Pusumeren Ahti osaa löytää kasvissyöjillekin hyvät sapuskat ja Pusumeren merenneidot hommailee jotain muuta ja se Ahti ties, et mä oon kiiwille allerginen. Ikäänkuin vievät mua ja ihastusta tosi psykedeeliseen mestaan. Siellä oli aivan mahtava disko ja siellä soi Darude ja jotain muuta siistii muovimusaa täysillä. Samassa diskossa saatto kuunnella kasari- ja ysärimusaa kans. Siellä oli eri puolet. Vegaanisia vaahtokarkkeja ja mansikoita lentelee diskovaloista ja sitte semmoset mageen väriset tarjoilijatyypit tekee drinksuja ja semmoset ovelan väriset lehtikalat hyysää niit juomia meille. Pusukalapariskunta keimailee ja pyrstöilee jossain tosi mageen värisessä, fosforisessa ja pimeessä loistavassa korallissa ja kuuluu pusumuiskutus. Kaloista lähtee vaaleenpunasia sydämiä hengitysilman mukana. Kaikissa niissä hengitysilmasydämissä lukee kaikille kielillä, että "Rakastan sinua." 
Mä uin siellä mun ihastuksen kanssa. Vihree oranssipilkullinen mustekala tulee rapsuttelemaan mua ja ihastusta jalkapohjasta samalla naureskellen meille. Sit mä heräänkin siihen, et se onki äiti, kuka mua herättelee ylös... Kaurapuurolle. Mikä olikaan tarinan opetus? Siinäpä on pohdittavaa....Mut perjantain ja lauantain välisenä yönä mä näin oikeesti ennen tota pätkää ihan kamalia painajaisia. Mä heräsin hikisenä ja päänsärkysenä, ku mä olin joidenkin pattipäiden kanssa nyrkkeilly. Ne oli ihan hirveitä ötököitä. Niitä mätti turpaan oikeen kunnolla, ni niiden korvavaikulle haisseet oranssit patikat räiskähti mun päälle ja mä sain niistä ihan sairaita palovammoja. Ne tyypit oli semmosia ihan helvetin pitkii varmaan kolmemetrisii limasia ruskeenvihreitä hemmoja, mitkä tuli dalsimaan tonne kartsalle. Yks niistä hemmoista kiristi multa rahaa tai jotain. Se kävi mun päälle, ni mä aloin mätkimään sitä oikeen toden teolla. Sitte semmosesta yhestä örkistä tuli mun vanhoja koulukiusaajia ties kuin monta. Semmonen haiseva örmelö jakaantu vissiin kolmeen osaan ja kolme hemmoo tuli siitä vihreen ruskeesta mägmästä esiin. Hyi että.
Sit ne haisi pahalle. Tupakalle, liimalle, oksennukselle ja ties mille mönjälle sen lisäks, et niistä tursu sitä korvavaikun hajusta juttuu. Niiden hemmojen hampaat oli ihan hirveet. Ne oli ihan jonku kirveen näkösii juttuja niiden suussa. Se mun päänsärky oli jotain kamalaa. Repivää. Mä jouduin vetää naproo päälle, ku ibuprofeeni ei auttanu... Yrjö lensi... Tai oli hyvin lähellä. Se Yrjö ei vastannu mun kysymykseen, että "Minne matka?" Siks se ei kai tullukkaan, ku mä olin vessanpytyllä ja matkalla oli kiire, ku mä olin jo kyökänny kerran. Hyi että. Mä vaan tärisin. Kädet tärisi, koko kroppa tärisi. Kamala, ku mä stressaan ja sitte se tulee tommosina unina ulos. Eilen oikeesti koko päivän mulla vispas handut, että mikään ei pysyny handuissa ja mulla oli kylmä kaiken aikaa.Mä sain mun systeriltä tommosen hienon tuolin oikee Marimekkoo on toi kangas. Sillä on hyvä istuu. Mä istun siinä nytkin. Kirjotan tätä juttuu ja kuuntelen, ku lanssi painelee tuolla noin sirrat vonkuen... Sit mä syön Ahaa-patukkaa. Ja mun kolmegeekännykkä tulee kohta bussista, eiku postista. Joku mulle aukoi, että oon juppi, ku kaikki pitää olla uutukaista uutta. Näinhän se vähän on, mut enemmän tekniikan maailmassa.
Mä olin ensmäisiä hankkimassa poliisiasemalta HST-korttia, ku ne oli tuloillaan Suomeen. Täällä kyl ei vielä kuulu UMTS, mut sitte se kuuluu, ku tota tänne pitäis tulla tukiasema kohtapuoliin. Ainakin sain kuulla. Mut toisaalta se ei haittaa, koska oon menossa tonne noin sitte syssyllä harjotteluun, jossa UMTS kuuluu.Mut joo. Mä meen taas. Tekemään jotain älykästä...
Moido. <viittaus> Älkää nähkö painajaisia. Ne on ihan rectumista.