IRC-Galleria

Valtioneuvoston asettama rahapelityöryhmä on valmis kieltämään nettipokerin pelaamisen Suomessa. Tämä on huono uutinen suomalaisille pokerinharrastajille. Jos Matti Ahteen johtama työryhmä saa tahtonsa läpi, voi pokeriharrastus olla suomalaisille historiaa. Käy allekirjoittamassa adressi ja laita sana kiertämään!

Adressi löytyy osoitteesta:

http://www.adressit.com/nettipokeri

http://www.youtube.com/watch?v=oGE-f1s9XMc

http://www.youtube.com/watch?v=rD7jO9KlE3g

Yhdessä tilatussa CD:ssä oli kotelo sisältä ihan säpäleinä ja valitin asiasta asiakaspalveluun.

No sieltä tuli ihan nopeasti vastaus, että lähettävät uudet, kunhan ilmoitan, että oliko kotelo ihan normaalimallia eli kirkas. Lyhyt vastaus takaisin ja pyyntö, että laittakaa pari ylimääräistä, koska nykyinen kirjekuoripostitus naarmuttaa levyjä ja niitä aikaisempiakin voi sitten korjailla näillä uusilla. Vastaus:

"Hei!

Olemme nytten rekisteröineet teille uudet kannet.

Ystävällisin terveisin,
Annika
CDON asiakaspalvelu"

Rekisteröineet? Hmmm..
Olikohan tämä nyt joku virtuaalinen korjaus, mikä pitää ladata heidän kotisivuiltaan? :)

http://bdcomics.bdgamers.net/wp-content/uploads/2006/04/dilbert.jpg

Tietysti Suomesta:

http://video.google.com/videoplay?docid=-8610362188397291938

http://www.iltalehti.fi/paraspipari/

Ota kuva piparista ja lähetä se heille tai voihan sen kuvan tietenkin laittaa tänne galleriaankin, omalla vastuulla.

*pientä repeilyä näin perjantain aluksi

Sain tälläisen sähköpostin:

* * *
Lähettäjä: Dr.Louis Jones <louisjones21@aim.com>
Lähetetty: 9. syyskuuta 2006 0:44:58
Vastaanottaja: undisclosed-recipients:
Aihe: Reply Back investors wanted

| | | Saapuneet


Greetings to you,my name is Dr. Louis Jones, I am the financial controller to the former Liberian president, Mr.Charles Taylor, who is to be tried in Den Haag, the Netherlands for accusations including involvement in war crimes in Liberia and other neighbouring countries like Sierra Leone.

Before Mr Taylor was apprehended by the United Nation's Security Council, he instructed me to look for a capable investor for his stashed US$120m for a period of 5 years. As a result, I seek someone with reputable business acumen, in return for a 3% (non-negotiable) of the total sum for his/her time and a 10% stake (of the remaining 97%) in the business investment.
The contract can be renewed after five years if the business is viable. If you are prepared to undertake this business for Mr. Taylor, contact me. Otherwise, kindly disregard this proposal and accept my earnest apology.
Please note that for a fair judgement to be passed on Mr Taylor, this transaction must be kept strictly confidential.

Dr.Louis Jones



===================================================================

De informatie in dit bericht is vertrouwelijk en is mogelijk
wettelijk beschermd. De informatie verzonden met dit
e-mail bericht is uitsluitend bestemd voor de geadresseerde.
Gebruik van deze informatie door anderen dan de geadresseerde
is verboden. Openbaarmaking, vermenigvuldiging, verspreiding
en/of verstrekking van deze informatie aan derden is niet
niet in voor de juiste en volledige overbrenging van de inhoud van
een verzonden e-mail, noch voor tijdige ontvangst daarvan.
Deze voetnoot geeft mede aan dat deze e-mail gescand is door .
==================================================================


* * *

Eli mihinkähän listalle olen oikein joutunut. :) Jos joku haluaa osallistua sijoitusbisneksiin niin voi aivan vapaasti käyttää näitä yhteystietoja.

Perjantaina aamulla herämisimme sitten ovikelloon joka soi toistuvasti, kello oli n. 09:06..

* * *

Eli ettei aivan unohdu tuo loppureissu niin pitänee sekin jatkaa loppuun. Nyt en kylläkään ajatellut aivan yhtä laajasti kertoilla kuin noissa aikaisemmissa, ei jaksa. :)

* * *

Eli herättiin siihen pimputukseen, menin avaamaan ja tämä Masai siellä tapitti vastaan ulkovaatteet päällä. Sen verran sen englannista tajusin, että meidän olisi pitänyt olla aamupalalla jo kai viimeistään ysiltä. Se ei siis ollut tajunnut mitään niistä edellisen illan kyselyistäni. Sanoin, että eiköhän kymmenessä minuutissa ehditä alas ja ehdittiin.

