IRC-Galleria

Se tais vähän niinku kertoa sen mulle jo. Intuitio tajus. Pää ei.

Palvova rakkaus ei toimi. Siinä toinen on liikaa uskossa, että toinen on jotain liian hienoa, ja se kohde on vaan oma itsensä. Vaan yks ihminen muiden joukossa. Koko homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Tarvitaan kaks, jotka on tasapainossa.

Ei tartte silti olla tasan.

Mitä ihmettä mun piti just kirjottaa. Vielä noin 5 minsaa sitten mulla oli lista. Nyt en enää muista, mitä siinä oli.

Funny. Ei tunnu juuri huonolta. Kävin tosin baarissa näkemässä paria tuttua ja kävelin vaan pois. Ei vaan kiinnostanu jäädä sinne. Mut ei ollu huono fiiliskään.

Ulkona arvoin jo, että ketä tyttöä alan seuraavaks pokaamaan kunnolla. Meni melkeen koko bussimatka siihen. Meinasin jo pokaa sitä vieressä istuvaa tosi ujoa pikkutyttöä, joka katteli koko matkan ulos bussin ikkunasta, koska se ei uskaltanu kääntää katsetta vieressä istuvan ihmisen suuntaan. Mut seki meni siinä, ku se tyttö alko hihittää, ja tajusin, et se oli vaan ihan tillintallin. (En mäkään voi olla aina oikeessa.)

Sosiopaattihoitsu sano kerran, että hirveen moneen asiaan kuuluu kilpailu. Mut jotenki haluisin kaikille parasta. Jos ne vaan ansaitsee sen mitenkään. Ei tarvii olla kaunis ja hyvä, ihan vaan ihmisenä oleminen muiden joukossa auttaa. Joten sit jätän mieluummin kaikille ne kaikki muut mahdollisuudet. "Parempi sille."

Mikä mä sitte oon?

Noh niin. Monien ikävien sattumusten summa. Se puhdas kusipää, joka tulee valittamaan mulle, että oon saamaton, heikko ja pelle, voi painua sinne mistä tulikin. Monissa niissä asioissa, jotka oon tehny elämässäni, ni ei mulla oo hirveesti ollu valintaa. Oon vaan ollu naiivi. Luulin, että asiat vaan on niin.

Syytätkö lasta siitä, että se on lapsi?

Ja mua sattuu tälleen jälkikäteen, ku alan tajuumaan kaikki ne virheet, joita oon tehny. Ja sit oon vielä niin mulkku, että saarnaan muille, että ei tekis samanlaisia virheitä.

Kyllä muaki vituttais kaikki ne besserwisserit, jotka kertoo mulle kuinka pitää elää. Yleensä niillä toki on joku "suuri voima" siellä taustalla vaikuttamassa. Mulla ei vaan taida olla.

"Sä oot noin... jotenki... kristillinen." Tai jotain tohon suuntaan tais sanoa kerran yks tyttö, jonka tapasin yhen kännäyssession jälkeen. Se oli ollu vähän sekasin. Ja mä. Mut se enemmän. Ja kerroin sille jälkikäteen, et ei kannata olla.

Nauroin sillon.

Kädet ja sormet. Tässähän ne on. Napu napu. Antaa vaan tulla elämä. Ihan täysillä. Gimme all you got. Kestän jo aika paljon.

Ois jo aika antaa sen otteen mennä. Kaivopiha synttäripäivänä joskus sata vuotta sitten. Kauneimmat kasvot ikinä.

On
aika
mennä
eteenpäin.