Itselleni koulukiusaaminen jätti jonkunlaisia arpia. Peruskoulussa kiusaaminen oli fyysistä ja henkistä. Sitä oli oikeestaan melkeen koko peruskoulun ajan, mut yläasteella ja amiksessa se paheni. Mut jonkun verran se rauhottukin, mut ei paljoo. Amiksessa kiusaaminen oli henkistä. Aika raskasta, ku ne vanhat kiusaajat oli kans samassa amiksessa mun kanssa, ni jutut tietenkin levis niiden turpavärkistä ympäri koulua. Tekussa mä sain olla pari kuukautta rauhassa ja siellä sain samaa paskaa osakseni. En luota itseeni tarpeeksi. Kiusaajat kyseenalaisti mun tekemisiä ja sen jälkeen tulikin se huonommuuden tunne, et voinks mä todellakin olla niin paska huolimatta siitä, että sain joistakin töistä jopa kiitettäviäkin arvosteluja. Enemmän kyseenalaistamista oli amiksessa ja tekussa, mutta enpä mäkään sen jälkeen ole antanut arvoa niille, jotka nauroi mulle. Vielä parina kertana sain narkkarisyytöksiä koulussa. Aika perättömiähän ne oli, koska molemmilla kerroilla mulla sattui olemaan lääkekuurit päällä. Elämäni ensimmäisen narkkarisyytöksen sain amiksessa, ku mä jouduin nappimaan stydejä särkylääkkeitä kipeiden paikkojen vuoksi, jotka tuli syksyllä ysikasi sen yhden liikennetapaturman seuraamuksesta. Ja toinen tuli tekussa. Mä söin antibioottikuuria viisaudenhampaanpoiston jälkimainingeissa, koska mulla sattui olemaan viisaudenhampaassa tulehdus päällä ja mulle nousi kova kuume sen seurauksena. Onpa mua sorkittu kyllästymiseen asti mun silmän karsastamisestakin, mut paskat mä jaksa välittää. Jos jotkut ihmiset on jääny niin lapsen tasolle elämässään, ni se ei lienet mun häpee. Mut onneksi semmosta ei oo enää. Sivistyneessä porukassa ei joudu tommosten asioiden kanssa enää tekemisiin, eikä tarvii tapella. Mä en jaksa tapella, koska se on naurettavaa. Asiat selvii paremmin, ku keskustelee ja puhuu. Niin ja käyttää joitakin diplomaattisia tsydeemejä, et päästään siitä pakkotilanteesta pois. Mut kyl mä osaan turpaankin vetää, ettei se siitä oo kiinni, mutta kuitenkin. Turpaanvetämistä kuuluukin käyttää vasta silloin, kun on äärimmäinen pakko, jos vielä sittenkään.Koulukiusattujen puolesta Tuollakin on avauduttu aika hyvin koulukiusaamisesta. Siellä on monesti hyvää keskustelua käytykin. SInne kannattaa osallistua, jos vaan mieli tekee.
Kyl sinne sekaan mahtuu. 
Mutta, mutta... Mä en kuitenkaan ollut mikään hentonen verbaalisesti koulukiusattuihin nähden. Mä opettelin kasin ja ysin välisenä kesänä hyviä sivistyssanoja tosta mun kolmenkymmenentuhannen sivistyssanan sanakirjasta. Niinpä mä laitoin kiusaajille luun kurkkuun hienouksillani ja ne sai ne tuntemaan tyhmäksi kaikella tapaa. Musta oli hauskaa laittaa niille oikeen kunnolla kampoihin. Amiksessa mä taisin olla vielä teräväkielisempi.
Ne ei ollenkaan ollu munkaa samalla frekvenssillä. Monesti mä vielä kysyin niiltä, että: "Kuinkas sä tommosen postulaatin kehtaat heittää leijumaan, ku sä raukkaparka et tiiä näistä asioista hölkäsen pöläystä." tai sitten mä sanoin, että niistä karsastusasioistakin voidaan keskustella, ku tiiätte joidenkin sanojen merkityksen. Jonkun verran napin joistakin hienoista sanastoista semmosia hienovaraisia sanoja koulukiusaajien nimittelyyn, että mä pystyin kunnolla lyömään niille kampoihin. Yhen koulukiusaajan sain lopettamaan, ku mä kuulin sen pelkäävän hammaslääkäriä. Mä sanoin sille, että "Näistäkin kierosilmäasioista voidaan keskustella heti, ku sä oot käyny hammaslääkärissä ja sun henkes ei haisis niin helvetin pahalle, et sun lähellä edes joskus vois olla.". Musta se oli hauskaa. Mä nauran sille jutulle vielä nykyiselläänkin, etenkin väsyneenä.Äsh. Mä oon jauhanu aika monen kanssa näitä juttuja. Alkaa tulla korvista ulos, mut joskus se vaan tulee mun mieleen.
Et semmosta. Kannattaa tosiaan laittaa kiusaajille oikeen kunnolla kampoihin.
Voikaa hyvin ja nauttikaa kesästä. <viittaus>