parempi. Ja ajatukset selvillä. Tai muiden ajatukset häntä kohtaan selvillä. Tai jotain.
Ja pyykkiäkin pitäisi pestä.
Ja nyt lähteä jouluostoksille. Parempi aikasin kuin ei milloinkaan. Vihaan jouluruuhkaa. Mennään kahvilaan yhdelle tai kahville, laitoin itseäni sen kunniaksi vähän nätiksi. Vähän niinku treffit, ju nou?

Tänään sain kuulla, että minusta tulee mieleen Mullan alla sarjan Claire mieleen. Ihana kohteliaisuus. Harmi että se sarja tulee nykyään liian myöhään. En jaksa valvoa. Ei ole vanhaksi tulemista.
Kukka hukkasi avaimensa. Siis kotiin. Ja sit se nauroi kun eräs ystävä käski antaa sille halin lohdutukseksi. Ja ystäväkin ainakin hymyili. Aistin sen ruudun takaa. Kymmenes aisti, vähintäänkin.
On vähän väsynyt olo, ollut pitkiä päiviä. Mutta olen saanut jotain aikaankin, mikä on hyvä. Flunssa koittaa iskeä. Tukkoisuutta on ilmassa ja se on ärsyttävää. En uskalla mennä liikunnalle, pelkään että tukehtuisin. Tai tulisin kipeämmäksi. Joten jään kotiin ja koitan laskeskella biokemiaa. Emkair vei mun tilastotieteen vihon, en voi tehdä sen seuraavia demoja. Hyvä vaan. Ehdin tehdä niitä viikonloppunakin.
Kohta pitäisi läkseä kävelylle, käyn kattomassa josko yksi työvaatekauppa olisi auki, ja miten se on auki. Pitäisi ostaa labratakki. Pipettibiologille. Kahden viikon päästä pitäisi sellainen omistaa. En ymmärrä miksei Syrinxillä ole yhteistilausta. No, täytyy käydä Radikaalilta kysymässä ja katsoa mistä saa halvimmalla. Ja nopeimmin.
Mutta josko tässä nyt olisi levätty hetki, voisin mennä kaupan kautta, vaikka en kyllä tarvitse mitään välttämättä. Voisin kuitenkin käydä ostamassa jotain hyvää. Rakkaani iloksi, kun sillä on huomenna tentti. Vaikka ei kai tänä iltana syödyt jutut huomiseen vaikuta. Mutta piristää sen mieltä. Ja omaani. Vaikka en lohduton olekaan. Vain nuhainen.

Olipas taas pitkä päivä tänään, pitkästä aikaa. En jaksanut enää demoja ja aamulla unohtunut asia painoi mieltä. Huomenna sitten paremmalla jaksalluksella. Ehdinpä hetken levätä ennen liikunnalle menoa. Jos vaikka vilkaisisin muutamia biokemian laskuja. Kunhan löydän keskittymiskykyä, mitä epäilen. Tai no, keittihän Kukka mulle kahvia, ehkä se auttaa.
Läppiksen hiiri on rasittava. Klikkailee itsekseen kaikkia ja siirtää kirjotuskursorin keskelle lausetta. Ei mitään tolkkua.
Sain eilen kuulla että olin puhunut kameralle jotain Nobelin palkinnosta. En muista ollenkaan. Pelottavaa. Pakko alkaa ottaa itseään niskasta kiinni. Ties mitä olen hölmöillyt. Siis tavallista enemmän. Kamalaa.
Kävin korjaamassa Kukan konetta. Olen nero! No, okei. Laitoin sen palomuurin niin että se pääsee meseilemään. Se on vähän parka koneensa kanssa. Niin olen kyllä minäkin. Mutta onneksi mulla on Joku joka auttaa.
Ikkunassani on kiljoona sormenjälkeä ja valkkaria. Ja on muuten kevääseen asti. Sen muistan kun sitä valkkaria siihen läikkyi. Ystävä tönäsi vahingossa kun tiirailtiin sisälle ja selitin ketä kaikki olivat.
Tein eilen isänpäiväkortin. Tuntui vähän kummalliselta piirtää nasua jolla oli sydän kädessä. Isä loukkaantuisi jos en muistaisi isänpäivää. Mutta jotenkin mulla ei ollut sellaista tunnetta kun haluaisin olevan korttia tehdessä. Mutta johan sitä on vuosia teeskennelty. Se on nykyään niin paljon helpompaa kun ei asu enää samassa kodissa. Loittoneminen tuntuu pahalta. Mutten voi tehdä mitään. Olen yrittänyt. Monesti. But just can´t do nothing. And it makes me feel bad.