Aamupalalla oli pöytä täynnä näitä eilisiä kiinalaisia, kukaan ei tietenkään esitellyt itseään. Tästä lähdettiin odottelemaan aulaan jotain, mikä ei ihan siinä vaiheessa käynyt selväksi. Auto tuli ja sitten istuttiin siellä odottamassa, ei vieläkään oikein varmana tiedetty, että mitä. No sitten tuli joku tyttö, joka ohjattiin meidän autoon. Tämäpä vielä osasi englantia melko hyvin, meillä oli tulkki! :) Tai no se oli firman palveluksessa ja oli käynyt yliopistolla kauppaa yms. lukemassa, joten ymmärsi ja osasi puhua ihan kohtalaisesti, maailman kuitenkin valkeni todella paljon jo hänen avullaankin.

Tämän jälkeen meitä sitten vietiinkin. Kerron nyt todellakin vain lyhyesti. Käytiin tulevan tehtaan tiloissa, ajeltiin kaupungilla, nähtiin tori, firman toimisto, yliopistorakennuksia, hallintorakennuksia ja päädyttiin syömään hienoon paikkaan. Ruoka oli hyvää ja nyt saatiin jo vähän maistaa kiinalaista juomakulttuuriakin. Paikkana oli tällä kertaa paikallisen hotellin kabinetti. Syömästä päästiin hetkeksi hotellille lepäämään ja sen jälkeen taas autolla ajelemaan pitkin kaupunkia.

Muisti pätkii, enkä muista oikein missä käytiin kun niin paljon nähtiin, mutta siis kaupungilla ja muualla joka tapauksessa. Hienoin paikka oli kuitenkin maaseudulla ollut "puisto" Heavenly grotto, jossa oli paljon erilaisia pieniä puroja, kallioita, budhapatsaita, luostari yms. kuvia löytyy galleriasta. Illaksi selvittiin hyvään ravintolaan ja yllätys yllätys kabinettiin. Paikalla oli jälleen porukkaa, joita ei oikein kunnolla tuntenut edes siltä päivältä. Kaikki olivat kuitenkin toistensa ystäviä ja sehän on pääasia. Paikalla oli myös tämän kiinalaistytön opiskelukaveri, joka osasi englantia vieläkin paremmin. Eihän meille käännetty jutuista kuin pieni osa, mutta hauskaa oli. Maljoja kohoteltiin tiuhaan tahtiin, tai ainakin minusta tuntui, että lasi oli koko ajan tyhjä, koska kaikki kiinalaiset halusivat erikseen minun kanssa. En tiedä oliko tässä joku yritys juottaa minua. :) No kiinalaiset hyytyivät kuitenkin ensi, yhden piti lähteä muutaman paukun jälkeen businesstapaamiseen ja tämä meidän Masai -kaveria lähti viemään autonkuljettaja hotellille nukkumaan.

Ilta jatkui mukavaan sävyyn niin juoden, syöden kuin keskustellenkin. Hieman ehkä se juomapuoli kuitenkin hidastui. Yksi kiinalainen oli kylläkin aika kova juomamies ja pysyi hyvin minunkin mukana. Kymmenen yhdentoista aikoihin päätettiin sitten lähteä paikalliseen baariin. Se oli vähän sekoitus karaokea ja showta, sillä laulajat olivat vähän kuin vuoronperään samoja tyyppejä ja vetivät biisit tiskin takaa. Käytännössä otettiin enää yhdet ja sitten lähdettiin hotellille nukkumaan.

Seuraavana päivänä minua hieman janotti..oli varmaan kuuma tai jotain. Ulkona ainakin. Aamupalalta lähdettiin sitten suoraan taas nähtävyyksiä katselmaan. Nähtiin joku jokien yhtymäkohta, puistoja, kaupungin vanhin katu jne. jne. Pääsimme myös jälleen jonkin kiinalaisen perhealbumiin, ihan jokaisen perheenjäsen kanssa erikseen ja yhdessä. :) Lisäksi eilisissä "juhlissa" mukana olleen ystävän vaimon vaateliikkeet tulivat tutuksi. Pinja pääsi hiema "ostoksille" niihin, mikään ei kylläkään maksanut mitään eli mukavaa shoppailua. Pinja ei kylläkään näyttänyt niin onnelliseltä, lähinnä hyvin hyvin vaivautuneelta kun eivät huolineet yhtään rahaa.

Meille tarjottiin vielä iltapäivällä yksi hieno ateria, mukana oli jälleen uusia ystäviä. Lopuksi vielä hotellille. Tällä kertaa paluu Guangzhouhin ei suoriutuisi bussilla, kiinalaiset ystävät olivat ostaneet meille sisäiset lentoliput.

Lentäen Guangzhouhin ja taksilla kentältä hotellille. Oli jälleen ihan mukava hotelli. Hieman väsytti joten pikku päikkärit jälleen. Tässä vaiheessa oli kaikki ostokset vielä tekemättä. Piti löytää räätäliä ja taulukauppiasta sun muuta..

