IRC-Galleria

Ja vasta sen ymmärsin
kun kuu valaisi maisemaa ja aamuun oli vielä matkaa
ja varjoissa näin elettyjen vuosien jalanjälkien kirjon.
Minulla on valta ja voima,
valta omaan itseeni,
valta valita kasvamiseni määrä ja aika,
päämääränä parempi elämä.
Minulla on voima toteuttaa unelmani ja haaveet,
ne lukuisat, kauan salassa pidetyt,
'hömppäromanttiset', kuten sinä, ystäväni,
varmaankin sanoisit.

Ja se tunne avasi jotain sisälläni,
jotain lämmintä ja pehmeää.
Niinkuin isoäidin kutoma villapaita lapsena,
se, jossa aurinko hymyili maailmalle.
Enkä ollut enään yksin, vaan minulla oli ystävänä koko
äärettömyys täältä ja takaisin.
Eikä mikään ollut enään koskaan samanlaista

Kirjoittaja: Soile Viitanen