IRC-Galleria

Naapurini saattaa pitää minua hulluna, koska katselen David Hasselhoffin
musiikkivideoita erittäin korkealla äänenvoimakkuudella aamuyöllä.
Toisaalta, naapurini on idiootti.

David Hasselhoff - Jump in My Car
http://www.youtube.com/watch?v=pgX-hiQdfFw

David Hasselhoff - Secret Agent Man
http://www.youtube.com/watch?v=lKuQXGrFSQ0&mode=related&search=

David Hasselhoff - Hooked On a Feeling
http://www.youtube.com/watch?v=PJQVlVHsFF8&mode=related&search=

David Hasselhoff - Wings of Tenderness
http://www.youtube.com/watch?v=tdhAj3-nHOM&mode=related&search=

David Hasselhoff - Our First Night Together
http://www.youtube.com/watch?v=FBMD4oWdB2g&mode=related&search=

David Hasselhoff - Looking For Freedom
http://www.youtube.com/watch?v=Cejq10jZ0kQ&mode=related&search=

David Hasselhoff (featuring Vilkkuvaloin varustettu nahkarotsi) - Looking For Freedom
[live at the Berlin Wall] http://www.youtube.com/watch?v=NxAd2sHtMf0&mode=related&search=

David Hasselhoff - Crazy for You
http://www.youtube.com/watch?v=7vNsDhFaKUk&mode=related&search=

David Hasselhoff - Du [Live/Lip Sync]
http://www.youtube.com/watch?v=HKh2CI6T_c0&mode=related&search=

David Hasselhoff - Christmas Song Potpourri
http://www.ragrap.com/index.php/david-hasselhoff-videos/hoffy-holidays/

Rakastan kaikenlaisia juhlia, mutta valitettavasti ihanillakin asioilla on varjopuolensa.
Valmistujaisillani oli sellainen varjopuoli, että jouduin seuraavan viikon ajan
syömään Amaretto-kakkua aamupalaksi, iltapalaksi, illalliseksi, lounaaksi ja välipalaksi.
Onneksi Salla on ystäväni - hän auttoi minua syömällä yhden kakun.

Tiistaina päätin hylätä vanhentuneet kakun jämät ja suuntasin
Ellun kanssa siidereille Rauman (oletettavasti) hienoimmalle rannalle.
Samana päivänä Mervi huomautti minulle alkoholinkäytöstäni.
Toivottavasti en ole ainoa, joka näkee tilanteen ironian.

Keskiviikkona, oltuani selvä jo vuorokauden, huomasin, että vallastakin voi humaltua.
Aloitin nimittäin uuden työnkuvan, teatterin ovimiehenä.
Saatuani täydet valtuudet käännyttää pois kaikki sellaiset ihmiset, joita en halua
päästää yleisöön, tunnen itseni entistä enemmän maailmankaikkeuden kuninkaaksi.

Palasin takaisin maanpinnalle vasta torstaina, kun erään näyttelijän adhd-poika
hakkasi minua käsilaukullaan ja tökki minua jonkinlaisella kepillä.
Itkin hieman ja sitten lähdin kotiin.

Perjantaina etsin lohtua äitini luota.
Söimme, kunnes olimme liian täynnä ja sitten söimme vielä hieman lisää.
Monet saattavat pitää kauhistuttavana ajatusta, että jotkut ahmivat liikaa
toisten nähdessä nälkää, mutta maailmanparantajat, älkää huolehtiko -
otimme kuvia itsestämme syömässä ruokaa, joita voimme vastaisuudessa
näyttää nälkäisille ihmisille. Tiedän, olen hyvä ihminen. Olen paras ihminen.

Illalla, teatterin shampanjantäyteisten ensi-iltajuhlien jälkeen
suuntasin Nooran kanssa paikalliseen yökerhoon lasillisille.

