IRC-Galleria

Why do fireflies have to die so soon?

Tuo on samanlainen mielessäni päivittäin pyörivä leffafraasi kuin Vanilla Skyn "What is happiness to you, David?" Kumpaankin haluaisin saada vastauksen omalle kohdalleni. Miksi jotkut ihmiset loistavat ja lentävät kevyesti hetken kuin tulikärpäset, ja kuolevat sitten pois? Vasta kun niihin oli kunnolla ehtinyt ihastua.

Mitä onni on? Ei ainakaan sitä mitä se minulle on. Ei se voi olla. Jos on, niin en halua tuntea sitä enää. Katkeransuloista on puristaa sormissaan kouristuksen tavoin (muisti)kuvaa niistä ajoista, jolloin muistaa olleensa onnellinen, samalla kun kuvakehyksen repaleiset, useaan kertaan uudestaan kasaan liimatut lasireunat riipivät sormia ja kämmeniä verille. Irti et voi päästää, koska vaikka sinuun sattuu, niin tuska on edes tuttua. On jotain varmaa päivissään; heräät uuteen aamuun, eikä sinun tarvitse murehtia ainakaan tulevan päivän kivuista ja suruista, ne ovat jo tuttuja, eivätkä pääse yllättämään muulla kuin voimallaan.

Tulenko koskaan piristymään? Tai unohtamaan? Päästämään irti? En tiedä. Mikään anteeksipyyntö maailmassa ei tule kerralla korjaamaan minua. No offence kenenkään (etenkään eksäni) ponnisteluja kohtaan, mutta eiköhän tätä ole jo katseltu tarpeeksi pitkään. Ei se toimi, eikä se onnistu.

Korvattavissa olen ilmeisen helpostikkin, korjaaminen onkin sitten astetta vaikeampaa, etenkin kun en ole kovinkaan halukas parantumaan.