IRC-Galleria

Mitäs tähän asti olen saanut aikaan...
1) unelmasta totta ja sain tilattua ne pvc-käsineet. Ompelijan mukaan ne ovat valmiit parissa viikossa (exclusive for me ;). Saan myös pian hankittua toiset unelmat; chokerin. Tai no, kolme sellaista; musta-valkoinen, puna-musta ja mintunvihreä. Vielä kun jostain löytäisi uuden nahkatakin tai bleiserin, sekä farkut. Sielunkumppanin löytäminenkin on 105% helpompaa kuin istuvien farkkujen löytäminen.

Ja no, siihen ne tämän kesän aikaiset aikaansaannokseni sitten päättyvätkin. Eipä sillä että itseltäni enempää vaatisinkaan. Koulujen alkaessa saan taas leikkiä teräspaalua; kaiken se kestää.

Sitä on tässä ruvennut ihan miettimään tätä kotona asumista uudelleen. Ehkä se johtuu siitä, että kaveri on nyt muuttamassa omilleen (onnittelut siitä ^_^) tai siitä, että kaikilla teineillä jossain vaiheessa aktivoituva anti-vanhemmatgeeni iski itsensä toimintaan. Sitä vaan kaipaisi omaan rauhaan omaan kämppään, olisi se sitten vaikka puolen neliön suuruinen komero. Lukko ja itsellä hallussa olevat avaimet ovat kuitenkin se ratkaiseva asia. Näköjään menee vuosi-puolitoista että ajan viimeinkin ymmärtää eksäni ajatusmaailmaa koskien vanhempia ja asumista; mitä kauempana, sen parempi.

Äiti pitää tätä taas vain jonakin kiukutteluvaiheenani. Niin minua kiukuttaakin, on kiukuttanut jo viimeiset kuusi vuotta. Nyt vaan sanon noille kahdelle jotain asiasta. Otetaan vaikkapa esimerkki; minä istun koneella ja kuuntelen musiikkia kuulokkeet päässä ja koetan olla häiritsemättä muita ihmisiä olemassaolollani, isä huutaa että 'eikö tosiaankaan ole mitään muuta tekemistä?'. Isä ryyppää ja huudattaa satakymmenen kertaa läpikuunneltua suomirokkia vuosilta 75-95 niin kovaa että siinä ei koneen voluumit enää pärjää kisassa. Milloin minä saan kysyä, että 'eikö tosiaankaan ole mitään muuta tekemistä?' Jos kysyisin, saisin luultavasti selkääni tai kaljapullosta päähäni. Kumpikin vaihtoehto kuulostaa kipeän tutulta sekä isä- että aikaisemmista miessuhteistani. Miksi minä vedän puoleeni kusipäitä? Tai miksi vähintäänkin teen niistä ajan kuluessa sellaisia? Dami joskus sanoi minulle, että on olemassa ihmisiä, jotka pelkällä olemassaolollaan keräävät kusipäitä ja kiusaajia puoleensa. Dami ei ottanut kantaa siihen olenko minä tälläinen ihminen. En tahallani tee kenestäkään kusipäätä, ainakaan omasta mielestäni. Minulla vain tuntuu olevan kyky löytää ne suurimmat elämäntapamulkut, jotka eivät muutu edes voissa paistettaessa (tätäkin toimintaa harkittu).

Mutta jos minulla on se maaginen kyky tunnistaa ne suurimmat miespuoliset kusipäät (tosin aina liian myöhään..) niin miksi minä en sitten koskaan tunnista niitä suurimpia naispuolisia piruja? Olen tasan kahdesti oikeasti kuvitellut joidenkin tyyppien olevan vain ystäviä ja samaan aikaan olen menettänyt yöuneni vahtien sataakahdeksaa muuta todennäköisempää vosua. Sitten vain *naps* ja matto vetäistään jalkojeni alta. Ja taas minut jätetään yksin jonkin sosiaalitapauksen takia. Moottoriöljyssä paistaminen ja jätkän kiveksistään hellaan teippaminen kävivät mielessäni.

Valitettavasti olen liian mukava ihminen sellaiseen toimintaan. Toisaalta, jos se turhuus tekee minut onnelliseksi, niin eikö se silloin ole ollut sen arvoista? *wirn*

It has been a while...

'Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi sanoa mitään?'
Tätä olen viime aikoina saanut ihmetellä taholta jos toiselta. No, pidän puheliaista ihmisistä, koska itse olen hiljaa suurimman osan ajasta. Näistä minun seuraani tukkivista puheliaista ihmisistä vain noin prosentilla on jotain oikeasti sanottavanaan. Se vaan, että se henkilö jonka kanssa haluaisin puhua ja jonka seurassa olisin enemmän kuin mielelläni, ei ole oikein innostunut minun seurastani. Tai jos on niin hyvin se asian peittää.

