IRC-Galleria

Kaikki alkoi siitä kun kävelin joitan viikkoja sitten GYC:in kanssa Valtatie 6:a pitkin
kohti Lapinjärven säkenöivää keskustaa ja ohi ajava rekkakuski tööttäsi torveaan minulle.
En ole koskaan ollut niin ylpeä itsestäni.
Viime viikon maanantaina kävellessäni hilpeästi Raumalla
ohi ajavassa autossa istunut herrasmies vihelsi minulle.
En ole koskaan ollut niin ylpeä itsestäni.
Kotiin päästyäni olin alasti keittiössäni kun yhtäkkiä huomasin,
että keittiön ikkunani takana seisoi mies, joka heilutti minulle oikein iloisesti.
Valitettavasti/onneksi Joona soitti minulle juuri sillä hetkellä,
joten en voinut tehdä lähempää tuttavuutta ei-niin-salaisen ihailijani kanssa.

Tiistaina kävin Tuulian kanssa tutustumassa hänen "uuteen" opinahjoonsa,
jossa tapasin liian paljon entisiä opettajiani. Myöhemmin samana päivänä seisoimme
Tuulian kanssa keskellä katua ja haukuimme ihmisiä sekä pohdimme carpenter jeanseja.

Illalla, rentoutuessani paikallisessa puistossa keskustellen Jaakon kanssa Tarja Omenaisesta
eräs koditon mies hyökkäsi kimppuuni laulaen Maija Vilkkumaata ja kosketellen haarojaan.

Myöhemmin illalla rentouduin hieman lisää ihaillessani historian kauneinta auringonlaskua.

Aloin välittömästi kaivata romanssia elämääni, joten lähdin äkkiä kiertämään Rauman katuja.
Saapuessani yöllä takaisin kotipihalleni (yhä ilman romanssia) tapasin seksikkään naapurini,
mutta meille ei valitettavasti syntynyt minkäänlaista romanssia.

Keskiviikkona Joona uhkaili minua väkivallalla jos käyttäytyisin huonosti.
Se oli mielestäni melko kiihottavaa, joten käyttäydyin huonosti rangaistuksen toivossa.
En valitettavasti saanut rangaistusta, mutta en myöskään palkintoa, koska
hyvä käytös on kuulemma oletusarvo, ei erityistä palkintoa vaativa erikoistapaus.

Torstaina kävin Porissa ollessani Vapaa-valinnassa ja järkytyin siitä,
että jonkinlaiset ihmiset oikeasti ostavat vaatteensa kaupasta,
jossa myydään samalla käytävällä kissanruokaa ja hammastahnaa.
Yhä järkyttyneenä koettelemuksistani suuntasin Café Wikholmiin lounaalle
ruokottomalta syödessään näyttävän Joonan ja hänen henkivartijoidensa kanssa.
Lounaan jälkeen vietimme tuntikausia paikallisessa pubissa pelaillen Trivial Pursuitia.
Minä voitin.

Käytyäni vielä pikaisesti eräällä kirpputorilla ostamassa elämäni halvimmat kengät
jouduin valitettavasti palaamaan Raumalle viettämään iltaa Sallan kanssa.
Katsottuamme huonoa tv:tä Salla kyllästyi tarinoihini Porin retkestäni
ja yritti lopulta ajaa ylitseni autollaan.
Aivan, hän on niin kylmä ja etäinen.

Perjantaina hyvästelin iloisin mielin Rauman taantuneet tomut
ja suuntasin tulevaan maailman pääkaupunkiin, Riihimäelle.
Nautittuani herkullisen lounaan Justuksen ja hänen äitinsä kanssa
päädyin alkoholilakostani huolimatta kahteen paikalliseen juottolaan.
Toisessa join ainoastaan karpalomehua, mutta toisessa sorruin tilaamaan yhden (1) drinkin.
Ei saa kertoa Merville.

Lauantaina petin Merville tekemäni lupauksen vielä pahemmin (ei saa kertoa sitäkään Merville)
sillä yhtäkkiä Justus työnsi eteeni skumpaa ja virolaisia raparperin makuisia juomia.
Junassa matkalla Riihimäeltä Helsinkiin yritimme parhaamme mukaan tyhjentää
1,5 litran perheviinipulloa samalla kun pelasimme Kumman kaa -peliä.

Helsinkiin päästyämme suuntasimme heti Shakeriin nauttimaan
maailman parhaita mojitoja ja mahdollisesti joitain muitakin cocktaileja.
Käytyämme seuraavaksi Mintun luona pikaisilla viinilasillisilla
suuntasimme Ruttopuistoon, jossa puhuin kuulemma lipevästi
viattomalle pojalle, jolla oli seksikkäät silmälasit.
Samassa puistossa porilais-turkulainen tuttavani J (nimi sensuroitu)
kertoi minulle, että Porissa kukaan ei käytä kondomeja.

