IRC-Galleria

Mä kärsin samoista ongelmista ku Kekkonen 80-luvulla. Toisena päivänä muistaa ja toisena ei. Keksin eilen paljon asioita, mutta nyt en enää muista, mitä ne oli. Mä keksin jotain. Mä muistan sen. Yhdistin elämästäni kaikki pienet johtolangat ja sain niistä mahdollisen ratkaisun aikaan. Muistan nyt vaan Petri Gerdtin ja valokuvat kaverin luona. Mulla oli ehkä kaikki palat kohdallaan, mutten muista niitä enää. Sen muistan, että kun suljin silmät, niin en nähny enää mitään muuta ku jotain sairaita liikkuvia kuvia, ihmisiä, jotka potkii päähän. Oli pakko käydä vähän liikkumassa, että pääs nukkumaan. Blackout.

Mun on pakko alkaa etsimään hyllystä vanhoja valokuvia itsestäni. Onko jotain, mitä en oo kaikkina näinä vuosina tajunnu? Suljinko mä vaan kaiken pois mielestäni?

Just nyt muistan yhden asian, joka hämmästytti mua eilen. Sitä en pysty käsittämään. Täysin perustelemaan. Valehteletko jos siitä on jotain hyötyä?

---

Mä toimin paineessa ihan hyvin. Seuraavaks kolme sivua lipastotekstiä. Kaveri muistutti joskus, että pelkkien otsikkojen lukeminen auttaa hätätapauksessa. Onneks HS:n arkistoista näkee sekä otsikon ja jutun kärjen. Jos tekisin tän homman hyvin ja oikein, ni menisin lipaston kirjastoon lukemaan vanhoja lehtiä, tai hätätapauksessa kustantaisin 10€ per 25 juttua HS:n arkistoista kokonaisuudessaan. Hintaa tulis vaan paljon, koska haluisin lukea enemmän.

Mä osaan kirjottaa diipadaapaa. Sen todistin viime lipastotehtävässä, jossa kirjotin niitä virkkeitä, jotka ei tarkottanu mitään. Sain 2/5. Tästä jos sais ees saman. Jos nyt sais ton edes valmiiks. Ana Tuiskua vaan loputtomalla luupilla ja tekstiä syntyy ku hurmiossa. Kaikki tässä on vaan tuomittu jo valmiiks epäonnistumaan. Ei uutista voi kusettaa. Tai ei nimenomaan pidä.

Luin eilen omia muistiinpanojani ja huomasin reunahuomautuksen, johon olin kirjoittanut "uutinen on ihminen". Jäin miettimään sitä, koska tajusin, etten enää osannut avata sitä itselleni. Se tais olla mun oma ajatus. Se, jota en sanonut ääneen kun proffa kysyi jotain asiaankuuluvaa. Ei mitään uutistekstiä. Journalismilla ei ole ihan hirveenhurjasti tekemistä filosofisten pohdintojen kanssa. Tai... Journalistiikka enemmän joo. Journalismi --> kyllä, tilanneriippuvaisena.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. That's the way it goes.

---

Palo taas käämi koulussa. Leikittiin Dreamweaverilla. Olin päättänyt, että puoliltapäivin himaan tekemään kirjotushommia. Odotin, että sankariopettaja ois opettanu yhden jutun, ni mun ei tartte sitte käyttää miljoonaa vuotta sen hokaamiseen myöhemmin. Ja sit siinä klo 11 se ilmottaa, että mennäänpä aikasemmin syömään tänään. Nyrkki pöytään. Kiitos vitusti. Näkökenttä värjäytyy punasella. Yksin syömään. Kaikki muut vittuun. Hyväpäivä.