IRC-Galleria

Rakas Päiväkirja,

Joulu meni todella ihanasti vesirokkoa sairastaessa. Eipä sitten tullut sitäkään sairastettua lapsena, vaan piti nyt saada se. Kutina oli ihan hirveää, ja näytän ihan Lordilta.

Kobojsarna - SÃ¥ng om ingenting ! :D :D ---> http://www.kobojsarna.se -> Media

...

Hitto. Ruotsi valloittaa tanssilattiat. Mutta on ne perhanan hyvännäkösiä jätkiä. Olen katkera!! Pitänee muuttaa sinne Ruotsiin niin on ainakin silmänruokaa.

Rakas Päiväkirja,

Minulla on ollut motivaatio hukassa opiskelun ja kaiken muunkin suhteen jo hyvän aikaa. En ole jaksanut opiskella, enkä tehdä juuri mitään muutakaan. Alkoholi on maistunut liiankin hyvin, mutta nyt olen sentään päättänyt pitää pienen tauon siitä. Katsotaan, miten hyvin päätökseni pitää.

Hohhoijaa. Pitäis saada selvitettyä itselleen, että eipä siitä ole hyötyä, että elättelee toiveita ihastuksesta, jonka kanssa mitään ei koskaan tule olemaan. Miksikähän valitan aina juuri jostain rakkausasioista? Helpottaakohan se valittaminen vaan. Pohdittuani asiaa pidemmän aikaa, tulin siihen lopputulokseen, että olisi parempi, jos en olisi koskaan tavannut erästä henkilöä. Mutta kun ei sellaista power-nappia löydy, jota painamalla tämä selviäisi.

Syysloma olisi ensi viikolla. No kiva. Eipä ole paljoa maistunut tätäkään ennen opiskelu muutamaan viikkoon, joten sehän se varmasti muuttaakin radikaalisti tilannetta. Jos sitä olisi vain tekemättä mitään. Ei tämä flunssakaan kyllä helpota henkistäkään oloa sitten yhtään. Pakko jotenkin yrittää uskotella itselleen, että on tässä kaikessa vielä jotain järkeä, ja että olisi parempi, jos saisi vain otettua itseään niskasta kiinni. Onneksi on sentään ystäviä, joihin voi luottaa. Kiitos teille.

Rakas Päiväkirja,

rakas Äiti,

rakkaat muut lukijani,

olen hieman flunssainen. Nyt pitää mennä maistraattiin -> Kirjoitan joskus lisää.

Rakas Päiväkirja,

minua VITUTTAA. KAIKKI. PERKELE. Ihmiset on idiootteja, enkä minä ole niistä idiooteista suinkaan vähäisin. Harkitkaa vittu vaikka ennen ku sanotte mitään typerää.

Rakas Päiväkirja,

perjantain ja lauantain välisenä yönä kompuroin pyörällä ajaessani. Garagesta ajaessani letkun puistoon kaaduin juuri sopivasti laanaojan penkereelle ja tipahdin ojaan. Joku auttoi minut ylös sieltä. Kiitos siitä. Kaaduin vielä toisenkin kerran, josta on muistona asfaltti-ihottuma leuassa, pari haavaa poskessa ja kipeä oikea olkapää. Eipä olekaan ennen sattunut tällaista.

Rakas Päiväkirja,

tulin tuossa miettineeksi, että pikkuveljeni Tatu aloitti koulunsa tänä syksynä. Mitä ihmettä? Vastahan minä olin hänen ristiäisissään. Olenko tullut vanhaksi? Muistan ristiäiset vielä kuin eilisen. Seitsemän vuotta, ja mitä muka olen tehnyt sillä välillä? Deja vu, olenkohan kertonut tästä jo aikaisemminkin?

Tänään minut on kutsuttu erään kaverini kotipippaloihin. Eilen kävin Onnelassa, ja join peräti kaksi tuoppia Crowmoor-siideriä kahden tunnin aikana. Tämä on varmaan ryyppäämättömyysennätykseni. Tänään en varmaan pyri yhtä puhtaaseen suoritukseen, mutta örvelöitä en aio siltikään vetää. Pitää ottaa huomioon, että huomenna minun täytyy olla rakkaan järjestömme bileissä soittamassa levyjä, tosin vain tunnin verran, mutta siltikin.

Piru vie, passini vanhentui 5.10. Saapa nähdä, kuinka moni taho valittaa nyt siitäkin, kun yrittää joko sisään ravintolaan tai ostaa jotain K18-tuotteita. Uuden passin tilaaminen on listalla, kun senkin jaksaisi tehdä joskus.

Nukuin taas ilmeisesti huonosti, sillä minua väsyttää. Outoa. Nukuin kuitenkin kai seitsemän tuntia. Pitänee keittää espressoa. Kohta olen tosin menossa saunaan kämppikseni kanssa.
Tällä viikolla en ole paljoa jaksanut koulussa nokkaani näyttää. Toisin sanoen: en ollenkaan. En sitten yhtään tippaa. Ei nappaa. Pitäis varmaan napata.