Käytiin ostoskeskuksissa, kyseltiin hotellilta (eivät tienneet yhtään mitään, kirjaimellisesti), käveltiin ja käveltiin. Katsottiin kartalta ja päädyttiin metrolla johonkin ihan pimeälle alueelle. Siellä taas käveltiin, hikoiltiin ja tuskastuttiin (ehkä eniten koko matkalta). Meidän turistikartassa ei näkynyt edes 10 metriä leveää kanavaa, hienoa työtä. No taksilla takaisin hotellille. Kyseltiin ruokapaikkaa ja nämä avasivat jonkin katalogin, eivät tienneet vaikka asuivat kaupungissa! Neuvoivat paikan joka oli jo kiinni, kauhea nälkä. Ei löytynyt sopivaa paikkaa läheltä eikä enää jaksanut etsiä, kello oli jotain kymmenen illalla. Mentiin SevenEleveniin ja haettiin nuudeleita ja muuta pientä ja syötiin ne hotellilla, sen jälkeen nukkumaan.

Aamusta heti taksilla paikalle, josta oletettiin, että sieltä saattaisi löytyä jotain kankaisiin yms. liittyvää. Löydettiinkin räätäli ja muutaman apusanan ja Pinjan mukana olevan valmiin puvun avulla saatiin tilattua työ loppuillaksi (enempää aikaa ei olisi ollutkaan). Sitten lähdettiin etsimään taidekatuja. Taksilla ja kävellen jälleen pientä harhailua, mutta katu löytyi. Pikkuliikkeitä oli paljon, mutta sopivia töitä vähän. Sitten päädyttiin yhteen kauppaan, siellä oli "oikeantyylisiä" pari ja päätettiin ostaa. Hintapyyntö kaverilta, minä esitän hinnasta n. 2/3 ja kaveri on, että ok. Halvemmallakin oltaisiin siis päästy, no suomessa samaa ei olisi saanut moninkertaisellakaan hinnalla. Saatiin mukaan kuitenkin vielä pahvinen kotelo, joten edes jotain pientä lisää.. Jälleen takaisin hotellille.

Illaksi sovittuun hotelliin räätäliä odottamaan ja kaveri saapui ihan paikallekin. No sieltä sen pikkuruiseen työskentelyliikkeeseen ja sovitus. Pientä sisäänottoa pukuun tarvittiin. Me mentiin ravintolaan syömään siksi aikaan. Sopiva löytyikin läheltä; viimeisenä Kiinan iltanan Intialaiseen. :) Takaisin putiikkiin, puku sopi hyvin. Kello oli jo aika paljon, joten tyydyttiin hotellihuoneeseen. Aamulla lähtisi lento.

Viimeinen aamu Kiinassa, herätys aikaisin, kamat kasaan, check out, taksi jonka takaluukku ei aukea, uusi taksi, Guangzhoun tyhjillä aamukaduilla ajelua kohti lentokenttää ja saapuminen perille. Kentällä jälleen liput ja laput oikeille ihmisille oikeissa paikoissa ja päästiin jossain vaiheessa koneeseen.

Pitkä lento ilman ihmeitä ja perille aurinkoiseen, mutta "kylmään" Suomeen. :)

Hieno reissu.

* * * * *

Tämä viimeinen pätkä oli siis huomattavan huonosti kerrottu ja edellisiin verrattaen lyhennetty, asiavirheitäkin saattoi olla useampia. Toinen asiantuntija korjatkoon. :)

Niin mihinkäs minä jäinkään..

Varmaankin olimme Zhuhaissa ja päivä oli keskiviikko.

Aamulla lähdettiin tutustumaan hotellin uima-altaaseen. Joko hotellissa ei ollut pahemmin matkalaisia tai sitten kovin ei muuten vain jaksa aamulla tehdä mitään ylimääräistä, mutta montaa ihmistä siellä ei kuitenkaan ollut. Isolla kuntosalilla kai pari ja uimassa yksi tai kaksi. Kiinalaiset eivät näyttäneet miltään supertaivilta uimareilta, sen verran oli pärskettä siinä kauhomisessa mukana.

Uinnin jälkeen aamupalalle joka oli ihan vastaavalla tasolla kuin hotellikin; paljon kaikenlaista syötävää ja mikä oli hieman yllättävää niin melkeinpä samanlaisia ruokia kuin voisi esim. lounaallakin odottaa ravintolasta löytyvän. Pannuissa oli niin erilaisia nuudeliruokia kuin muutakin suolaista. Keskityttiin kuitenkin perinteisiin hedelmiin ja muihin ei niin suolaiseen kuten donitseihin. :)

Tämä masai "opas" odottelikin jo alhaalla kun tultiin syömästä. Puheissa oli, että haluttaisiin mennä ensin New Juan Ming Palace:een, joka oli kai jonkin sortin "pienoismalli" Pekingin kielletystä kaupungista (myöhemmin kyllä selvisi, että ei se ainakaan ihan pieni ollut).

