IRC-Galleria

Alkoi omatunto kolkutella huonosta kirjoittelustani tähän irc-gallerian meille galleria-irkkaajillekin tarjoamaan päiväkirjaan.

Tässä siis tilannepäivitys:
-Minua oksettaa ja heikottaa edelleenkin koulussa ollessani.
-Olen edelleenkin köyhä opiskelija.
-Minulla ei vieläkään ole elämää, vaikka minulle ehdotettiin sen hankkimista tai itseni jojoon vetoa noin puoli vuotta sitten. Köyden jatkoksi hankkiutuminen ei onnistunut, eikä tuo elämänkään hankkiminen ole edistynyt. Sori.
-Musiikkimakuni on kuulemma edelleenkin paska. Makuasioista ei voi kiistellä, totesi koira kun pallejansa nuoli..
-Minun ei tarvitse katsoakkaan koulukirjoihin päin ennen ensisyksyä.
-Tukkani suoristui, vittu perkele. Ensin tappelen itku kurkussa kiharoiden kanssa kahdeksan ja puoli vuotta, kun lopultakin alan pitää niistä, ne suoristuvat omia aikojaan. Elämä ei ole reilua.
-Masennus alkaa taas nostaa jäistä kukkaansa pintani ylle.
-Henkinen tasapaino on sitä mitä se on. Olen edelleenkin paskana ja rikki.

Eli edistystä EI OLE HAVAITTAVISSA.

I looked and looked at him, and I knew, as clearly as I know that I will die, that I loved him more than anything I had ever seen or imagined on earth. He was only the dead-leaf echo of the nymphet from long ago - but I loved him, this boy, pale and polluted and now dated with another girl. He could fade and wither - I didn't care. I would still go mad with tenderness at the mere sight of his face.

What I heard then was the melody of children at play. Nothing but that. And I knew that the hopelessly poignant thing was not his absence from my side, but the absence of his voice from that chorus.

He's soft and warm and almost weightless. His perfume is sweet promise that brings tears to my eyes. I tell him that everything will be all right; that I'll save him from whatever his scared and take him far far away.
I tell him that I love him.

He is not going to lose me. He has given me a taste for life. I wanna be happy. Sleep in a bed, have roots. And he'll never be alone again, I promise. Please, go now, baby, go. Calm down, go now, go.

I think we'll be ok here, my love.



Siinä viime aikojeni mietteitä tiivistelmänä.

"Waving banners, swinging swords
Queens and kings, and other lords
And the battles of our pride
Greed and hunger deep inside

All the sorrow born of pain
Cruelty and cruelty again
Who will stop this vicious spin
Open arms and let love in
Open arms and let love in
Open arms and let love in
Open arms and let love in"
[Noa - My heart calling]

Joulu oli ja meni ohi. Pian tämäkin vuosi on ohi. En kyllä missään vaiheessa suunnitellut näkeväni vuoden 2006 alkamista, mutta siltä se vain nyt pahasti näyttää. Heh. Kaippa elämä vain jatkuu, vaikka sitä ei aina toivoisikaan.

Mitäs tästä vuodesta on jäänyt käteen? Yksi ystävä. Yksi vihamies. Yksi kaipaus. Yksi suru. Yksi kyynel. Yksi hymy. Yksi pettymys. Yksi lyönti. Yksi halaus. Yksi suudelma. Yksi yhdyntä. Yksi pimeys. Pitkä usva. Veri pisara. Veitsi. Huuto. Nauru. Menetys.

Kipu.

Eikä loppua näy ^^

Ihan kivaahan täällä on aikaansa viettää. Koulussa siis. Mukavan avara paikka tietokoneilla ja kaakaokoneella <3 Mitäs sitä pieni ihminen enää voisi toivoakkaan ^^

*jotain jupinaa* Tosin koulun koneiden näppäimistöt ja hiiret uusisin heti, mutta eihän sitä kaikkea voikkaan saada...

Ehkä joulupukki muistaa kauppistakin ^^

Siellähän se pukki on jo kontillaan... ~_^

Mary J. Blige - No more drama

Mitäs tässä... taas odottelen pääseväni pois täältä neljän seinän sisältä.

Väsyttää. Kellonajalla ei ole minulle väliä, olen aina väsynyt.

I'm so tired, so tired...

R'nB raikaa ja väsyttää.

Eipä tänään mitään erikoista, väsynyt olen kuten aina. Jo viimeiset puoli vuotta on tullut kuljettua eräänlaisessa usvassa. Mikään ei tunnu miltään, eikä mikään innosta tai kiinnosta.

Terkkarintarkastuksessa terkkari kyseli minun päihteiden käytöstäni. Heh.

Mutta ei siitä sen enempää, parempi kun ei tiedä kaikkea. Ihmiset pysyvät tyytyväisinä, kun he eivät tiedä mitään minusta. Kosketusta kestän, mutten lähempää tarkastelua. Tai sitten he eivät kestä muuten ehjästä kuorestani irvistelevien rakosten takana sykkivää tuskaa. Kummin päin vaan.

Tai no, onhan niitä muutama ihminen, joka on tarkastellut syvemminkin minua. Toinen sylki vasten kasvojani ja toisella on omakin elämä huolehdittavanaan. Kunnioitan sitä. Elämäni parhaiten onnistuneet miessuhteet vol. 3

Täällä sitä sitten loisitaan koulun koneilla ja roikutaan netissä. Ja vieläpä keskellä tuntia.

Tänään olin kierrättämässä ysejä pitkin kauppista. Suurinosa niistä oli minua päätä pidempiä (siihen ei tosin paljoa vaadita), mutta silti tuntui että kasvoin metrin puolitoista selostaessani koulustamme ^_^

Pitää kai minunkin sitten alkaa käyttää julmasti hyväkseni tätä gallerian minulle armollisesti tarjoamaa ominaisuutta.

Varsinaista päiväkirjaa minulla ei ole ollutkaan sitten kesän 2004, silloin vielä oli parempaa tekemistä, tai ihminen jolle höpöttää reaaliajassa asiat. En sitten tiedä kumpi puuttuu nykyään, tekeminen vai seura.