Tämän mielenkiintoisen infotilaisuuden jälkeen päädyimme
Kristianin luo juomaan minun makuuni liian vahvoja drinkkejä.
Lopulta päädyin Justuksen, Jaakon ja Joonan kanssa DTM:ään.
Saatoin riidellä koko illan erään ihmisen kanssa ja käyttäytyä erittäin lapsellisesti,
saatoin myös heitellä kondomeja ihmisiä päin ja haukkua heitä mitä mielenkiintoisemmilla adjektiiveilla, saatoin jopa hylätä ihmisiä Rautatieasemalle moneksi tunniksi.
Onneksi minun ei koskaan tarvitse ottaa vastuuta typeristä teoistani.

Yöjunassa matkalla Riihimäelle kaksi naista rakastuivat keltaisiin housuihini,
kolmas nainen tuli kanssani vessaan itkemään ja neljäs nainen syötti minulle nachoja.
Sellainen minun lauantai-iltani oli.

Sunnuntaina sain kokea elämäni ensimmäisen henkisen krapulan.
Kerättyäni rohkeutta neljän tunnin ajan soitin viimein Joonalle
ja pyysin anteeksi mahdollista huonoa käytöstäni edellisenä iltana.
Hän ei onneksi muistanut illasta mitään, joten en joutunut pyytämään anteeksi kusipäistä käyttäytymistäni.

Illalla, käytyäni Justuksen kanssa Bar Tornissa karpalomehuilla,
katsoimme Donnie Darkon ja järkytyimme molemmat siitä, miten paljon
nuori Jake Gyllenhaal muistuttaa yhteistä tuttavaamme Jaakkoa. Samanlainen nenä.

Tämän viikon maanantaina aloitin työt Helsingin Kulttuuriasiainkeskuksessa.
Maanantai-illalla, käytyäni Riston kanssa kävelyllä tutustumassa uuteen kotikaupunkiini,
päätin rentoutua uudessa (väliaikaisessa) kodissani, Eläintarhan Huvilassa.
Eläintarhanlahden rannalla sijaitseva vanha huvila, joka on hiljattain restauroitu,
on ehdottomasti hienoin paikka, jossa olen koskaan asunut.
Huoneestani on näköalat Töölönlahdelle ja huvilan puutarhaan, johon on Helsingin Juhlaviikkojen
ajaksi pystytetty teltta, jossa maanantaina esiintyivät Regina ja Husky Rescue.
Oli ihanaa kuunnella hyvää musiikkia ja katsella lahden pimeässä kesäyössä kimaltelevaa vettä samalla kun nautin huvilan salissa hieman skumpaa norjalaisten taiteilijoiden kanssa.

Seuraavana aamuna herätessäni kultaisessa huoneessani - jossa on myös kultainen takka -
minusta tuntui aivan kuin olisin herännyt jonkinlaisen historiallisen elokuvan lavasteissa.
Aurinko paistoi kuumasti jalkoihini ja tiesin, että ulkona oli lämmin.
Nousin ylös, avasin rannalle päin aukeutuvat ikkunat, nojasin ulos ja
katsoin huvilani puutarhaan, jossa oli pupuja. Huomasin, että aamutkin voivat olla ihania.
Päiväni ei valitettavasti ollut ollenkaan niin mukava - jouduin töihin moneksi tunniksi
ja takamustani kosketeltiin epäsopivasti taukohuoneessa.
Se oli työpäiväni ainoa miellyttävä tapahtuma.
Tapahtumarikkaan työpäivän jälkeen suuntasin Emmin kanssa Shakeriin,
jossa päätin, että tämän syksyn aikana minun on käytävä läpi koko Shakerin Top 30 -drinkkilista.
Shakerin jälkeen halusimme hetkellisesti laulaa karaokea, mutta huomattuamme,
että Swengi oli jo kiinni suuntasimmekin valkosipulipizzan kanssa minun luokseni.

Keskiviikkona heräsin aamulla ja katsoessani ulos ikkunasta
oli pimeämpää kuin pimeimpänäkään yönä. Kello oli 10.30.
Helsingissä annettiin yleinen varoitus ja ihmisiä kiellettiin poistumasta kodeistaan
salamoinnin ja sateen vuoksi. Lähdin kuitenkin töihin, koska halusin leimata kellokorttini.

Tulvaa ei tullut ja minuun ei iskenyt salama, joten päädyttyäni hetkellisesti erään Milonoffin veljeksen ohjaaman elokuvan kuvauksiin suuntasin Jaakon kanssa Eläintarhan lahdelle puhumaan salaisista ihailijoista ja juomaan hieman siideriä. Alunperin tarkoituksemme oli juoda ainoastaan pillimehua, mutta seuralaiseni pakotti minut juomaan alkoholia.

Torstaina lähdin kesken päivän töistä karkuun, koska äitini saapui Helsinkiin.
Riideltyämme hetken suuntasimme Kampin aukion terassille omenamehuille,
joiden jälkeen kävimme katsomassa Sandra Bullockin uuden elokuvan.
Paha Aavistukseni siitä, että kyseinen elokuva olisi kammottavan huono oli täysin oikeassa.
Elokuvan jälkeen kävin äitini kanssa Shakerissa lasillisilla ja innostuin kyseisestä baarista
vielä enemmän huomatessani, että Minna Parikka käy myös siellä.

Tänään aion viettää elämäni ensimmäistä Taiteiden Yötä.