IRC-Galleria

Tänään sain kuulla, että minusta tulee mieleen Mullan alla sarjan Claire mieleen. Ihana kohteliaisuus. Harmi että se sarja tulee nykyään liian myöhään. En jaksa valvoa. Ei ole vanhaksi tulemista.
Kukka hukkasi avaimensa. Siis kotiin. Ja sit se nauroi kun eräs ystävä käski antaa sille halin lohdutukseksi. Ja ystäväkin ainakin hymyili. Aistin sen ruudun takaa. Kymmenes aisti, vähintäänkin.
On vähän väsynyt olo, ollut pitkiä päiviä. Mutta olen saanut jotain aikaankin, mikä on hyvä. Flunssa koittaa iskeä. Tukkoisuutta on ilmassa ja se on ärsyttävää. En uskalla mennä liikunnalle, pelkään että tukehtuisin. Tai tulisin kipeämmäksi. Joten jään kotiin ja koitan laskeskella biokemiaa. Emkair vei mun tilastotieteen vihon, en voi tehdä sen seuraavia demoja. Hyvä vaan. Ehdin tehdä niitä viikonloppunakin.
Kohta pitäisi läkseä kävelylle, käyn kattomassa josko yksi työvaatekauppa olisi auki, ja miten se on auki. Pitäisi ostaa labratakki. Pipettibiologille. Kahden viikon päästä pitäisi sellainen omistaa. En ymmärrä miksei Syrinxillä ole yhteistilausta. No, täytyy käydä Radikaalilta kysymässä ja katsoa mistä saa halvimmalla. Ja nopeimmin.
Mutta josko tässä nyt olisi levätty hetki, voisin mennä kaupan kautta, vaikka en kyllä tarvitse mitään välttämättä. Voisin kuitenkin käydä ostamassa jotain hyvää. Rakkaani iloksi, kun sillä on huomenna tentti. Vaikka ei kai tänä iltana syödyt jutut huomiseen vaikuta. Mutta piristää sen mieltä. Ja omaani. Vaikka en lohduton olekaan. Vain nuhainen.