IRC-Galleria

Rakas päiväkirja, ja hei muutkin hörhöt. Huomasinpa taas, että en ole kirjoittanut päiväkirjaani viikkoon. No ei se mitään, on ollut parempaa tekemistä (lue: nukkumista ja syömistä ja koulua). Tänään pitäis oikeastaan tehdä tietoliikenteen tehtäviä, koska huomenna on tentti ja tehtävät pitäis olla palautettu ennen sitä. Esitelmäkin pitäis kirjoittaa. Noh, jos tästä lähtis kohta kohti koulua ja tekis ne pois alta. Huoh huoh huoh. Tylsää. No, aina voi kuunnella Radio Seveniä tai NRK MPetreä samalla ja tiirailla kivannäkösiä ;) Viikon biisivinkki: Interphace - Fly away.

Ville ei taas jaksa. On se kumma että vaikka nukuin ihan kivasti niin väsyttää silti. Pitäis kai alkaa harrastamaan liikuntaa :o. Vaakamambo sopis varmaan ihan hyvin, mut siihen tarvitaan muu henkilö minun lisäkseni. Hohhoijaa, mitäs mä taas ajattelenkaan. Ei tällasia saa kirjotella tällasiin blogeihin. Kahavia, hörps.

Kallis presidenttiehdokkaana. Tiedänpähän ainakin, että ketä EN äänestä. Tiedän minä kyllä jo, ketä aion äänestää. Arvatkaa. Vihje: Väri löytyy tosta paidasta tossa kuvassa.

Vois kai tässä kohta lähteä koululle, mutta kun kännykästä loppui virta ja siinä on MP3-soittimeni :/. Enhän minä nyt voi koululle Taka-Lyöttyyn asti kävellä ilman MP3-soitinta. Ku ei voi kuunnella eurotrancea sit niinku. Voivoi.

Rakas päiväkirja, torstait ovat ihan turhia. Itse asiassa aiemmin ajattelin että vain sunnuntait ovat täysin turhia, mutta nyt olen kyllä torstaistakin samaa mieltä. Ei vain ole mitään tekemistä. Ja se, että herää puoli kahdeksalta tekemään ei-mitään on kyllä vähän paska juttu. Torstai ja perjantai ovat kouluvapaita päiviä. Jos ei aina jaksa lähteä baariinkaan, mitä ihmettä pitäisi tehdä? Pitäisikö tässä hommata Elämä? Mistä niitä Elämiä muuten saa? (Suomalainen Kirjakauppa ei nyt kuulu tähän, Woltaire.)

Eilen olikin sitten astetta hirveämpi koulupäivä. Heräilin ti-iltana siinä seitsemän maissa ja kahdeksalta aamulla menin kouluun. Ajattelin, että jaksaisin sitten valvoa iltaan asti, mutta mitäsitättua. Oli ihan pakko mennä neljän maissa iltapäivällä nukkumaan kun viimeinen matikantuntikin meni vähän silleen että polynomiesitykset alkoivat naurattamaan. Opettajaa ne ensin naurattivat, sitten minustakin alkoivat näyttää kovin hauskalta, ne polynomiesitykset siis. No anyway (huomatkaa, en kirjoittanut enivei), heräsin sitten yhdentoista maissa illalla mutta sain kuin sainkin unen päästä kiinni kahden maissa! Sitten heräsinkin puoli kahdeksalta ja tässä sitä nyt ollaan.

Toisaalta pitäisi käydä töissäkin mutka. Nyt sitten pitääkin mennä Limingantulliin asti, hrrr! Ulkona on kohtalaisen kylmää, kun on tottunut melkein kesälukemiin. No ehkä ei ihan, viitisen astetta olisi kesäksi kovin kylmä. Taas ne soittaa Røyksoppin Only this momentia. Ei siinä mitään, se øn hyvä biisi. Stay or forever go, play or you never know... tai jotain. Hieno biisi, kerta kaikkiaan!

Hoh, tossa tämän kirjoitusboksin alapuolella lukee "Näkyvyys". Hauskasti ilmaistu. Näkyvyys on hyvä, tämä teksti näkyy nimittäin kaikille.

