IRC-Galleria

"Abashed the Devil stood, and felt how awful goodness is."

Tuuli puhalsi idästä tuoden mukanaan savun hajun ja heinäsirkkaparvet. Sankarimme istui puun alla jyrsien saapasta. Eniten vitutti kaikki. Sulatellessaan hiuksiaan hiljaisessa liekissä hän tuumi että jotain puuttuu. Siispä seuraavana aamuna hän marssi postitoimistoon, avasi tulen asiakkaita kohti ja julisti toimiston Lemurian itsenäiseksi kuningaskunnaksi. Kaivoipa poteron toimiston nurkkaan, sinne käpertyi ja itsensä ampui. Dynastia oli kaatunut. Surullinen tuuli kääntyi takaisin itään jättäen kuitenkin savun hajun ja heinäsirkat niille sijoilleen.

Hän suutelee kaulaani, hamuan vasemmalla kädellä veistä pöydältä. "Isäsi on sinappia", kuiskaan ja kuorin hänelle omenan. Lukitsen hänet sitten jääkaappiin ja poltan keittiön pöydän. Miksi kukat kasvavat ulkona vaikka sisällä on tv? Kusta tuuli puhaltaa mut miksei paskaa?

(21:09:32) (+Amnesiac) Minkä takia mulla on "-92", "-93", "-94" ja "-95" hailaiteissa? :D

Nii, kyllähän tuo tosiaan nyt jo pihalla on, mikseristä vaan lataamaan, www.mikseri.net/morg !

Siivu ripulia, ole niin hyvä. Muistan kuinka mustikka-isäsi kerran kouri tulevaa äitiäsi ruotsinlaivalla. En olisi muuten tehnyt mitään, mutta naapurin nahkapää lähti jo hakemaan paloletkua. Liimaa karvaa leukaasi, lutka. Mokoma tukkasotka.

Tässä hieman ensimakua tulevasta demostamme:
http://www.youtube.com/watch?v=bv5GVjjqI4k

Valdemar Rikollinen oli tuohtunut. Hänen kuolemastaan ei ollut kerennyt kulua kuin noin vuorokausi ja jo hän oli pitkästynyt irti perseestään. Teevee oli edelleen päällä, mutta aineettomassa astraalitilassaan Valdemar ei kyennyt vaihtamaan kanavaa ja The Voice listahittitarjonta pursui jo korvista. Sitäpaitsi joka kerta kun hän vilkaisi elotonta ruumistaan keittiön lattialla, häntä puistatti suunnattomasti.

Niinpä Valdemar päätti että oli aika vaihtaa maisemaa. Hän lähti kävelemään, ja ihan vittumaisuuttaan kulki taaksepäin ajassa. Aikansa, ja muutamien muidenkin ajat, kuljettuaan hän saapui pienen tallin luo. Tallissa oli rätteihin kääritty pariskunta ja lapsi, joka makasi seimessä.
-"Hmm, mikäpä ettei", tuumasi Valdemar ja riivasi lapsen. "Saanpahan ainakin tissiä suuhuni. Kyllä näin on hyvä."

Sen pituinen se.

Something is pulling me down.
Too late to repent.

Valdemar Rikollinen tunsi yht'äkkiä helvetin äkillistä himoa kylmiä lihapullia kohtaan. Niinpä hän suuntasi kulkunsa jääkaappia kohti, mutta epäonnekseen ei ollut viime aikoina pahemmin siivonnut. Niinpä hän astui niin lasinsiruihin, oksennukseen kuin sulaan margariiniinkin ja liukastui vitusti. Pää kolahti lattiaan ja jalat perässä.

Maailma pyöri. Seisahtui. Pyöri. Seisahtui taas. Muuttui mustavalkoiseksi. Kello lakkasi lyömästä. Valdemar tajusi olevansa kuollut. "Vittuakos tässä sitten", hän tuumi ja meni katsomaan tv:tä, jonka onneksi oli jättänyt auki. Keittiössä vain lojui hänen ruumiinsa, ja se hermostutti häntä yllättävän vähän.