Lauantaina päädyin Sallan ja Nooran kanssa alternative-musiikkifestareille.
Yllätyin siitä, että oikeasti pidin festareiden esiintyjistä lähes poikkeuksetta.
Otimme Sallan kanssa alapääyhteiskuvia, koska minulla oli hienot sukat
ja minä näin jotain ihanan huvittavaa/pelottavaa.

Backstagen huonon laadun vuoksi suuntasin vaihtoehtoismusiikin loputtua
Jennin ja Darian kanssa Onnelaan katsomaan ja - valitettavasti -
kuuntelemaan Karaoken MM-kisoja.

Tänään söin pähkinöitä aamupalaksi ja nyt joudun koko päiväksi töihin.
Inhottavaa.

Olen yrittänyt muuttaa imagoani sellaiseksi, että ihmiset uskoisivat,
että en oikeasti juhli liikaa, ja että elämässäni on muutakin sisältöä.
Suunnittelemani muutokset saivat kuitenkin odottaa keskiviikkona
kun Taija huijasi minut mukaansa paikalliseen yökerhoon.
Siellä ihailimme ja kauhistelimme miestä, jonka lantio liikehti luonnottomasti.
Puhuimme myös virolaisten vierailijoiden kanssa oluesta ja puolalaisista säkkituoleista.
Iltaani piristi myös se, että eräs nainen kosketteli tuhmaa paikkaani ja kaatui naamalleen.

Seuraavana iltana, laiskan työpäivän ja tapahtumaköyhän iltapäivän jälkeen
vietin iltaa erittäin surkuhupaisissa merkeissä.

Herätessäni perjantai-aamulla huomasin, että kesä on viimein saapunut luokseni.
Aloitin kesäkuuni imuroimalla kämppäni ja tekemällä muutaman tunnin töitä.
Töistä lähdettyäni, ajaessani ylinopeutta kaikkien auton ikkunoiden ollessa auki
huomasin, että huomasin kaiken ympärilläni olevan nyt paremmin.
Lämpimän tuulen mukanaan tuomat äänet ja tuoksut, vaahterapuiden lehdet,
jotka ovat samanaikaisesti vaalean ja syvän vihreitä, omituiset ihmiset,
jotka ovat päättäneet verhota itsensä varpaista kaulaan denimiin.
Niin, ehkä aivan kaikkea ei tarvitsisikaan huomata.
Vietin perjantaina myös aivan liikaa aikaa isäni kanssa,
sillä hän ystävällisesti kutsui itsensä minun luokseni yöpymään.
Vietettyäni yhden illan hänen kanssaan kaikki kysymykset siitä,
miksi minusta on tullut tällainen löysivät vastauksensa.
Minun oli siis pakko lähteä Nooran kanssa Onnelaan juomaan ilmaista alkoholia.

Seuraavana aamuna huomasin, että se saattoi olla virhe.

Tuhlattuani elämästäni kolme tuntia puuduttavan pitkissä lakkiaisissa
korkkasin shamppanjapullon, sytytin sikarin ja vastaanotin ihailijoiltani kukkia ja rahaa.

Illalla juhlin valmistujaisiani Rauman entisellä Kaupunginteatterilla,
uskomattoman hienossa kellaritilassa, jossa on musta katto, musta lattia, mustat seinät.
Railakkaat Italia-teeman omanneet pippaloni saattoivat päättyä siihen,
että poliisit tulivat paikalle ja kaksi ihmistä piti kantaa pois,
koska he olivat juoneet liikaa viiniä, skumppaa ja boolia,
mutta olin onneksi itsekin juonut päivän ja illan aikana niin paljon, etten huomannut mitään.
Illan päätteeksi käväisin Sallan kanssa Onnelassa.
Taisimme tanssia hieman, saatoin jopa piipahtaa miesten huoneessa.
Ainut, mikä on varmaa, on se, että join useamman tequilashotin putkeen
Tuulian pikkuveljen kanssa ja jälkiruoaksi Tuijan kanssa minttushotteja.
Ehdin myös metsästää mörköjä Mervin kanssa ja tavata paljon tuttuja
sekä kauhistella ihmisiä, joilla oli rumat valkoiset lätsät päässään,
kunnes huomasin, että itsellänikin oli sellainen päässäni.
Hmmp.