Ajeltiin sitten taksilla ja luulimme sitten, että olemme kyseisellä paikalla ja mentiin sisälle. Näytti hieman erilaiselta kuin kuviteltiin, sisällä oli kaikenlaisia taideteoksia eri aikakausilta ja Zhuhain arkeologiaa yms. yms. paikka sinänsä oli hienolla paikalla ja näkymät ylätasanteelta upeat.

Tämän jälkeen oli jo vähän nälkä ja mentiin johonkin paikalliseen ravintolaan. Ruoka oli melko yksinkertaista, mutta hyvää. Yhden oluen kanssa komen hengen ruoka maksoi kai jotain alle 4 euroa eli ei kovin paha ryöstöhinta.

Jälleen matka jatkui ja tässä vaiheessa kai mekin jo tajusimme, että se ensimmäinen paikka ei ollut se miksi me sitä ensiksi luulimme vaan Zhuhain oma paikallinen museo. Nyt vasta siis pääsimme haluamaamme New Juan Ming Palace:en. En tiedä oli paikka niiden harvojen ulkomaisten turistien suosiossa vai miksi, mutta sisäänpääsy oli minusta paikalliseen hintatasoon nähden aika paljon 100 rmb/hlö eli n. 10 euroa.

Paikassa oli paljon nähtävää, puistomaisia tiloja, kiinalaisia rakennuksia, patsaita kauppiaita, kuvauspaikkoja (olisit voinut saada kuvan keisarin vaatteet päällä), suihkulähteitä jne. jne. Paljon kuvattavaa kuten galleriastakin voi nähdä. Koko paikka oli suunniteltu joko teko tai aidon ison lammen ympärille. Koko paikan kiertämiseen meni ainakin pari tuntia ja siinä helteessä ja auringonpaisteessa se oli paljon. Puiston vieressä oli myös suuri huvittelupaikka, jossa oli erilaisia huvipuistolaitteita ja vesipuisto, näissä emme kuitenkaan käyneet.

Näiden kiertelyiden jälkeen oltiinkin jo aika väsyneitä, joten me lähdimme hotellille vähän lepäilemään (ja minä jälleen vaihtamaan kuivempaa paitaa päälle). Illalla oli tarkoitus jälleen tavata nämä meidän ystävämme ja mennä päivälliselle johonkin iltapaikkaan.

Pikku päikkäreiden (?) jälkeen siis syömään. Paikkana oli hotellin lähellä oleva isompi mereneläviin erikoistunut ravintola. Meille oli varattu pieni kiinalaistyyppinen kabinetti, jossa olimme viidestään. Ruoat ja juomat olivat jälleen loistavat. Tutustuin myös punaviinin ystävänä ihan uuteen viinimaahan; Kiinaan. Ennakko-oletuksista huolimatta viini oli oikein hyvää. Ilta jatkuikin näiden herkkujen, jutustelun yms. muodossa siihen saakka kun oli aika lähteä. Me kiersimme ruokapaikasta jo tutulle rannalle ja kävelimme siellä kiinalaisten joukossa. Mitään erikoista intoa ei ollut lähteä mihinkään, joten jatkettiin vain hitaasti matkaa hotellille ja nukkumaan, olihan jo ihan pimeääkin (rankkaa biletystä siis koko reissun ajan). Torstaina olikin sitten tarkoitus lähteä alkuillasta bussilla Masai mukana kohti Gangzhouta.

Aamulla jälleen vielä kerran uimaan, aamupalalle ja sitten jo eilisiltana sovitulle shoppailukierrokselle. Minä en mitään varsinaisesti ajatellut ostaa koko reissulla, mutta Pinjalla oli vaikka mitä toivelistalla niin tutuilta kuin itseltäänkin. Reissulla oli jälleen mukana Masai ja eilisen illan ruoatkin tarjonnut meidän kiinalainen ystävämme, joka puhui siis todella hyvää englantia eli kauppiaiden kanssa käydyt keskustelutkin kävivät huomattavasti helpommiksi. Kaupoista ei oikein meinannut löytyä mitään. Lopulta yksi käsimatkatavaraksi käyvä laukku vaihtoi omistaa suuren alennuksen ja pienen tinkimisen jälkeen. Ei ehkä mikään huippudiili, mutta ihan hyvä ja Pinjalla oli nyt uusi, hieno brandimerkkinen (Pier Polo) laukku. Kuulimme myös kauppareissun aikana, että tämän ystävämme joku ystävä (Kiinassa on paljon ystäviä ja verkostoja) haluaisi tarjota mielle vielä lounaan ja kyllähän se meillekin kävi. Kaupasta menimme hotellille jo pakkaamaan ja hieman jalkoja lepuuttamaan.

