IRC-Galleria

HMorg

HMorg

Born Toulouse, live to win.

Selaa blogimerkintöjä

Välillä on luppoaikaaKeskiviikko 21.01.2015 21:20

Opettelin just soittamaan kitaralla Rasmuksen hittibiisiä "Liquid", aattelin että haluaisitte tietää.

Toisinaan mietin liikaaSunnuntai 28.12.2014 04:31

Toisinaan mietin oletko huomannut kuinka katson sinua. Liian pitkään, liian hartaasti. Kuin tahtoisin kuvasi palavan kiinni verkkokalvoihini, kuin tahtoisin sinun olevan viimeinen asia minkä näen. Pakko kai sinun on ollut huomata, en tee sitä niin vaivihkaa. Toisinaan mietin ohitatko sen olankohautuksella vai mietitkö sitä toisinaan. Mietitkö mitä sillä tarkoitan?

Toisinaan mietin huomaatko minua ollenkaan. Muistatko minua kun katoan katseesi alta? Katsotko minua koskaan kuten minä katson sinua? Uskallanko edes toivoa niin? Toisinaan uskallan ja mietin miksi, ja miksi ei. Toisinaan tuntuu että olisi liikaa edes miettiä niin, ja muserrun. Toisinaan mikään ei kosketa.

Toisinaan tahtoisin ojentaa käteni sinulle. Mietin tarttuisitko siihen vai kääntäisitkö selkäsi. Mietin hämmästyisitkö. Mietin uskaltaisinko tietää. Mietin haluaisinko tietää. Haluaisinko oikeasti? Toisinaan mietin liikaa ja etsin liikaa merkityksiä sieltä missä niitä ei välttämättä ole lainkaan. Entä sinä?

Sun - the narrativePerjantai 05.12.2014 23:56

Do you remember the first time you saw the sun? I do, figuratively speaking. It was a day quite like any other, dull and grey, until I laid eyes upon what lit the room, the building, the world. Everything was bathed in golden light unlike any I had seen before, the colours of the scenery came alive with whole new hues. For the first time in a very long time I felt like everything was going to be okay. I could endure anything as long as I could stop to rest and bask in her glow every so often. Thus began my life of solar worship.

Launched into her orbit, I, being timid of nature, contented myself with observing her from a distance. The grace of her arc across the sky would imprint itself upon my retinas, and I would attempt to trace her likeness in the sky at night. Her warmth would comfort me through endless winters. I would whisper odes to her under my breath when no one was around, I would build temples in her honour in my dreams, I would wait, patiently, for a chance to reach out and touch the goddess, but ultimately shirk at every shred of opportunity in sight. I was an invisible satellite, an unseen moon, and a moon that would stay hidden does not shine.

So, lost in reverie I was, so lost and so dejected and yet so hopeful, crafting verse to sing her praise, yet locking it within myself. That is when the thought occurred to me, that I had built this whole imaginary world myself, a world which she and I inhabited, in which I upheld the status quo that I could not let go for fear of losing her. Could, therefore, the truth hold up to the dream if I were to step outside my head and take a leap of faith? I had no time to ruminate on this notion, however, for an opportunity presented itself, so shining and alluring as not to be overlooked, even by one such as myself. I took wing in a moment of courage and vowed to reach her to touch upon that blessed divinity, to win her favour, to take my place as the royal consort if luck may have it. But like Icarus, I flew too high, my wings were burnt by her flames, and down I went. Even as I crashed into the cold, hard ground, I found myself praising her, for how could one grieve one's demise in such blessed radiation. "My love", I declared "'tis glory to perish in your light!" Thus ended my life of solar worship.

It is darkness in which I now dwell, her image in my head slowly fading. Her voice, her warmth, her glow, all these are things I remember recalling, but now can't. With every moment she slips further from my grasp as I am headed towards inevitable oblivion. I am not bitter, I am blessed for having known such beauty, and this will be my final thought of her, my sun, as the last remnants of her vanish from my unraveling mind. "Sinä olet aurinko, minä unohdan sinut."

Kastan teidät Kristuksen verelläTorstai 27.11.2014 21:27

Uskotko poliisiin? Entä Joulupukkiin? Luotatko perunoihin? Jos vastasit näihin kyllä tai ei tai et ole ihan varma, kuuntele uusi biisini: https://soundcloud.com/vitsailem/oven-takana-on-vain-poliisi

Tulkaa kaatamaan hunajaa kurkkuuniSunnuntai 16.11.2014 22:12

Karjuin taas ääneni käheäksi treeneissä. Sitä se teettää kun menee puolikuntosena meuhkaamaan. Mutta kun ei sitä malta olla keuhkoomatta kun pitkästä aikaa pääsee soittelemaan. Ymmärrätte varmaan.

Tampere kutsuuTiistai 28.10.2014 20:54

Perjantaista sunnuntaihin kelasin olla Mansessa. Ihan silleen jos vaikka sattuis kiinnostamaan.

Juu emt kiinnostaaks teit mut täs on lauluKeskiviikko 24.09.2014 00:15



Et niinku jee Colin Meloy ja muut.

Juuh elikästSunnuntai 14.09.2014 20:31

Luovuus ei lopuMaanantai 01.09.2014 02:06

https://www.soundcloud.com/vitsailem/sadetta-parrassa

Paitsi et kyl se vähän loppu kesken ja siks ei oo tuon pitempi kappale.

Elävää kuvaa – viipale aikaaTiistai 26.08.2014 06:09


Tämmönen saatiin äänitettyä ja kuvattua sunnuntaina. Katso ja nauti! Ja jaa kavereillesikin, sillä hekin pitävät pitkistä pörinäbiiseistä!