IRC-Galleria

HMorg

HMorg

Maailma on Sunn O)))

Selaa blogimerkintöjä

Tynkäjoulukalenteri: luukku 17Maanantai 17.12.2007 06:17

Valdemar Rikollinen heräsi jälleen kerran asuntonsa lattialta, makuuasennosta naamapuoli alaspäin. Tällä kertaa kipu päässä ei ollut repivä. Se oli niin valtava, että hän ei edes huomannut sitä. Ryömittyään keittiöö hän tajusi että yksi päivä oli jäänyt väliin. Oli siis aika oksentaa kahdesti keittiön pöydän alle.

Kontattuaan sohvan taakse piiloon vaaleanpunaisia mursuja, Valdemar asetti peukalon suuhunsa ja vaipui syviin mietteisiin. Miten maito käyttäytyy tyhjiössä? Miksi oikea korvani ei kuule mitään? Ketä löin tuhkakupilla päähän? Miksi tuntuu kuin silmäluomieni alla olisi hiekkaa? Nämä asiat askarruttivat Valdemaria. Sitäpaitsi takaraivossa takoi ajatus: "Olet surmannut isäsi. Olet surmannut isäsi."

Pohdittuaan 3 tuntia ja 24 minuuttia, Valdemar nousi pystyyn käydäkseen vessassa. Huuto-oksennus kolkutteli jo ovella. Ehti kuitenkin ajoissa ja kymäsi sukkana pönttöön. Sitten huomasi pöntön vieressä kasan lihaa. Maistoi palasen ja tunnisti isäkseen. "Perhana, oikeassa olit, ajatus", hän tokaisi, lappasi palaset kylpyammeeseen, valeli ne tärpätillä ja tuikkasi tuleen. "Iskä aina halusi, että hänet polttohaudataan", hän perusteli ratkaisua itselleen.

Tynkäjoulukalenteri: luukku 15Lauantai 15.12.2007 13:17

Aamun jälleen valjetessa, kiskaisi Valdemar Rikollinen lakanan päältään ja julisti itsensä jälleen eläväksi edellisillan törttöilyn jälkeen. Varmoja muistikuvia ei ollut klo 17:27 jälkeen, mutta siellä täällä vilahteli kuvia tolusta, kampurasta ja silmittömästä väkivallasta punaisia autoja kohtaan.

Täytyikö sen aina olla tällaista? Hetkeksi Valdemar kasvatti itselleen siivet ja lehahti kaukaisen vuorenhuipun päälle istumaan ja tuumimaan. Istui aikansa, hoki "nevermore" ja yht'äkkiä tajusi: "Olen vielä vitusti hapoissa! DIUDIUDIUDIUDIU!"

Tynkäjoulukalenteri: luukku 14Perjantai 14.12.2007 03:18

Puhelin soi ja Valdemar Rikollinen vastasi. Soittaja oli Lepra-mummi, jolla oli paljon asiaa suolisovaivoistaan. Irtauduttuaan puhelimesta 3 tuntia ja 17 minuttia myöhemmin, hän kiipesi keittiön pöydälle pihisten kiukusta. "Voi Max Weinbergin ikenet ja Lord Wormin viikset! Maailmani on järkkynyt." Valdemar kaivoi esille paksun, mustan tussin ja palan paperia, jonka jälkeen hän piirsi paperille suurensuuren kirkkoveneen ja sytytti tämän jälkeen olohuoneen sohvan palamaan.

Takakujalla maglite vaihtoi omistajaa, kun Valdemar hankki varoja ja huumeita toteuttaakseen seuraavan suunnitelmansa. Palattuaan kotiin, hän avasi piironginlaatikon ja pöytäliinojen alta kaivoi esiin radiolaukaisimen. "Olipa hyvä että silloin aikanaan viritin mummin kämpän täyteen räjähteitä", hän huokaisi itsekseen ja painoi nappia.

Kuullessaan hälytysajoneuvojen ajavan ohi ikkunan alla, Valdemar hymyili hiljaa, nojasi taaksepäin ja nosti jalkansa ylös. Tämä oli sitä niinkutsuttua hyvää elämää.

[Ei aihetta]Torstai 13.12.2007 15:16

Tummaa turinaa kulman kurtuista.

Tynkäjoulukalenteri: luukku 13Torstai 13.12.2007 04:06

Valdemar Rikollinen avasi silmänsä, eikä tiennyt missä oli. Ympärillä oli loisteputkin valaistu, säkkikankaalla verhottu huone, jossa hajahti mädältä. Valdemar röhnötti lattialla vasemmalla kyljellään tuijottaen juomalasiin, jossa oli tekohampaat. Ihan kuin ne olisivat nauraneet hänelle.

Valdemar nousi istumaan, pyöritteli päätään, venytteli niskojaan ja katseli ympärilleen. Huone vaikutti käyvän pienemmäksi. "Tiesin ettei minun olisi pitänyt juoda niin paljon herskaa", hän puuskahti itsekseen. Mutta minkäs teet.