Tänään herätessäni olin luultavasti yhä humalassa
ja huomasin, että olohuoneeni sohvapöytä oli kadonnut.
Löydettyäni pöytäni viiden kilometrin päässä kodistani
söin juhlista jäänyttä amarettokakkua ja mansikoita
sekä ihailin saamiani lahjoja, jotka ovat lähes poikkeuksetta yllättävän hienoja.
Eikä minun tarvinnut edes tehdä mitään niiden eteen.

Nauran usein ihmisille, joiden pukeutuminen ei miellytä minua,
mutta en ole koskaan itse joutunut samankaltaisen pilkan kohteeksi.
Ainakaan ennen viime viikon torstaita.
Työkaverini nauroivat minulle, koska kannoin puutavaraa Rauman kesäteatterille
merinovillaneuleessa ja räätälöidyssä cashmere-bleiserissä.
Samana päivänä sain myös tietää, että työkaverini
ovat päättäneet antaa minulle lempinimen: Jermu.
En pidä siitä.

Perjantaina huomasin, että minulle oli annettu uusi lempinimi: Jee-mies.
Toisaalta, minua kutsuttiin myös Jereksi, joten on mahdollista,
että he ovat yksinkertaisesti unohtaneet ihanan nimeni.
Se on Jerry.
Katkerana nimeeni kohdistuneesta loukkauksesta jouduin
pystyttämään taidenäyttelyä, jonka avajaiset olivat samana iltana
sekä välttelemään yli-innokkaita lehtikuvaajia.
Keskusteltuani erään taiteilijan kanssa kubismin kuolemasta
jätin taidenäyttelyn avajaiset ja työpaikkani pippalot väliin
ja suuntasin Terhin, Kaisan ja Ellun kanssa suunnittelemaan Tuulian polttareita.

Lauantaina suuntasinkin heti herättyäni Alkon kautta kauneimmalle tietämälleni mökille
valmistelemaan kyseistä mökkiä morsiamen saapumista varten.
Vietimme ihanan illan meren rannalla, grillasimme hyvää ruokaa,
joimme kollektiivisesti liikaa viiniä ja skumppaa ja pompimme trampoliinilla.
Saunomisen ja uinnin - en osallistunut kumpaankaan, syistä, jotka minulle läheiset ihmiset ymmärtävät varsin hyvin - jälkeen joimme liian terästettyä minttukaakaota ja paahdoimme vaahtokarkkeja takkatulessa, jonka syttymiseen minulla oli osuutta, ainakin hieman.
Valitettavasti kauneushoidoilla ja maratonillakin höystetty polttaripäivä johti siihen,
että päädyimme tilataksilla metsän keskeltä Rauman Onnelaan juomaan lisää skumpaa.
Hetken tanssittuamme päätimme lähteä uimaan, mutta päästyämme rannalle
tyydyimme ihailemaan auringonnousua ja keskustelemaan omituisista asioista.

Sunnuntaina olin todella väsynyt - olinhan päässyt kotiin vasta kuudelta aamulla -
mutta lähdin silti kävelemään yli kymmenen kilometrin matkan mökille Ellun kanssa.
Onneksi nautittuani virvoitusjuoman Johannan kanssa sain kyydin takaisin kaupunkiin.

Maanantaina, yhä rankan viikonlopun uuvuttamana - minusta on tullut vanha, tai laiska -
en tehnyt muuta kuin söin kanelikeksejä ja pähkinöitä.
Tiistaina taistelin uuden tietokoneeni ja sen erinäisten johtojen kanssa.
Minä voitin.

