IRC-Galleria

Puhelin soi ja Valdemar Rikollinen vastasi. Soittaja oli Lepra-mummi, jolla oli paljon asiaa suolisovaivoistaan. Irtauduttuaan puhelimesta 3 tuntia ja 17 minuttia myöhemmin, hän kiipesi keittiön pöydälle pihisten kiukusta. "Voi Max Weinbergin ikenet ja Lord Wormin viikset! Maailmani on järkkynyt." Valdemar kaivoi esille paksun, mustan tussin ja palan paperia, jonka jälkeen hän piirsi paperille suurensuuren kirkkoveneen ja sytytti tämän jälkeen olohuoneen sohvan palamaan.

Takakujalla maglite vaihtoi omistajaa, kun Valdemar hankki varoja ja huumeita toteuttaakseen seuraavan suunnitelmansa. Palattuaan kotiin, hän avasi piironginlaatikon ja pöytäliinojen alta kaivoi esiin radiolaukaisimen. "Olipa hyvä että silloin aikanaan viritin mummin kämpän täyteen räjähteitä", hän huokaisi itsekseen ja painoi nappia.

Kuullessaan hälytysajoneuvojen ajavan ohi ikkunan alla, Valdemar hymyili hiljaa, nojasi taaksepäin ja nosti jalkansa ylös. Tämä oli sitä niinkutsuttua hyvää elämää.