Valdemar nousi jaloilleen, kaatui ja vieri mäkeä alas. Puuhamaa oli jotenkin oudosti kallellaan. Takaapäin puhalsi leuto tuuli, joka viritteli suruista sävelmää sillan alla. Valdemar pani merkille, että rantojen miehillä oli aina kolme korvaa ja piilotettu niskasarvi. Harmagedon tulla kolkutteli porstuassa ja Valdemar luulikin jo näkevänsä harmaan parran.

Tynkäjoulukalenteri: luukku 12Keskiviikko 12.12.2007 02:34

Hermojen kiristyttyä äärimmilleen ja sen yli Valdemar Rikollinen meni soittamaan naapurinsa ovikelloa. Naapuri tuli avaamaan aamutakissaan ja sanoi "Huomenta!" Valdemar nappasi tätä päästä kiinni ja iski sen oveen. "Vitun runkkari, kello on 3:42, nyt mikään huomen ole!" Naapuri lyyhistyi lattialle ja yritti sopertaa jotain sekavaa.

"Hukuttelin tuossa hieman kulkukoiria ja koitin sitten sytyttää ne tuleen, mutta eihän siitä mitään tullut. Niinpä ajattelin, että sinulla on varmasti tämän asian kanssa tekemistä, noita kun olet", sanoi Valdemar kiukkuisesti virtsatessaan naapurinsa päälle. Tämä koitti ryömiä takaisin asuntoonsa, mutta Valdemar tähtäsi napakan potkun tämän kylkeen. "En ole vielä ravistellut!"

"Ei mulla kai sitten muuta. Hyvää yötä ja iloista joulun odotusta", tokaisi Valdemar ennen pitkää ja poistui. Häntä hymyilytti, olihan hyvä naapurisopu kaikki kaikessa ja etenkin näin joulun aikaan piti olla ystävällinen, vaikkei siltä tuntuisikaan.

Heiteltyään pari juomalasia teeveetä päin Valdemar oli rauhoittunut tarpeeksi mennäkseen nukkumaan hyvillä mielin.

Tynkäjoulukalenteri: luukku 11Tiistai 11.12.2007 02:17

"Saatanan saatana!" kähähti Valdemar Rikollinen. Hän oli juuri lyönyt varpaansa pöydänjalkaan, ikään kuin se ei olisi tarpeeksi, että hänen kurkkuaan kuivasi saatanasti. Valdemar nilkutti jääkaapille, otti sieltä olutpullon ja avasi sen. Hän huokaisi syvään ja otti pitkän huikan. "Tämän on pakko olla se tarujen ambrosia", hän filosofoi, tyhjensi pullon ja siirtyi seuraavaan.

Kahdeksannen pullon kohdalla Valdemar huomasi, että jokin oli pielessä. Olut maistui raudalta. "Hyi vittu!" hän sylkäisi ja viskasi pullon käsistään. Se lennähti seinään särkyen ja Valdemar sitten sirpaleita keräämään. "Kyllä nyt on sellainen tunne, että on siivonnut", mutisi hän itsekseen kun kädet ja polvet vuosivat verta. Onneksi pakkasessa oli koskenkorvaa.

Tynkäjoulukalenteri: luukku 10Maanantai 10.12.2007 02:22

Otsasuoni pullisteli. Hiki valui silmiin. Vasara ruhjoi sormia. Valdemar Rikollinen rakensi itselleen kirjahyllyä. Eihän hän kirjoja toki omistanut, muuta kuin muutaman osan Valittujen palojen "kirjavaliot"-sarjaa vuodelta 1973. Mutta olisihan se nyt yleissivistyksen mukaista omistaa kirjahylly. Sitä paitsi näppäränä nikkarina hän tekisi sellaisen käden käänteessä.

14 sekunnin kuluttua hän kuitenkin tajusi olleensa väärässä ja nakkasi vasaran turhautuneena kädestään. Se teki pienen reiän seinään. Reiästä vierähti ulos kuollut hiiri. Se ei ollut aivan tuore ja hajukin oli sen mukainen. Valdemar keräsi hiiren lasipurkkiin, jonka asetti tv:n päälle. Sitten hän pyyhki lattiaa tärpätillä ja oksensi hieman. "Iloisia yllätyksiä", hän mutisi itsekseen. Sielussa tuntui pehmoiselta ja päässä heitti.

Tynkäjoulukalenteri: luukku 9Sunnuntai 09.12.2007 02:50

Iltapäivän tultua Valdemar Rikollinen avasi kirjeen. Lähettäjäksi oli merkattu C.D. Levy ja postileima sanoi New York, New York. Kirjekuoressa oli tyhjä valkoinen arkki ja valkeaa jauhetta. Nuuski hän sitä, ja olo keveni.

Valdemar Rikollinen heräsi keskellä olohuoneen lattiaa lammikossa omaa oksennustaan. Päätä särki ja silmät eivät millään tarkentuneet, eivät lähelle, eivät kauas. "Pernarutto toimii!" totesi Valdemar.

[Ei aihetta]Sunnuntai 09.12.2007 00:50

Hoarse jest nuts.