Tänään töissä rikoin lippuluukun, tarkoituksenmukaisesti,
ja sain testata kymmenien metrien korkeudessa roikkuvia vaijereita,
joista teatterin näyttelijät tulevat vastaisuudessa roikkumaan.
Vaativin työtehtäväni oli sellaisen onnittelukortin löytäminen, joka ei olisi mauton.

Äsken varasin Nooran kanssa lennot Lontooseen.

Elämä tuntuu ajoittain turhalta ja surulliselta.
Ei kuitenkaan aina.

Viime viikon perjantaina minulle tapahtui kaksi ihanaa asiaa.
Ensin sain kuulla, että minulle annetaan 1000€ ilman, että joudun tekemään sen eteen mitään.
Seuraavaksi sain kuulla, että elinikäinen haaveeni
on vihdoinkin toteutunut - olen päässyt Satakunnan Kansan kanteen.

Luonnollisesti minun oli pakko juhlia perjantai-illalla.
Syötyäni herkullisen kalaillallisen Sallan ja Nooran kanssa
päädyimme kollektiivisesti paikalliseen yökerhoon juomaan liikaa halpaa alkoholia.

Lauantaina, huonovointisen aamupäivän ja huolia aiheuttaneen kalalounaan jälkeen
päädyin Roosan tupaantuliaisiin juomaan liikaa boolia ja syömään grillattua kalaa.

Sunnuntaina kävin äitini kanssa myöhäisellä äitienpäivän piknikillä merenrannassa.
Söimme kalaa.
Muutamia tunteja myöhemmin vietin leppoisan illan Nooran kanssa.
Emme syöneet kalaa.


Maanantaina jouduin kohtaamaan elämän karkeat tosiasiat
ja suuntaamaan jo ennen keskipäivää töihin.
Odotin, että ensimmäinen päiväni uudessa paikassa olisi ollut leppoisa.
Voi, kuinka väärässä olinkaan.
Heti ensimmäisenä päivänäni jouduin/sain kasata lavasteita
maailman heteroimmasta viihteestä - jääkiekosta - kertovaan
maailman homoseksuaalisimpaan viihteeseen, musikaaliteatteriin.
Jouduin myös hankkimaan teatterille aidon sairaalasängyn,
tinkaamaan kankaiden hinnasta tukun kanssa, lakaisemaan teatterin rappuset,
ja jakamaan teatterin esitteitä ja julisteita kaikkiin raumalaisiin liikkeisiin.
Eräässä pikkukujalla sijainneessa liikkeessä tapasin 100-vuotiaan viiksekkään naisen,
joka lausui minulle kirjoittamiaan runoja ja kertoi, että hänet oli 80 vuotta sitten valittu
missikilpailussa Hämeenlinnan kauneimmaksi naiseksi.
All in a day's work.

Illalla olin todella helpottunut siitä, että rankka työnteko oli osaltani ohi,
kunnes käsitin, että joutuisin tekemään töitä myös seuraavana päivänä.
Onneksi ystäväni saapuivat luokseni laumoittain tukemaan minua ja syömään ruokaani.

Tiistaina töissä sain harjoitella puukonheittoa, kiivetä katonrajassa roikkuvaan metallihäkkiin irrottamaan likaisia ja painavia valonheittimiä, sekä tulkata brittiläisen rahoittajan toiveita.
Sen jälkeen järjestin pressitilaisuuden ja vilautin vahingossa haarani televisiossa.
Ehdin myös repiä palasiksi julisteen, jossa hymyilevä, sydämiä säteilevä, aurinko sanoi
"Ystävällisyys tekee hyvää kaikille".

Työpäiväni jälkeen sain taas kerran muistaa, miksi en pidä valmispuvuista -
ne ovat aina liian suuria minun hennolle raamilleni.
Käytyäni vaateostoksilla istuin koko illan kotona uudessa puvussani
syöden Lidlin nachoja ja kuunnellen Dusty Springfieldin 60-luvun hittejä.