Rakas päiväkirja, tänään heräsin illalla. Menin nukkumaan aamulla joskus yhdeksän aikoihin, edellisenä yönä kolmen maissa herättyäni. Miten niin unirytmi sekaisin? Skippautuu ainakin muutama koulupäivä ihan puolihuomaamatta. Aion valvoa nyt aamuun asti, sillä luennot alkavat kello 8.

Mitähän muuta sitä keksisi tähän? Käykää muuten kuuntelemassa NRK mPetreä! Sieltä tulee alltid musik, aldrig reklamer. Teinipoppia, nykymusa, trancea ja myös esim. Solid Basea. http://www.nrk.no/lyd - sieltä joku sopivassa formaatissa olevista mPetreistä.

Ei meinaa ajatus lentää eikä kulkeakaan, ei sitten millään. Pitäisi varmaan nukkua. Tosin sitähän minä en tee nyt. En, ettei unirytmi mene entistä enemmän perseelleen ja herääminen tapahdu klo 9:30, kun koulu alkoi klo 8:00. Pitäisi jaksaa puoli neljään ja sitten olisi vapaata taas torstai ja perjantai. Vois mennä vonkaamaan baariin, nääh. Jaksaako sitä. Ja se sitä paitsi jäiskin vonkaamiseksi tällä naamalla.

Rakas päiväkirjani, heipähei kaikki raksuihqthanit, /me loves you 4eva <3. Aloitinpa kieltämättä tutuksi tulleella tavallani, mutta se ei varmaan haittaa ketään. Tai siis, tuttuun tapaan aluksi, sitten uudella ihqraksullatyylilläni. Anteeksi rakkaat, etten ole kirjoittanut tänne mitään pitkään aikaan.

Totesin tuossa juuri, että unirytmini on sekaisin. Menin nukkumaan töiden jälkeen noin klo 18 ja heräsin sitten klo 02. Siinä vaiheessa hoin erästä kirosanaa muutamaan otteeseen, kunnes totesin sen auttavan yhtä paljon kuin viinan viisastumiseen. Enpä kyllä ole juonutkaan kyseistä ainetta (vielä!) tänä viikonloppuna. Saattaa käydä niin, että en lähde ollenkaan bilettämään tänä kyseisenä viikonloppuna. Voihan toki olla, että joku muuttaa mieleni. Olisipa se eräs ihqraksu<3 (huoh), mutta tuskinpa on. Tässä valvottuani ja tylsistyttyäni aivan totaalisesti tajusin vilkaista meidän syksyllä opiskelumme aloittaneiden yhteisöä, ja siellähän olikin pikkujoulukeskustelut kovasti meneillään. Tarttis varmaan tehdä jotain. Kuinkahan moni niihin tulisi? Päätän selvittää asian.

Olen koko viikon miettinyt kaikkea ja kaikkia ja tiettyä. Nyt tuli ideapula. Jatkan tätä myöhemmin, jos osaan.

Rakas päiväkirja, rakkaat kanssaihmiseni ja muutkin, jotka tätä vaivautuvat lukemaan. That's why we never... tai no, ainakin minun tapauksessani voisi lyhyesti todeta niinkin, että kylläpäs joo tullaan. Jos se siis minusta riippuu.

Aloituskappaleeni oli tarkoituksella pas.. huono ja käsittämätön. Yritän välttää kirosanojen käyttöä, sillä tätä tekstiä voivat lukea myös monet alaikäiset. Sinänsä en tiedä, onko sillä kovinkaan paljoa merkitystä, mutta kuitenkin. Tämä päivä on mennyt ihan hauskasti: eilisen Onnelan avajais-baari-illan myötä nukkumiseni venyi iltakuuteen ja sen jälkeen heräsin täysin ilman krapulaa pirteänä peipposena, tai no peipposena. Sitten kuulinkin, kuinka kämppikseni availi ovea, ja kuulin myös erään jätkän tulevan käymään kylässä.

Ostin sixpackin lähikaupasta ja sitä siemaillessani sain idean. Pelaisimme blackjackia. Ensin pelasimme sitä ihan noin vaan, kunnes keksimme siitä juomapeli-idean. Jos häviää, pitää juoda. Ainoaksi hankaluudeksi muodostui se seikka, että koska minä toimin jakajana, en voinut juoda, koska häviämisen mitta jakajan ominaisuudessa olisi ollut kovin hankalaa määritellä. Sittemmin pelasin itsekin, samalla toimiessani jakajana. Kun olimme kyllästyneet juomapeliin (ja päihdyttyämme liikaa), keksimme että voisimmekin pelata ihan vain esimerkin vuoksi rahasta. Kävin kaivamassa erimaalaisia kolikoita varastoistani ja aloitimme. Pelasimme siihen asti, kunnes kämppikseni kaveri "räjäytti" pankin. Hauskaa toki oli.