Laukut hotellin säilytykseen, check out, pieni lenkki läheisellä rannalla ja takaisin hotellille odottamaan lounasta. Ystävämme saapui Masain kanssa ja odottelimme siinä yhdessä. Sitten hotellin eteen kaartaa sellainen normimersua n. metrin pidempi auto. Mukavan hymyilevä kiinalaismies sekä hänen tyttärensä (ikää todella vaikea arvata) tulivat ulos. Neljä takapenkille ja kaksi eteen, hyvin mahtui. Sitten merenrantaa pitkin ravintolalle. Jälleen iso ravintola. Nyt meille oli varattu suorastaan jättimäinen kabinetti, josta avautui merinäköala koko seinän mitalta, sillä olihan juuri ulkoseinä pelkkää lasia. Ehdittiin ehkä hieman istahtaa, kun lähdimme vähän alas katselemaan syötävää. Isoissa lasitankeissa oli vaikka mitä merenelävää, elävänä. Annoimme heidän päättää ja valituiksi tuli niin iso hummeri, paljon pieniä suomalaisia järvirapuja muistuttavia rapuja, vähän lahnannäköinen kala ja jotain muuta. Sitten odottelemaan, että nämä poloiset saadaan hengiltä ja pöytään. Pöytänä oli muuten varmasti n. 3 metriä halkaisijaltaan oleva pyöreä pöytä, jonka päällä oli normaali kiinalaistyylinen pyörivä lasinen tarjoilu"juttu".

Ruoka oli aika mahtavaa, harvemmin sellaisiin herkkuihin pääsee käsiksi. Hummeria jossain kermakastiketyylisessä nuudeliyhtälössä, hyvinmaustettuja rapuja jne. jne. jne. ruokalajeja oli vaikka kuinka monta, kiinassa kun on tapana ravintoloissa jättää aina ruokaa, loput otetaan mukaan sellaisissa astioissa. Joka tapauksessa söimme ihan ähkyiksi näitä herkkuja. Lopuksi aterian tarjonnut kiinalainen halusi ottaa meistä vielä yhteiskuvia, joten siinä me sitten poseerattiin hänen tyttärensä ja hänen kanssaan välillä vain minä ja välillä vain Pinja mukana. Tuosta ateriasta olisin voinut kyllä poseerata jo vaikka päällänikin.

Ruoan jälkeen meillä oli vielä vähän aikaa jäljellä, joka kulutettiin lähinnä tylsistyneenä hotellin respan lähellä. Annoimme bussilippujen hankinnan nimittäin Masain harteille, rahat kouraan.. Ulkona oli liian kuuma puuhailla mitään ja kun edessä oli 8 tunnin bussimatka niin mitään ylimääräistä hiostavaa ei oikein viitsinyt edes ajatella.

Lippujenhankkijakin lopulta saapui; Gangzhouhin pikavuoroliput maksoivat euroissa n. 13,5 eli ei paha useamman sadan kilometrin matkasta. Bussiasemalle taksilla ja välittömästi bussiin. Eipä ollut paljon moitittavaa ihan vastaavanlainen bussi kuin olisi varmaan Suomessakin ollut, ilmastointi toimi ja paikat olivat siistit.

Matkalla ei mitään ihmeitä tapahtunut. TV:stä näytettiin kuitenkin elokuvia (kiinalaisia, juonessa pysyi kuitenkin sellaista hömppää) ja niiden välillä tuli jopa mainoksia. Lisäksi bussiemäntä jakoi jotain juotavaa ja naposteltavaan pariin otteeseen. Expressbussit voisivat ottaa siis hieman mallia Kiinasta.

Matkalla oli vain yksi pysähdys jossain matka-asemalla. Hieman kämyinen rekkamiesten paikka jossa ei ensimmäisenä tulisi mieleen mennä syömään ravintolan puolelle. Hieman muistojakin sain, kun napsaisin isosta hämähäkistä kuvan aseman valvontakameran vieressä. Niin ja olimme melko varmasti niitä todella harvoja turisteja, jotka ovat koskaan kyseisellä paikalla pysähtyneet ja varmasti vieläkin harvempi ellei ensimmäisiä suomalaisia. :)

