IRC-Galleria

Oli vähän surullista huomata, että mummilta oli hiukset harmaantuneet ihan siitä viime kerrasta kuin se näin. Nytkin katson valokuvaa viime kesältä, jossa sillä on vielä mustat kiiltävät hiukset. Sillä kuitenkin leikkaa vielä hyvin.

Mulla tuli tosi paljon asioita mietittyä eilen, mutta nyt olen unohtanu ne. Sain joulupukilta kolme levyä ja 2 kirjaa, suklaata ja helvetin kalliin pusakan. Oli ihan mukava jouluaatto. Rauhallinen, ehkä jopa seesteinen.

Maija Vilkkumaan, Samuli Edelmannin ja Jipun levyt. Kaikki oli hyviä. Se Samuli ehkä paras. Siinä levyllä kyllä paras biisi on Jipun sanottama. Maija on aina hyvä. Jippu on tunteisiin vetoavaa, arjen pienistä asioista havainnoituja elämää suurempia huomioita. Pitää mennä Jipun keikalle, vaikka sen vissiin yrittää jumalusko viedäkin. Toivottavasti se ei jumitu perustelemaan kaikkea jollain yliluonnollisella. Tää maailma on kuitenkin ihmisten käsissä.

Tänään vietän perinteistä joulua vanhempieni ja mummini seurassa. Jouluruokaa ja musiikkia.

Kävin tänään aamulla opistoni joulujuhlassa. Meidän linjalta oli ehkä puolet paikalla. Muilta linjoilta saman verran. Laulettiin yhteisjoululauluja. (En laulanut; nuha.) Katsottiin rehtorin ja vararehtorin joulupukkipelleily. Oli ihan rento ja hauska. Lisäksi meidän linjan miesopettaja oli tullut sinne perheensä kanssa. Mukana oli semmonen ehkä 2-3-vuotias tyttö, joka tallusteli koko ajan ympäri sitä kappelia ja ihmetteli, että mitäs täällä oikeen tapahtuu. Tää opettaja sitte juoksenteli sen perässä hassun näkösenä. Siitä näky puoli, jota ei muuten pääse näkemään. Lisäksi se lapsi oli muuten aika hiljaa, mutta siinä vaiheessa kun teologian opettaja kertoi joulutarinan, eli miten Jeesus syntyi, niin siinä vaiheessa se lapsi alkoi nauramaan ja huutelemaan isää ja äitiä. Täydellinen ajoitus. Varmaan hauskaa sillä sillä opettajalla, ku sitä näin häiriköitiin. Ja siellä kappelissa on niin hankalat ääniolosuhteet, että se lapsi tosiaan onnistu hyvin sabotoimaan sitä tarinaa. Ja me tietysti naureskeltiin sitä söpöä pikkulasta.

Viimeseks laulettiin vielä yks joululaulu yhdessä, sitten mentiin joulupuurolle. Juoksin tietenkin ensimmäisten joukossa, jotten joutuisi jonottamaan. Meidän linja kokoontu aika lailla tuttuun pöytään yhdessä. Jotkut oli vähän kärsineen näkösiä. Karaokea eilen. Mul oli semmonen ihan rauhallinen fiilis. Poistuin ekana ja matkalla toivotin sille miesopettajalle hyvät joulut. Toista opttajaa en löytänyt. Kun poistuin ruokasalista, loin vielä katseen siihen pöytään, jossa muut linjalaiseni istuivat. Yks jätkä nosti just päätään ja heilautin sille kättäni hyvästeiksi. Ensimmäistä kertaa hyvästelin jonkun poistuessani ruokasalista. Tuli hyvä fiilis pienstä eleestä. Jos olisi vielä petrannu, niin olisi toivottanut kaikille niille hyvää joulua. Mutta toi riitti mun pieneen maailmaan.

Poistuessani koululta laitoin mp3-soittimestani soimaan Poguesin Fairytale of New Yorkin. Vaikkei ollut lunta, niin tepastelin hiljaa musiikin tahdissa kotia päin. Vaikkei ollut lunta, niin pystyin silti tuntemaan sen mitä joulu oikeasti on. Se on aikaa olla yhdessä läheisten kanssa. Ei siihen jouluun lunta tarvita. Joulu syntyy ihmisestä itsestään.

Kotipihalla vaihtu sitte seuraava biisi soittimesta. Hell's Ditch tasasi ajatukset lähemmäksi normaalia olotilaa. Mitä muuta voi odottaa, kun kuulee ensimmäiseksi:
Life's a bitch. Then you die. Black h e l l...

Olin eilen yhden pitkäaikaisen kaverini kanssa olusella. Oli tosi vapauttavaa olla sen seurassa. Sai olla just niin rennosti, ku vaan viittii. Puhuttiin kaikista maailman asioista. Oli aika hienoja hetkiä.

Tänään oli opiston jouluinen konsertti. Yleisöä oli liian vähän. Tästä syystä dissaan niitä, jotka eivät yksinkertaisesti "jaksa" ilman syytä raahautua paikalle. Ihmiset on harjotellu esityksen yleisölle. Laittanu itteään peliin ja sit kukaan ei ilmesty paikalle. Kuitenkin tunnelma oli lämminhenkinen ja hieno. Ehkä se intiimi fiilis syntyi juuri porukan pienuudesta. Tuli rauhallinen ja hyvä joulutunnelma.

Mulla ei oo hirveen hyvä olo, mutta menen kaverin kanssa "juomaan paljon viinaa".

Huomenaamulla Tamminiemeen.

Ja vittu mä oon kusipää.

Don't give up, don't give up, don't give up.
______Don't give up, don't give up, don't give up.
____________Don't give up, don't give up, don't give up.

Oli tänään koulussa Wordin käyttökoe. Vaude! Sain sen kokeen läpi kahdessa sekunnissa (+ joissain minuuteissa joo), jonka jälkeen disketille tallettaessani työni katosi bittiavaruuteen. No enhän mä ollu sitä kovalevylle tallettanu. Eikä Wordi ollu ottanu ku alottaessa yhden varmuuskopion siitä, ja se oli siis versio ilman, että olisin itse siihen vielä koskenut. Voi helvetin helvetti, ku meni vielä 5 minuuttia tehdä se homma uusiks. 10-15 siinä, että koitin saada auki disketille tallettunutta tmp-tiedostoa, joka olikin rikki. Mutta kyllä siitä hommasta oli hyötyä ihmisille, ja se tietokoneopettajakin on tosi hyvä hommassaan, koska se on avulias ja rauhallinen ja jollain tavalla hauska. Semmonen, että sopii just hyvin opettamaan ihmisiä tommosissa asioissa.

Ajattelin kirjoittaa pakinan nyt, koska en syystä kyennyt sitä viime viikolla kirjoittamaan. Jää tosin arvostelematta, mutta täytynee kokeilla ihan itsensä takia.

Kun Jippu esitti Ylen hyvä -gaalan päätteeksi kappaleensa Enkelten kaupunki, kameramiehet itkivät...

-Se on vasta vähän aikaa sitte löytänyt itsestään empatiakyvyn. Oikeesti se ei vaan oo huomannu, et se on ollu sillä aina hyvin vahvana, mutta piilevänä ja valikoivana. Sen kyky eläytyä on taianomainen. Kaunista.

Eilinen oli huonoin päivä kolmeen vuoteen. Koko viikko mennyt päin seiniä. Reippaasti yli nopeusrajoitusten. Maanantai alko vielä niin hyvin.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Se kaikki, mitä tässä oli, ei ole enää olennaista. Pyrin tästä eteenpäin poistamaan oman persoonani vaan vahvemmin.