Nälkäkin olisi. Eipä silti jaksa tehdä mitään ruokaa tai sellaista.

Rakas Päiväkirja,

en ole seurannut ko. sarjaa mitenkään aktiivisesti, vaikka lähipiiristäni löytyykin siihen hurahtaneita. Tiedän häthätää, että juuri nyt taloon on muuttanut muutama asukas lisää.

En ole kirjoittanut taaskaan pitkään aikaan, ja pahoittelen tätä syvästi. Kuvittelen, että minulla on elämä. En tosin tiedä, onko minulla. Opiskelumotivaationi on taas vaihteeksi kadonnut jonnekin helvetin kuuseen, ja päätinkin kokeilla hakea sairaanhoitajaksi kouluttautumaan. Ihmisen anatomia vaikuttaa tietokoneen anatomiaa kiinnostavammalta, tai sitten olen vaan suuttunut näille rakkineille. En haluaisi tehdä mitään ylimääräistä näille. Käyttää vain. Hermot menee, oikeesti.

Luin City-lehdestä artikkelin pakkoruotsista. En yhdy kirjoittajan näkemyksiin täysin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ruotsin opiskelun tulisi olla vapaaehtoista. Vapaaehtoisuudella saavutettaisiin todennäköisesti paremmat oppimistulokset ja motivoituneemmat opiskelijat. Ruotsin kieli on toki osa yleissivistystä, mutta jos monet ruotsalaisetkin ihmettelevät, miksi ihmeessä täällä opiskellaan ruotsia (ja Ruotsissa taas ei suomea, vaikka siellä onkin suomalaisvähemmistö), jokainen voi kohdallaan miettiä asiaa. Kukaan ei näemmä pysty aukottomasti perustelemaan, mitä hyötyä ummikkosuomalaisille on ruotsin kielen taidosta, tai että miten kaksikielisyys heidän elämäänsä rikastuttaa. Itse tarvitsen sitä, koska minulla on mm. kavereita Ruotsissa. Minä taas haluan opiskella ruotsin kieltä.

Miksi nämä minun päiväkirjamerkintäni aina ovat jotain yleistä hapatusta? Minusta tuntuu, että en kerro tarpeeksi omista vaiheistani ja tekemistäni asioista, vaan kälätän kaikkea epäolennaista loputtomiin ja loputtomiin. Näinhän teen forumista riippumatta, eli minut ilmielämänä kohtaamaan joutuvat ihmiset varmasti yhtyvät äskeiseen.

Ja miksi on muuten niin hankalaa saada käännettyä unirytmiä kohdalleen? Minusta on kiva valvoa myöhään ja herätä myöhään, mutta se ei sovi nykyiseen kahdeksastaneljään-elämänrytmiin. Saakohan sitä käännettyä pysyvästi mitenkään? Dr Phil, auta.

Minusta oli erittäin osuvaa sekin, että kun Oulun seudun ammattikorkeakoulun ja Oulun Diakonissalaitoksen Purje-projektia markkinoidaan näin: "Tuntuuko sinusta, että opiskelu ei maistu? Hallitseeko alkoholi elämääsi?". Kyllä ja kyllä. Nyrkki silmään siis! Purje-projekti lupaa apua elämänhallintaan ja mielenterveysongelmien käsittelyyn. En koe nyt olevani masentunut, koen olevani turhautunut. Mutta tuskinpa kukaan jaksaa oikeasti kuunnella valitustani. Enkä viitsi enää valittaakaan - siitä ei ole yhtään hyötyä.

Raketti.

Halusin vain sanoa "Raketti".

...muttaku en oo pelimies ja haluttaa vittu halailla sen yhen kaa.

Rakas Päiväkirja,

aloitin omat opiskeluni tänään. Tosin jo viime torstaina olin opastamassa uusia opiskelijoita, koska jostain kumman syystä lupauduin tuutoriksi. :) No, ihan kivaahan se on, ei siitä mitään stressiä tullutkaan, vaikka toisin kuvittelinkin. Tämänpäiväiset luennot eivät olleet mitenkään mieltäylentävän mielenkiintoisia, mutta voisihan sitä paskemmassakin paikassa istua. Nyt tulin juuri kotiin, käytyäni luokkakaverin luona kahvittelemassa ja pitämässä Cosmopolitan-parisuhdeneuvokeskusteluhetkeä.

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin, Rakas Päiväkirja. Olen tavannut uusia ihmisiä, tutustunut jne. Eipä ole enää yhtä masis kuin aiemmin, koska nyt on "uusia kuvioita". Saa nähdä, mitä tästä tulee, mutta enpähän aio kiirehtiä. Vaikka mieli tekisikin joskus, ehkä olisi kuitenkin parempi yrittää ottaa iisisti. Meinasin kirjoittaa "ottaa iisisti" lainausmerkkien sisään.

Viikonloppu meni kohtalaisen railakkaasti. :) Mutta hauskaa oli. Ja silleen. :)