Tässä mietin, että varmaan sitä voisi lähteä baariin, jos tänään ylipäätään aikoo. Ei tässä oikein enää miettimisaikaa paljoa ole. Join jo sixpackinkin. Toivottavasti kaikilla teilläkin on ollut oikein hauska lauantai-ilta. Minä sekoitan koko ajan tämän illan sunnuntaihin. Jo eilen sekoitin perjantain lauantaiksi, sillä torstai-iltana olin lähipubissa. Eivät kaikki opiskelijat ole juoppoja. Eivät eivät!

Rakas päiväkirja, rakkaat kanssaihmiset ja muutkin sekopäiset härdelliotukset tai niiden kuvatukset, ja tervetuloa seuraamaan taas elämääni. Olen tässä muutaman viime päivän aikana kirjoittanut kaikenlaista pask... siis typerää tekstiä siitä, mitä teen. On aika paljastusten, aika suurien lupauksien. Tai oikeastaan, ei. Siispä kerron teille tästä tylsästä torstaistani. Koska menin suhteellisen myöhään, noin klo 04:n jälkeen nukkumaan (luettuani Patricia Cornwellin Tracea englanniksi), heräsin myös kohtalaisen myöhään, noin kahden maissa. Sain itseni kammettua vaivoin ylös. Ilahduin kovasti siitä pienestä seikasta, että Tiede-lehti oli kolahtanut postiluukusta peilisoluartikkeleineen. Siinä saa pieni Ville taas lukea popul... uusimpia tutkimustuloksia käyttäytymistämme ja koko ihmisyyttämme selittävistä ilmiöistä, joita tulevaisuudessa psykologian dna:ksi kutsuttaneen.

Enivei, kävinpä herättyäni, pari mukillista kahvia siemailtuani ja aikani upouutta Tiede-lehteä selailtuani äänestämässä OSAKOn edustajistovaaleissa. Vautsivau. Kahdeksan aikoihin illalla olivat jo tulokset nähtävissä. Pääsin varaedustajaksi. Eivät luokkakaverit jaksaneet tänään kouluun; olihan melkein kaikilla toki vapaapäivä.

On se hauskaa. Työpaikkani muuttaa, tai siis firma vaihtaa toimitiloja alkaneen remontin vuoksi. Tästä syystä minun täytyy tehdä erinäisiä järjestelyjä uusien markkinointisuunnitelmiemme toteuttamiseksi. Niistä lisää myöhemmin, mutta tulee tämä olemaan olevinaan vallankumouksellista, ainakin todella hienoista lehti-ilmoituksistamme päätellen. Voi voi, kaveri ja kämppis istuvat tuossa sohvalla ja puhuvat eräästä salaiseksi julistetusta projektista, jossa minäkin olen osallisena. Onneksi ne eivät tarvitse juuri nyt minua.

Don't you wish your boyfriend was... at least I hope. Ei se varmaan ihan noin mennyt. Huomenna Onnelan avajaiset! Kämppis sai kutsun ennen varsinaista avaamista pidettävään tilaisuuteen, ja hän ottaa minut Avecikseen. Tämäpä on vallan jännittävää! Onkohan itse Sedu paikalla?

Jostain syystä väsyttää.

Heipä hei, rakas päiväkirjani (ja rakkaat lukijani, pusipusinaminami just SULLE)

Aamuheräämiseni epäonnistui. En saanut unta moneen tuntiin, ja koska minulla oli aamulla hieman migreeninpoikasta alkamassa, en sitten mennyt tänään kouluun. Vitsi kun se rakkaus nuorena valvottaa. :P :E

Voivoi. Sanokaa jotain.