Matka siis alkoi joskus viideltä ja Gangzhouhin pääsimme vasta yhden aikoihin. Paikallisella asemalla bussin ovet auki ja me ulos. Otimme laukut kuitteja vastaan ruumasta ja yht' äkkiä oli ympärillä varmaan viisi kiinalaista, joista ketään emme olleet aikaisemmin nähneet. Nämä ottivat meidän laukut kantoon ja ohjasivat isolle autolle. Olimme aika hölmistyneitä. Ei kättelyitä ei tervehdyksiä ja Masaikaan ei mitään meille kääntänyt tai edes yrittänyt. 5 minuuttia niin olimme jonkin hienon hotellin edessä, laukut jatkoivat matkaa sisälle ja me seurasimme. Meille hotellin avainkortti kouraan ja kiinalaiset huiskuttivat hotellihuoneen edessä ja lähtivät, jäimme siihen Masain kanssa huuli pyöreinä laukkujen viereen seisomaan. Nämä olivat nyt jälleen olleet uusia kiinalaisia ystäviä. Yritimme Masailta kysellä milloin huomenna näemme, hän puhui aamupalalle menosta ja kello kymmenestä. Minä vielä varmistin, että siis huomenna kymmeneltä ja menisimme siis tällä isolla porukalla syömään. Hän vaan vastasi jotain okei, okei..mikä kiinaksi tarkoitti tällä reissulla yleensä: "En tiedä mitään, mutta ehkä kysely loppuu jos vaan hymyilen, nyökyttelen ja sanon okei.." Sain kuitenkin mielestäni varmuuden ja meni lähdimme omaan huoneeseemme. Huoneessa oli pöytä täynnä snacksejä sekä kylmää olutta. Yhdet oluet huiviin ja vähän snacksejä, väsytti niin paljon, että laitoimme vain kellon herättämään 09:15, että ehdimme sinne aamupalalle. Kello oli jo jotain kahden kieppeillä yöllä, joten uni tuli pian.

Perjantaina aamulla herämisimme sitten ovikelloon joka soi toistuvasti, kello oli n. 09:06..

* * *

Jatkuu taas myöhemmin tuosta perjantaista..

* * *

Reissuhan alkoi Helsinki-Vantaalta perjantaina 14.7 joskus alkuillasta. Meillä oli suorat lennot Guangzhouhin (Kantoniin) ja oletettu matka-aika oli n. 10 tuntia.

Lennollahan ei mitään ihmeitä voi tehdä ja kun en oikein nukkuakaan osaa niin aika kävi ainakin minulta pitkäksi. Näytettävät leffatkin olivat huonoja. Eteenpäin kuitenkin päästiin. Jossain vaiheessa yötä/iltaa yksi matkustaja alkoi voimaan vähän huonosti (en tiedä mikä sillä oli) ja sille annettiin happea pullostakin sekä kuulutettiin mahdollisia lääkäreitä lennolla. No kai se siitä kuitenkin jotenkin tokeni, koska välilaskuakaan ei tehty ja laskeutuessa se taisi istua jo ihan normaalin näköisenä omalla paikallaan.

Etukäteen sääennusteista oltiin jo nähty, että Kiinaan on tulossa juuri matkapäivien aluksia jonkin sortin hirmumyrsky, mutta se menisi paljon pohjoisempaa rannikolle. Guangzhoussa kuitenkin sen seurauksena satoi ihan kaatamalla ja lentokone joutui jopa tekemään pienen lisälenkin lentokentän päällä olevan ukkosmyrskyn vuoksi. Heti kun koneesta astui ulos tuli hiki. Vaikka satoi vettä oli kuuma ja kosteus varmasti sen 95-100 % niin ulkona kuin melkeinpä sisälläkin.

Kentällä paikallinen (ehkä jopa valtion) turistitoimisto hieman ehkä huijasi meitä taksimaksuissa kun ottivat meiltä 300 paikallista rahaa taksimatkasta rautatieasemalle (n. 40km).

Asemalta saatiin ostettua sitten liput suhteellisen helposti Hong Kongiin ja junakin oli jopa suomalaista vastaavaa pikajunaa mukavempi. Hong Kongiin tullessa sadekin oli loppunut ja päästiin jälleen taksin avustuksella (ehkä sekin hieman ylihintainen) Hostellille. Netin kuvissa hostelli oli näyttänyt oikeinkin hyvältä, mutta sisällä ei sitten saatu edes laukkuja levitettyä lattiapinta-alalle. Sänky oli koko "huoneen" levyinen ja pituus varmasti aika tarkalleen oma eli 185cm. Suihku/vessakin oli käytännössä ihan sama tila, no ei sinne nukkumaan tultu. :) Kaupunkin näytti vähän siltä kuin ennakko-odotuksetkin olivat, paljon hienoja korkeita taloja, maisemia yms. yms. Niin ja paljon ihmisiä. Löydettiin ihan hyvä ja halpa ruokapaikkakin ja vaikka kuumuus ja kosteus vähän haittasikin menoa niin pelkkä kävelykin oli aika avartavaa kaupungissa.