Selvittiinpä siitäkin sunnuntaista. Nukuin 12 tuntia ja nyt jaksan taas.
Olen jopa saanut luettua, tänään on vuorossa lipidit. Vielä pari tuntia pitäisi sitä lukea. Ja sain värvättyä ystäväni hakemaan huomenna alkavan kurssin luentomonisteen, ehdin vilkaista sitäkin. En itse jaksa enkä välttämättä ehtisikään lipastolle. Vaikka tänään olisi luontokuvailtakin.
Emkairin kanssa saatiin juuri haalaritilaus lähetyskuntoon. Loistavaa että se on nyt lähtemässä. Suuri stressi pois hartioilta.
Hartiani ovat ihan jumissa ja niska kipeä. Heräsin aamulla liian myöhään että olisin ehtinyt circuitiin. No, illalla joogavenyttelyyn. Ja huomenna on paras body. Jos vaikka saisin taas kultani mukaan.
Sydämeni hymyilee. Monille asioille. Ja ystäville.

Nyt se on ohi. Oli tosi kivaa. Ihmisiä oli paljon, liian vähän ehdin seurustella kaikkien kanssa ja olin ihan liian humalassa. Ei enää koskaan kahta valkkaria plus boolia, se on jo liikaa. Oli ihanaa kun ystäviä kokoontui. Yön nukuin huonosti ja olin hereillä aamu seitsemästä. Yhdeltätoista oli jo siistiä taas ja osa vieraista palasi kotiinsa. Loputkin puolen päivän maissa. Lopunpäivää löllön. Melkein krapula. Ei onneksi ihan, mutta melkein. Vetämätöntä.
Yöllä huomasin taas miksi rakastan kultaani. On se vaan niin ihana. Olen onnellinen. En voisi saada parempaa. Kerroinko jo olevani onnellinen?
Sunnuntai. Ihan sellanen olokin.
Sain paljon ja enemmän ihania lahjoja, ajatuksella tehtyjä. Aivan mahtavia. Tulen muistamaan eilisen aina!

Hitto. Kirjotin juuri lähes valmiiksi tämän, mutta kaltsu sekosi ja pyyhki kaiken kirjottamani pois. Ja kaltsun mukaan olin jo eilen aikuinen. En odota huomista. En ollenkaan.
Hoidin taas haalariasioita. Yksi sponsori maksamatta, soitin sinne. Onneksi on puolituttu kenen kanssa asioida. Lupasi hoitaa asian heti ja soittaa takaisin. Ihailtavaa toimintaa, sillä hänellä olisi varmasti muutakin tekemistä kuin opiskelijoiden haalarimaksujen perässä juokseminen. Mutta asia on minulle ja meille tärkeä. Tietysti. Eilen olo oli kuin lastentarhanopettajalla. Otettiin henkilökohtainen yhteys muutamaan maksamattomaan ihmiseen. Ärsyttävää kun pitää aikuisia ihmisiä paapoa. Mutta asiat on nyt hanskassa. Maanantaina ajattelin että lähetetään tilaus menemään. Ei se ole kuin viikon myöhässä.
Kuuntelen Irinan levyä. Tulee mieleen viime kevät ja huomaan olevani onnellisempi kuin silloin.
Olin eilen laiska ja väsynyt. En jaksanut mennä combaticiin. Mutta sain seuraavat tilastotieteen demot tehtyä. Ei tarvitse huolehtia viikonloppuna niistä.
Jospa sitä pääsisi nyt lukemaan tämän päivän luku-urakan, vuorossa nukleotidit ja nukleiinihapot.
Ja sitten siivoilen ja kuorrutan kakut. Ja lähden privattupareihin. Ja sitten tulen kestittämään ihania ystäviä.
Alkaa olla perhosia masussa kun ajattelen huomista iltaa. En ymmärrä miksi "jännitän". Tämä on vähän erilaista kun oikea jännittäminen. Haluaisin vain onnistua illassani. Tuntuu hassulta sanoa minun ilta. Se on minun ilta.
Tuntuu itsekkäältä.