Tänään, katsottuani aamulla televisiosta Golden Girlsin joulujakson - niin, en minäkään tiennyt,
että taas on joulu - odotin kolmatta peräkkäistä tapahtumarikasta työpäivää.
Voi, kuinka väärässä olinkaan!
Vietettyäni tuntikausia taukohuoneessa juoruamassa työkumppaneideni kanssa
niistä työntekijöistä, jotka oikeasti vaivautuivat tekemään töitä,
sain katsoa kun omituiset miehet näyttelivät olevansa alasti.
Ehkä huomenna saan itse esittää olevani alasti.

Uskon vahvasti, että kesä on jo nurkan takana.
Siksi kävinkin viime viikon tiistaina Ellun kanssa jäätelöllä ja pitkällä kävelyllä,
siitä huolimatta, että saimme ajoittain kirota valintaamme pukea liian vähän vaatteita yllemme.

Keskiviikkona, maattuani kotona koko päivän lueskellen kirjoja ja kuunnellen
omituista musiikkia sain selville, että naapurissani asuu oletettavasti ruma mies,
joka pitää urheilusta - mitä ilmeisimmin jääkiekko on hänen lempilajinsa.
Arvelen myös, että hänen kannustamansa joukkue voitti, sillä tämä epäilemättä älykäs
herrasmies karjui toistuvasti "hyvä, hyvä, hyvä", ilmeisesti olettaen, että hänen televisiossaan pelanneet luistelijat kuulisivat hänen elokventin kannustuksensa.

Olen valitettavan tietoinen siitä, että minun täytyy jakaa olemassaoloni muiden ihmisten kanssa,
mutta en ymmärrä, miksi suuren enemmistön ihmisistä täytyy käyttäytyä kuin imbesillit.
Nähdessäni - tai kuullessani - jotain sellaista, ymmärrän,
miksi nyky-yhteiskuntamme on täynnä täysin tarpeettomia ongelmia.
Kärsittyäni aikani naapurini elämöinnistä yritin kerätä sympatiaa Tuulialta,
mutta hän kertoi minulle jotain niin pöyristyttävää, että unohdin omat painajaisnaapurini heti:
Tuulian naapuriasunnossa laulettiin saksankielistä versiota "Jos sul lysti on..."-laulusta
sekä uskonnollisia hymnejä, luonnollisesti myös saksankielisinä versioina.
Olen sanaton.

Torstaina, etsiessäni hienohkoja vaatteita huonosta vaateliikkeestä Porista,
törmäsin kodittomaan naiseen, joka kertoi minulle, että hänellä on nälkä.
Nauroin hänelle ja söin donitsin.
Tavallaan olen tämän vuosituhannen Jeesus, sillä annoin hänen katsoa minua syödessäni.
Niin.

Saman päivän illalla katsoin kauhulla Euroviisujen semifinaalia.
Hienoa, että jo semifinaalin alkunumeroon oltiin mahdutettu hanurinsoittoa,
Kalevala-aiheisia tanhuja sekä pelottavia friikkejä - kaikkea sitä, mikä tekee Suomesta Suomen.

Perjantaina, vietettyäni tuskaisen pitkän iltapäivän isäni kanssa muistellen menneitä
ja pilkaten puolikasta isosiskoani, katsoin Sallan kanssa kaksi elokuvaa pikakelauksella.
Teimme myös pannukakkuja.

Lauantaina järjestin pienimuotoiset Euroviisupippalot,
joihin saapui ruhtinaalliset kaksi henkilöä.
Aloitimme katsomalla viime vuoden viisut ja tämän vuoden viisut,
pelaten samalla juomapeliä, jossa piti juoda konjakkia mm. aina silloin,
kun jollain esiintyjällä oli glitteriä, tuulikone tai unelma maailmanrauhasta.
Lopulta päädyin Nooran ja Sallan kanssa Onnelaan, jossa tapasin pelottavan punaisen miehen,
joka puhui minulle käsikaasuista irvokkaalla äänensävyllä.
Niin, en minäkään tiedä.
Tanssittuamme saippuaoopperatähden kanssa
suuntasin Nooran kanssa turkkilaisravintolan kautta kotiin.
Valitettavasti en voinut enää mennä nukkumaan, sillä aurinko oli jo noussut
ja linnut lauloivat makuuhuoneeni ikkunan ulkopuolella.
Vihaan lintuja, mutta olen silti harkinnut linnun hankkimista.
Se on elämäni suurin dikotomia.