Seuraavana päivänä käveltiin paljon ympäri kaupunkia, mutta koska oli sunnuntai niin paljon pieniä kauppoja oli kiinni. Toisaalta oltiin jo ennen matkaa päätetty, että ei Hong Kongista ja Macaosta pahemmin mitään edes etsitty, joten tutustuttiin vain kaupunkiin. Mentiin lautalla toiselle puolelle Hong Kongin jakavaa vesiväylää ja kierreltiin sielläkin. Syömistä, museo, muuta nähtävää ja kuvattavaa oli taas paljon. Sunnuntai oli varmaankin myös paikallisten siirtotyöläisten viikon ainoa vapaapäivä, koska jokaisen sillanalusta, torit yms. paikat olivat täynnä ainakin filippiiniläisiä naisia juttelemassa kauheaan ääneen sekä syömässä ja muuten vaan nauttimassa päivästä. Illalla ravintolat menivät jo yllättävän aikaisin kiinni ja vaikka kuinka harhailtiin katuja niin sopivaa ja aukiolevaa paikkaa ei meinannut löytyä. Sitten vain päädyttiin johonkin melko nuorten suosimaan ruokapaikkaan, jossa kukaan ei juuri puhunut englantia ja ruokakin oli selvästi reissun ravintoloista huonointa.

Maanantaina meidän olikin tarkoitus jatkaa matkaa Macaoon, mutta sitä ennen ehdittiin käydä vielä Peak Tramillä Hong Kongin korkealla mäennyppylällä katselemassa koko Hong Kongia alapuolella. Päivät Hong Kongissa olivat sateettomat, mutta kuitenkin aika pilviset, joten varmasti näkyvyys ei ollut ihan paras mahdollinen. Oltaisiin ehkä oltu HK:ssa vielä yksi useampikin päivä, mutta tuo hostelli oli sen verran huono, että päätettiin jatkaa jo Macaoon ja ottaa yksi lisäpäivä sitten Zhuhaissa.

Check outin jälkeen kauemmaksi kulkevien lauttojen terminaaliin ja liput Macaoon. Lauttamatka merellä kesti tällä pikalautalla n. tunnin ja oli oikein tasaista menoa. Pieniä saaria näkyi lähes koko ajan, mutta ikkunat olivat sen verran sumuisat, että kuvia ei reissusta tullut.

Macaossa meillä oli varattuna joku kahden tähden Best Western hotelli, joka oli ihan ok ja etäisyydet keskustaankin hyvät. Käytännössä käveltiin hotellilta joka kerta keskustaan ja muualle. Nyt oli huoneessa tilaakin ja näkymätkin ikkunasta paremmat.

Illalla lähdettiin tutustamaan paikkaan ja kierreltiin näitä Portugalilaistyylisiä rakennuksia ja pikkukatuja. Oli ihan eri tunnelma kuin HK:ssa, minusta ehkä vähän parempaan suuntaan, myöskin hintataso oli jopa HK:stakin vähän laskenut. Päädyttiin osittain vahingossakin portugalilaiseen ravintolaan jossa oli tosi hyvät ruoat. Sieltä jatkettiin vielä kaupungille ja käytiin yhdessä isossa casinossakin pyörähtämässä. Ainakin puolet pelatuista pöytäpeleistä oli jopa minulle ihan outoja ja panokset muissakin pöydissä sen verran suuret, että eipä oikein meidän paikallisen valuutan varannoilla voinut mitään pelata, eikä sitten pelattukaan. Melko aikaisin mentiin nukkumaan.

Tiistaina pystyttiin check outin jälkeen jättämään matkatavarat hotellille ja lähdettiin vaan kävelemään rantaa pitkin aikomuksena mennä sinne Macaon korkealle tornille (10. korkein rakennus maailmassa). No kadut olivat aika mutkaisia ja pyörittiin vähän missä sattuu ja ylimääräistä lenkkiä tuli ihan kunnolla. Lisäksi niskaan tuli pari isoa, mutta melko lyhytaikaista sadekuuroa, jotka ajoivat meidät katselemaan maisemia siihen rantaväylän isojen puiden alle. Lopulta kuitenkin päästiin tornille aivan yltä päältä hiessä. Muut turistit olivat tulleet paikalle busseilla yms. kulkuvälineillä ja näyttivät meihin verratessa todella pirteiltä...No eivätpä varmasti nähdeet niin paljon kuin me (tämä koski kyllä muitakin paikkoja reissulla, käveltiin todella paljon turistireittien ulkopuolella).

No tornista oli todellakin mahtavat näköalat ja kun aurinkokin paistoin puoliksi niin kuvauskin onnistui. Tornista pystyi myös tekemään maailman korkeimman benjihypyn (233m) ja seurattiin siinä vähän yhden kiinalaistytön pelkotilaa, kun se seisoi korokkeella todella pitkään ja välillä tuli taas takaisin lähemmäksi sisätiloja. Alas meni kuitenkin. :) Tornivierailun jälkeen käveltiin vielä Macaon keskustan katuja ristiin rastiin ja juotiin vettä, paljon. Aurinko paistoin ja paikallisen sääennusteen mukaan varjolämpötilat olivat jotain 37 asteen tienoilla ja kosteus 82-100 %.

