Ihan kaikilla ei oo, mut kyl niitä löytyy, ku jaksaa hakea semmosen, jolla ihan oikeesti on aivot päässä ja osaa tosi avarasti katsella tätä maailmaa. 
No, miehet ja ratikat on edelleen semmosia. Siis ratikkaa oikeesti kytätään aikataulujen perusteella ja mietitään, et ehditäänkö kyytiin vai ei. No, miehissä on vähän sama homma oikeestaan, mut se on vaan jotenkin erilaista. Sitä on niin vaikee sanoo, mut sen tiedän, että oon korviani myöten ihastunut. Jotenkin se vaan naksahti. Siis se mun yks pointti tuli lähinnä siitä, että miehiä tulee ja menee niinku kolmosen ratikoita. Mut siis edelleen oon sitä mieltä, että löytämäni ihastuksen kyytiin olisi helppo loikatakin. Mä en ees tiiä, miten se tuli. Sen tiedä, että löysimme toisemme eräästä yhteisöstä.
Että ei sen kummallisempaa. Mä vaan odottelen, että päästään syömään kirsikoita ja kuiskuttelemaan toistemme korviin romanttisia supinoita. 
Tai siis mä vaan kävin tarkkailumielessä kattelemassa ihmisten kuvia sun muita... No, joo. Yhteisö se oli, mistä hän sitten löytyi. Mä jotain viestejä hälle kuviin kirjoittelin. Äsh... Mun ilmaisu on tällä hetkellä yhtä sekavaa, kun olisin nauttinut juuri hetki sitten tai siis... Niin Tramalia tai vastaavaa myrkkyä silleen, et vaikutusaika olis alkanu. Yhtä huumaantunu fiilis on kyl. No, siis mähän rakastan filosofointia ja tämmöst ihme aivotuulettautumista... Voi Lollero! 
Mitä mä taas mälvään täällä... Äkkiä pois, ennenku mä sekoon lopullisesti. <jännä> Pitää mennä aikasin nukkumaan, ku on töihin lähtö.
Moikka! Rakastukaa ja ihastukaa. Se on ihanaa...