Rakas päiväkirja, anteeksi kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Mutta ajattelin nyt taas hieman purkaa teille kaikille sisintäni, niinq teitä vittu kiinnostas. Oli taas aamulla hauskaa herätä, kun näki unta ihmisestä josta on kiinnostunut (eikä saa tehtyä mitään ikinä). Helvetin herätyskello! Kouluun oli tietenkin pakko herätä, ja kahvikupposen nautittuani ja pikapesun suoritettuani olin juoksemassa koulua kohti. Oven avasin noin klo 12:03, ja koulu alkoi 12:10. Ei se mitään, myöhästyin noin 7 min, mutta kun muistelinkin, äidinkielen opettajamme on aina myöhässä. Hän tuli paikalle myöhemmin kuin me. Tässä jaksossa meillä alkoi kirjoitetun viestinnän osuus äidinkielen kurssista (edellisessä jaksossa oli puheviestintää). Saimme aluksi tehtävän, jossa meidän piti valita jokin uutuuskirjoista valituista aloituslauseista, ja kirjoittaa noin 20 minuutin ajan. Sitten luimme kirjoittamamme tekstit 4 hengen ryhmissä, kukin ääneen. Itse valitsin lauseen, joka meni jotenkin seuraavasti: "En ehkä halua kertoa tätä kaikille... mutta..." ja jatkoin tarinaani siitä, kuinka tarinan päähenkilö kohtaa kiinnostavan henkilön huoltoaseman kahviossa ja saa vihdoinkin selvyyden siihen, onko tämä toinenkin henkilö kiinnostunut päähenkilöstämme. Tietenkin tein onnellisen lopun, ja toivoin salaa että minunkin tilanteeni päätyisi onnelliseen jamaan. Kuinka se teksti aina heijasteleekaan tunteita. Eivät ehkä luokkakaverit arvanneet sitä. Tai sitten, kun lukevat tämän, arvaavat. Hei teille vain!

Pitäisi tästä suoriutua nukkumaankin, kello lähenee jo kahta. Kouluun pitäisi joutua 9:45 alkavalle tunnille. Saapa nähdä, mitä siitäkin tulee. Olin tänään muuten töissäkin. Pistin yhden Nokian 9300:n sähköpostiasetukset kuntoon. Koko ilta on mennyt istuessa, syödessä ja sitä miettiessä, miten saisi. Niin. Helvetti. Miettikääpäs sitä. En kuitenkaan aio kertoa tämän enempää syvimpiä tuntojani, niitä voi sitten kysellä sopivassa mielentilassa henkilökohtaisesti minulta. Syvimmät tunnot. Kuulostaa ihan kauhealta. Ehkä se onkin sitä.

Mikähän tässä maailmassa on vikana, kun on tällainen kuin minä? :P

Voihan homsse. Tänään heräsin jo kahdentoista jälkeen! Tämä voi toki johtua siitä seikasta, että jouduin menemään töihin yhdeksi. Myöhästyin viisi minuuttia sovitusta ajankohdasta, mutta pomo ei hermostunutkaan tällä kertaa. Hänkin ymmärtänee, että lomalla ei kelloa katsota, paitsi mitä nyt on pakko esim. valomerkin ajankohdan määrittääkseen. Tänään olisi toki perjantai, ja Stolichnaja kutsuisi, mutta huomenna pitäisi olla jo kahdentoista aikoihin roudaamassa tavaroita. Muutenkin on vähän sellainen olo, että ei ole saanut mitään aikaan. En ole vieläkään keksinyt, mistä löydän seurustelukumppanin vaikka toveri LTIA ehdottikin minulle varsin varteenotettavaa vaihtoehtoa edellisen päiväkirjatekstini kommenteissa. Työn orjat, sorron yöstä nouskaa!

Ulkona näyttää jo melkein talviselta. Pelottavaa. Kadut olivat niin liukkaat, että meinasin kompastua parikin kertaa matkalla töihin ja takaisin. Eikä asiaa auttanut se, että olin mietteissäni huomisesta ja siitä, kun tapasin erään kivannäköisen ihmisen. On se kumma, miten ajatukset lähtevät harhailemaan. Toivottavasti harhailevat takaisin päähäni, en haluaisi olla ilman järkeä koko iltaa. Ei sillä, että järjenjaossa minua oltaisiin paljoa muistettukaan, mutta olisi ne rippeetkin kiva pitää.