Sunnuntaina vietin erittäin yksinäisen äitienpäivän,
sillä äitini karkasi edellisenä päivänä Kreikkaan.

Seuraavat surkeat päivät makasin kotona poistumatta kertaakaan,
katsoen Marilyn Monroe -elokuvia ja kummastellen toffeen makuista purukumia.
Torstaina, huomattuani, että olin maannut kotona lähes viikon,
lähdin yölliselle kävelylle Vanhan Rauman ympäristöön.
Juuri kyllästyessäni kävelemiseen viereeni pysähtyi auto,
jonka ikkunasta roikkui ulos pää, joka puhui minulle.
Loppuillan vietin siis Nooran ja Heidin kanssa.

Törmäsin eräänä kauniina perjantaina erääseen kauniiseen Elluun,
joka oli erittäin hyvästä syystä erittäin onnellinen.
Siksi yhdistimmekin voimamme Nooran kanssa ja aloitimme
hersyvän juhlinnan tulevan kesän kunniaksi.
Yhdentoista aikoihin illalla - paikallisessa yökerhossa - huomasin, millaisia sivuvaikutuksia
sillä että aloittaa juhlinnan jo neljältä iltapäivällä voi olla: väsähdin totuttua aiemmin.
Sinnittelin kuitenkin illanviettopaikkamme sulkemisaikaan asti, lähinnä tequilan avulla.

Lauantaina, vietettyäni rauhallista iltaa rauhallisen Jennin kanssa,
löysin itseni taas paikallisesta yökerhosta.
Pelottava mies kosketteli minua epäsopivasti
ja lauloi minulle ruotsiksi miesten wc:ssä.
Hetkeä myöhemmin vanha mies nosti paitaani ylös ja silitti vatsaani.
Se oli epämiellyttävää, joten lähdin kotiin.

Sunnuntaina, laiskoteltuani sohvalla koko päivän, ajoin Ellun kanssa
läheiselle rannalle ihailemaan auringonlaskua ja puhumaan ruoasta.

Maanantaina, Vapun kunniaksi, hankin munkkeja ja skumppaa
ja kutsuin sekalaisen joukon sekavia ystäviäni luokseni.
Vain kaksi ihmistä saapui paikalle, joten päätin itsekin suunnata parempiin pippaloihin.
Paremmista pippaloista suuntasin Ellun, Sallan, Nooran ja Tuulian kanssa Onnelaan.
Huudeltuani terassilta alla kulkeville ihmisille rivouksia join vielä hieman lisää
ennen kuin päädyin Nooran kanssa lähipizzeriaani kahden naurettavan miehen kanssa.

Tiistaina lähdin Nooran kanssa piristävälle kävelylle
kummastelemaan Vappuhulinaa, tai lähinnä sen puutetta.
Ilmeisesti kaikki tapahtumat olivat loppuneet jo ennen keskipäivää.
Illalla, käytyäni äitini kanssa aikaisella illallisella,
menin Nooran kanssa elokuviin katsomaan Drew Barrymorea.

Keskiviikkona vietin aikaa yllättävässä seurassa ja torstaina söin tiramisua.

Perjantaina, käytyäni onnistuneessa työhaastattelussa, vietin aikaa Mervin kanssa.
Illalla päädyin valitettavasti taas Nooran kanssa Onnelaan.
Innostuimme liikaa, tanssimme liikaa, väärällä tavalla ja väärissä paikoissa.
Ilta päättyi siihen, että makasin valkoisen auton konepellillä ja lauloin.