Kiireinen päivä tulossa.
Menin eilen ihanan aikasin nukkumaan. Ja tänään heräsin kahdeksalta lukemaan. Vuorossa hiilihydraatit. Parin tunnin päästä demoihin, sitten jos vain ehtisin seminaariin. Sitten kotiin, täytyy laittaa kakut uuniin, koittaa vähän ehtiä lukemaan, sitten combatic. Ja illemmalla vielä vähän lisää lukemista että ehdin kappaleen loppuun.
Huomisen päivän omistan lukemiselle ja siivoomiselle. Ihanaa, huomenna on jo perjantai ja saan ensimmäiset vieraat. Heistä kaksi ei ole koskaan aiemmin käynyt täällä. Niin, ja onhan huomenna Redskyn tuparit. Niihin menen aiemmin kuin kukaan muu. Menen syömään kaikki tarjottavat ja juomaan kunnon kännit. Muaha! No, ehkä maltan mieleni ja säästän lauantaihin.
Kukka on ihan innoissaan, ravaa ympäri kämppää. Lähtee laivalle. Lupasi ottaa lauantaina osaa synttäreihini. Ehkä saan tämän sinkkutytön esiteltyä jollekin mukavalle pojalle. Edellinen Kukan ihastus oli floppi. Olen miettinyt mikä kukka Kukka olisi. En ole vielä keksinyt.
Ja tuleehan tänne muitakin sinkkukavereita. Toki myös pareja. Rakastan ihmisten tutustuttamista toisiinsa. On mukavaa nähdä kuinka uusia kytköksiä ihmisten välille syntyy. Uusia ystävyyssuhteita. Ja niin, aina toivon, että myös muutakin. Koskaan ei tiedä mitä ilta tuo tullessaan. Mikään ilta. Tämä tuleva ilta ei poikkea muista illoista. Paitsi minun osaltani. Silloin olen mukamas aikuinen ja pidän ensimmäisen kerran elämässäni omassa kotonani kunnon bileet. Ainakin niin toivon. Tahtoisin olla kunnon emäntä.
Mutta nyt ajatukset lauantaista takaisin hiilidyraatteihin.

Eiiii!!

Enkeliheijastimeni on joutunut kadotukseen.

Snif.

Olipas tänään mukamas raskas päivä. Opiskelin ahkerasti täyden päivän eli jopa 8 tuntia. Ihan riittävästi, silmät ei meinanneen pysyä auki tilastotieteen luennolla.
Ajattelin jaksaa mennä kuitenkin vielä liikkumaan, niin tulee taas kiva olo.
Ajattelin myös laittaa alhaalle ilmoituksen tulevista juhlista. Että mummot tietävät olla hermostumatta. Alan jo suunnitella tulevaa iltaa. Huomenna pitäisi siivota ja leipoa. Onneksi ei ole pitkä päivä. Paitsi jos menen kuuntelemaan seminaaria. Ihan Chilestä asti tulee rohveessori tänne. "Immortalized cell lines as in vitro models of cellular pathophysiology and sources for cell transplant therapy". Varmasti mielenkiintoinen.
Jos vain ehtisin ja jaksaisin. Riippuu kuinka paljon saan aamulla luettua ennen demoja. Onneksi perjantain luento peruttiin.
Mutta taidan mennä hakemaan energiaa ravinnosta että jaksan tuhlata sen energian bodycircuitissa.
Tulisi jo lauantai.