Olen puhunut nyt puhelimessa töistä tuloni jälkeen ainakin puoli tuntia. Kaikki ystävät ja puolitutut ovat tänään kiinnostuneita minusta, ja minulla on kaikille asiaa. No, ei se mitään, operaattori voi hyvin ja kaikki on ihan jees. Muistelen, että minun pitäisi vieläkin soittaa muutama puhelu. En taida ihan heti jaksaa. Juon kahvia ja ajattelin kohta käydä tuhoamassa terveyttäni ihan pikkuisen Nicotiana-suvun kasveista saadulla valmisteella. Tiedän, ei tarvitse sanoa.

Olen yksin kotona. Kämppis meni valokuvaamaan, ja mietin että voisin tietenkin tehdä kaikenlaista mukavaa täällä hänen ollessaan poissa, mutta mukavan tuottamiseen tarvitaan kaikenlaisia tuotannontekijöitä. Totean vain, että niiden hankkiminen voi olla ongelmallista. Enkä puhu nyt mistään laittomasta, vaikka toisin voisikin kuvitella. Tämä on ihan normaalia läheisyydenkaipuuta... keksisi vain, mistä sitä läheisyyttä saisi. Olisipa kiva, jos sellaista läheisyyttä olisi aina saatavilla rajattomasti, kun vain kätensä ojentaa. Ehkä sitä kutsutaan parisuhteeksi. Olen kyllä kuullut, että aina todellisuus ei ihan vastaa äskeistä kuvaustani. Nyyh nyyh. Toisaalta... toisaalta taas. Luin jo inferno.fi-kirjan loppuun, enkä keksi nyt mitään uuttakaan luettavaa. Tietokoneellakaan ei aina jaksaisi istua. Viisi senttiä sille, joka tulee ja pelastaa minut tylsistymiseltä.

Ikkunasta näkyy aseman kello, ja jos siirrän katsettani hieman alemmaksi, voin nähdä kuinka ihmiset vaeltavat päämääräänsä. Jotkut tulevat, toiset menevät. Autoja menee, jos kohta myös tuleekin. Onkohan eläminen sitä, että luulemme menevämme oikeaan suuntaan, vaikka usein huomaammekin olevamme täysin väärässä junassa ventovieraiden kanssa? Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin... täällä Hygelac, Oulu.

Lisäys:

Punaviini maistuu liiankin hyvältä, olen juonut sitä nyt viisi lasillista.

Elämä on kyllä ihanaa. Tuon ulkomaanmatkan jälkeen olen vain nukkunut, syönyt ja pask.., sen verran on väsyttänyt. Olen lukenut inferno.fi-dekkaria, ja olen tylsistynyt välillä opuksen juonenkäänteisiin. Onkohan minulla parempi mielikuvitus?

Tänään heräsin kolmen jälkeen, kun tällä viikolla olen muutenkin heräillyt. Olin eilen Woltairen ja cor`in kanssa baarissa, arvatkaa missä? No Cubassa tietenkin. :D Se onkin varsinainen amisteinihelvetti, mutta kyllä me miehet kestettiin siellä silti. Tai no, miehistä ei kai voi puhuakaan... taidettiin kaikki näyttää neideiltä porukan kanta-asiakkaisiin nähden. Heihoo ja oevvoe senthän.

Pitäisi ruveta miettimään kjuukampperin miittiä. Haluaakohan porukka miittailla vai ei? Ota siitä nyt sitten selvää. Ja pitäisi lähteä ruotsiinkin viikon päästä halloween-bilettämään. Ja bileet olisi lauantainakin. Voi minua raukkaa. Tosin onneksi kaikkea ilmaista viinaa ei ole pakko juoda...! Eihän?

Tässä nyt on koko ilta mietitty, mitä ihmettä tekis. Keitin just kahvia ja taidanpa kohta ryystää sitä. Sitten voisi harkita, josko sitä kävis jossain kaverilla. Onko teillä ollut kivaa? On kiva, jos on. Ja ei ole kiva, jos ei ole ollut. Kahvi valmistui. Kämppis syö jotain ihme lämpimiä voileipiä, joihin se laittaa kai gotleria. Iyyh. Jooh, kahvi kutsuu -> tosin kylmä kahvi kaunistaisi, ja kaunistuminen edesauttaisi saamaan seurustelukumppaneita... mistä niitäkin muka saa, kertokaa. Heihei! Älkääkä nyt väittäkö etteikö teitä muka kiinnostaisi.