Lauantaina löysin itseni yllättäen Porista Taijan ja
musiikkia kuuntelevan kuuroksi väitetyn miehen seurasta.
Retrohenkisten mallikuvausten jälkeen - ja hieman niiden aikanakin - join liikaa halpaa tequilaa.
Kateellisia ihmisiä sisältäneiden pippaloiden jälkeen päädyimme suurella joukolla Kinoon
pohtimaan erään Euroviisuja rakastavan henkilön seksuaalista suuntautumista.
Ilta päättyi siihen, kun minä, Taija, ja kitaraa soittava kuuroksi väitetty mies,
nukahdimme kaikki vihreälle sohvalle, opittuamme paljon uutta Ostos-TV:stä.

Sunnuntaina, syötyäni jalapeñoja aamupalaksi,
kävin Taijan ja Harrin kanssa Kirjurinluodolla jäätelöllä ja päämärättömällä seikkailulla.
Olisimme käyneet tivolissakin, mutta ovella oli suuri kyltti,
joka kielsi alkoholin tai aseiden viennin "huvialueelle".
Vietettyämme kauniin kesäpäivän minulle täysin oudossa ympäristössä - ulkona -
suuntasimme lyhyeltä vaikuttaneen muotinäytöksen kautta lounaalle.
Palattuani Raumalle huomasin, että olin kadottanut kotiavaimeni.
Tuskin maltan odottaa sitä hetkeä, kun sormenjälkitunnistinlukot yleistyvät kaikkiin koteihin.

Viime viikon torstaina yritin voittaa penkkiurheilupelkoni katsomalla televisiosta painia.
Viihdyin yllättävän hyvin tv:n ääressä.

Viihdyin hieman huonommin perjantaina kävellessäni vesisateessa.
Yllättäen päiväni pelastui kun minulle tarjottiin kyyti ja kutsuttiin samalla pippaloihin.
Eläimellisten pippaloiden jälkeen päädyin ystävieni kanssa paikalliseen yökerhoon.
Siellä törmäsin omalaatuisiin ihmisiin ja Noora juotti minulle mansikkamargaritoja.

Lauantaina tyydyin siihen, että makasin yksin kotona ja katsoin
televisiosta Tom Cruisen 80-luvun hittielokuvaa, Cocktailia.
Iltasuunnitelmani muuttui kuitenkin suuresti sen jälkeen,
kun Noora soitti minulle ja pakotti minut Rauman yöelämään.
Onnelassa Tuulian pikkuveli juotti minulle tequilaa
ja tapasin omituisen ihmisen, joka rakastaa vaaleansinistä.
Oli oikein mukavaa.

Sunnuntaina, nukuttuani hieman liian pitkään, jouduin kiirehtimään
ehtiäkseni valmistautumaan iltapäivällä alkaviin tupaantuliaisteni jatko-osaan.
Tällä kertaa vieraslista koostui sukulaisistani, joten päätin pestä lattiat ja uunin, wc-pytynkin.
Ostin kuivakakkua ja piparkakkuja ja keitin teetä.
Kukaan ei saapunut paikalle, eikä nähnyt aiheelliseksi ilmoittaa minulle asiasta.
Söin siis kuivakakkuni yksin ja katsoin televisiota.

Seuraavat päivät kuluivat kuin siivillä.
Nautin joka hetkestä, ollen tekemättä mitään.
On ihanaa olla tekemättä mitään.
En enää koskaan tee töitä.

Keskiviikkona järjestin rauhallisen "keskusteluillan" ystävieni kanssa,
mutta ilta meni vakavasti pieleen, koska päädyin taas Nooran kanssa Onnelaan.
Minulle kerrottiin miesten wc:ssä, että näytän salaperäiseltä.
En tiedä, mitä siihen sitten pitäisi sanoa.

Olen todella tyytyväinen siihen, millainen uudesta kämpästäni tuli.
Ylpeänä isäntänä järjestinkin lauantaina railakkaat tupaantuliaiset.
Minä ja Tuulia esitimme loistokkaan tanssinäytöksen Sepi Kumpulaisen musiikin tahdissa,
ja Onnelaan päädyttyäni esitin Nooran kanssa Grease-tanssini.