Iltapäivällä lähdettiin hotellista jälleen taksilla varsinaiselle Kiinan rajalle (Macaokin siis Kiinan erityistalousalue). Kävellen rajasta läpi ja oltiin Zhuhaissa. Siellä meille oli varattu todella hieno business hotelli Zobon. Maisemat jo hotellille olivat hienot, pitkää merenrantaa ja sellaista sekakasvillisuutta; oli palmuja, mutta myös muita puita ja pensaita. Hotelli oli jo aulasta lähtien ihan jotain muuta mihin oli edes suomessa tottunut. Oli marmoria ja muuta kiveä sekä taidetta, huoneet mukaanlukien. Hotellilla nähtiin myös Pinjan isän kautta tutuksi tulleita kiinalaisia ystäviä, joista eräs oli myös asunut Suomessakin. Hän osasi vieläpä kaiken lisäksi erinomaista englantia ja tunsi paikkakunnan, joten täällä kaupungissa ei oltu enää ihan yksikseen. Hänen seurassaan oli myös yksi suurin piirtein minun ikäinen kiinalainen miekkonen, joka oli meidän "oppaana" seuraavat päivät. Englantia hän ymmärsi jotenkin ja jos ei ymmärtänyt niin omisti kuitenkin translatorin, jolla saatiin jonkinlaista tietoa niin kiinalaisilta meille kuin meiltä muille. Illalla tyydyttiin kunnon yhteisateriaan hotellin ravintolassa ja sitten me käytiin kaksistaan kävelyllä Zhuhain "rantabulevardilla". Hotellin lähellä oli ihan pidempi hiekkarantakin, jossa paljon kiinalaisia vaikka ilta olikin lähes pimeä (Kiinassa pimeys tulee tähän aikaa jo n. klo 19 paikallista aikaa). Poikkesimme myös yksille oluille johon rantaravintolaan joka oli kai joku paikallisten jahtien omistajien kantapaikka. Ravintolapaikkoja ja tarjoilijoita ihan valtavasti, ja meidän lisäksi asiakkainen käytännössä vain yksi ryhmä. Olutta pystyi juomaan ehkä sentin lasista niin paikalla päivystävä tarjoilija oli jo kaatamassa pullosta lisää. Tuli hieman vaivautunut olo. Tämä ravintolameininki oli kylläkin lähes kaikkialla samanlaista, yrittivät pitää asiakkaista huolta parhaan mahdollisen kyvyn mukaan.

Hotellilla tutustuttiin vielä tarkemmin palveluihin ja niitähän löytyi. Päätetiin varata seuraavalle päivälle minulle joku miesten VIP kasvohoito ja Pinjalle joku jalkahoito. Salongissa oli paikalla yksi kiinalaisnainen joka ei kai puhunut eikä ymmärtänyt sanaakaan englantia. Ymmärsi kai vihdoin kun näytettiin listalta mitä haluttiin ja sitten lisäksi käsillä omaa naamaa ja Pinja jalkojaan, että mitä tulee kenellekin. Sitten piti vielä se aika saada jotenkin sovittua. Kirjoitin sen varauskirjaan sen näyttämälle kohdalle ajan niin eurooppalaisittain 4 pm kuin 16:00 ja päivänkin ja lähdettiin sieltä siinä ymmärryksessä, että homma on kunnossa.

Ehdittiin hotellihuoneessa olla ehkä viisi minuuttia niin joku koputtaa ovea. Menin avaamaan niin oven takana oli se sama kiinalaisnainen kaverinsa kanssa sekä kaikenlaista kannettavaa. Olivat tulleet tekemään ne hoidot heti paikanpäälle, ajateltiin, että eipä kai sillä ole mitään väliä vaikka tekevätkin. Näillä naisilla oli kovin hauskaa, naureskelivat ainakin meidän "pitkille" nenille ja sille, että Pinja ei uskaltanut laittaa jalkojaan tulikuumaan veteen. Kuvat jäivät jutusta vähän vähiin koska minun naaman kimpussa oli koko ajan se toinen nainen enkä voinut katsella mihinkään sekä aika pitkään myös pinkki, kovettuva massa. :) Kasvo- ja jalkahoito ei ollut ainoa mitä ne tekivät, juttuun tuntui kuuluvat myös kokovartalohieronta, eikä me hirveästi laitettu vastaan. Oma selkä kyllä punoitti jutun jälkeen oikein kunnolla kun se kiinalainen nainen oli istunut minun selässä jotenkin oudosti nyppinyt koko rangan läpi. Saatiin kyllä palvelua koko rahalla. Tuo yli tunnin juttu maksoi meiltä molemmilta yhteensä n. 25- 30 euroa. Tämän jälkeen olikin ihan rentouttavaa lähteä nukkumaan.

* * *
Jatkan keskiviikosta kunhan ehdin..
* * *