Jostain syystä minusta tuntui aivan siltä, kuin olisin tehnyt sen kaiken jo aiemminkin.

En muista illasta oikeastaan mitään muuta - paitsi sen, että kaikki ihmiset näyttivät
liiallisen boolin jälkeen todella mielenkiintoisilta - joten juhlat olivat varmaankin onnistuneet.
Seuraavana aamuna, pestessäni lattioille läikkynyttä boolia ja satunnaisia veritahroja pois,
päätin, etten enää koskaan järjestä juhlia. Sitten aloin suunnitella vappupippaloitani.

Aurinkoisen sunnuntaipäivän vietin Ellun kanssa tutustuen uuden kotini lähiympäristöön
ja illalla katsoin Little Miss Sunshinen Victorin ja mielikuvitusystävieni kanssa.

Maanantaina kuulin pelottavia uutisia ja Tuulia puhui minulle kemiasta tai fysiikasta.
Yöllä näin unta shetlanninponeista.

Eilen, käytyäni lounaalla äitini kanssa, jouduin lähtemään Vammalaan.
Näin yllättävän paljon rumia ihmisiä ja kaadoin teetä vanhan juopon päälle, koska halusin.

Viime viikon keskiviikkona, siitä huolimatta,
että olin aamulla vannonut jättäväni alkoholijuomat lopullisesti,
päädyin Ellun ja Sallan kanssa Onnelaan.
Jostain syystä ihmiset melkein jonottivat päästäkseen puhumaan minulle.
Ehkä näytin silloin jotenkin mukavalta.

Seuraavana päivänä, tavattuani Nooran jääpalojen merkeissä, suuntasin kalusteostoksille.
Näin eräällä kirpputorilla elämäni kummallisimman esineen -
Saddam Husseinia esittävän needlepoint-taulun.
Illalla kahvitellessani Terhin kanssa en kuullut mitään,
mitä Terhi minulle kertoi, koska korvissani humisi niin paljon.
Kuka tekisi Saddam-needlepoint-taulun, ja miksi?

Perjantaina, käydessäni Tuulian kanssa kahvittelemassa,
huomasin, että minulle on omistettu nimikkipöytä eräässä raumalaisessa kuppilassa.
Olen otettu siitä, että joku on nähnyt vaivaa kaivertaessaan "Jerry on homo" puiseen pöytään.

Lauantaina, vartioituani epäluotettavaa remonttimiestä,
suuntasin Mervin, Minnan, Tuijan ja kumppaneiden kanssa Onnelaan.
Mervi kaatoi Manhattanin nahkahansikkailleni, haukuimme kollektiivisesti ihmisiä,
tapasin hellyttävän bodybuilderin saniteettitiloissa ja esitin Minnan kanssa
vauhdikkaan tanssiextravaganzan Grease-musikaalin laulujen tahtiin.
Tylsännäköinen mies, jonka päälle kaadoin juomani, halusi,
että kuristaisin häntä. Karkasin kotiin.

Sunnuntaina, vietettyäni aikaa Ellun ja Nooran kanssa, päädyimme Onnelaan.
Ovimies oli töykeä ja minua luultiin kahdesti Vitaliksi, loukkaannuin syvästi.
Tapasin lisää bodybuildereita ja kaikkialla oli rumia ihmisiä ja oksennusta.
Karkasin kotiin.

Tällä viikolla olen keskittänyt huomioni täydellisesti
uuden kämppäni remontointiin ja sisustukseen.
Viime yönä nukuin ensimmäisen yöni tulevassa kodissani.
Minulla on tällä hetkellä todella omituinen olo, koska edellinen asuntoni ei tunnu enää kodilta,
mutta en ole vielä täysin kotiutunut uuteenkaan asuntooni. Olen koditon.