On minua myös juoruhuoraksikin kutsuttu, mutta minkä minä sille voin, että jotkut asiat vain joskus ottavat niin absoluuttisesti aivoon ja joidenkin ihmisten kusipäisyys nousee sellaisiin mittasuhteisiin, että siitä on vain pakko varoittaa muitakin ihmisiä. Teen vain (teko)pyhästi oman pienen osuuteni maailmanparannuksesta.

Olento on nyt sitten kuitenkin lomilla. Aikataulu on kesäksi tiukka; pitäisi olla hurjat kaksi viikkoa töissä. En tiedä selviänkö kaikesta. Rahaa tulee 250€, joista 60€ voidaan heti miinustaa pois. Sanotaanko vain, että 'vaatetuskuluja'.
Lopun aikaa joko makaan kotona, juoksen erinäisissä tapahtumissa tai teen elämäntyötäni ja tähän mennessä toiseksi ainoaa intohimoani; kirjoitan.

Mitäs muuta...
Tangomarkkinoille pitää mennä taas tänä kesänä, jotta muistaa miksi ei juo seuraavaan vuoteen. Veikkaan kyllä että vanhempieni juhannuskin voi toimia pienenä raittiusmainoksena.

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat seitsemän henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

1. Mc Solaar - Caroline
2. The Dust Brothers - This is your life
3. Noa - Heart calling
4. Sting - Shape of my heart
5. Shakira - Ready for the goodtimes
6. Tom Waits - Goin' out west
7. Urge Overkill - Girl, you'll be a woman soon

En harrasta ihmisten haastamista

Tulipa sitä eilen Seinäjoellakin käytyä.
Note 1) Faunatar ei ole vieläkään saanut tilaamiani kaloja toimitetuksi. Odotus jatkuu.
Note 2) Minulla on mukava kaveri ^^ Nahkatakkini saa kovan kisaajan sarjassamme; Asioita, joista en ikinä halua luopua.

Kliseistä, mutta niin se vaan on.

Alkoi omatunto kolkutella huonosta kirjoittelustani tähän irc-gallerian meille galleria-irkkaajillekin tarjoamaan päiväkirjaan.

Tässä siis tilannepäivitys:
-Minua oksettaa ja heikottaa edelleenkin koulussa ollessani.
-Olen edelleenkin köyhä opiskelija.
-Minulla ei vieläkään ole elämää, vaikka minulle ehdotettiin sen hankkimista tai itseni jojoon vetoa noin puoli vuotta sitten. Köyden jatkoksi hankkiutuminen ei onnistunut, eikä tuo elämänkään hankkiminen ole edistynyt. Sori.
-Musiikkimakuni on kuulemma edelleenkin paska. Makuasioista ei voi kiistellä, totesi koira kun pallejansa nuoli..
-Minun ei tarvitse katsoakkaan koulukirjoihin päin ennen ensisyksyä.
-Tukkani suoristui, vittu perkele. Ensin tappelen itku kurkussa kiharoiden kanssa kahdeksan ja puoli vuotta, kun lopultakin alan pitää niistä, ne suoristuvat omia aikojaan. Elämä ei ole reilua.
-Masennus alkaa taas nostaa jäistä kukkaansa pintani ylle.
-Henkinen tasapaino on sitä mitä se on. Olen edelleenkin paskana ja rikki.

Eli edistystä EI OLE HAVAITTAVISSA.

I looked and looked at him, and I knew, as clearly as I know that I will die, that I loved him more than anything I had ever seen or imagined on earth. He was only the dead-leaf echo of the nymphet from long ago - but I loved him, this boy, pale and polluted and now dated with another girl. He could fade and wither - I didn't care. I would still go mad with tenderness at the mere sight of his face.

What I heard then was the melody of children at play. Nothing but that. And I knew that the hopelessly poignant thing was not his absence from my side, but the absence of his voice from that chorus.

He's soft and warm and almost weightless. His perfume is sweet promise that brings tears to my eyes. I tell him that everything will be all right; that I'll save him from whatever his scared and take him far far away.
I tell him that I love him.

He is not going to lose me. He has given me a taste for life. I wanna be happy. Sleep in a bed, have roots. And he'll never be alone again, I promise. Please, go now, baby, go. Calm down, go now, go.

I think we'll be ok here, my love.



Siinä viime aikojeni mietteitä tiivistelmänä.

"Waving banners, swinging swords
Queens and kings, and other lords
And the battles of our pride
Greed and hunger deep inside

All the sorrow born of pain
Cruelty and cruelty again
Who will stop this vicious spin
Open arms and let love in
Open arms and let love in
Open arms and let love in
Open arms and let love in"
[Noa - My heart calling]

Joulu oli ja meni ohi. Pian tämäkin vuosi on ohi. En kyllä missään vaiheessa suunnitellut näkeväni vuoden 2006 alkamista, mutta siltä se vain nyt pahasti näyttää. Heh. Kaippa elämä vain jatkuu, vaikka sitä ei aina toivoisikaan.

Mitäs tästä vuodesta on jäänyt käteen? Yksi ystävä. Yksi vihamies. Yksi kaipaus. Yksi suru. Yksi kyynel. Yksi hymy. Yksi pettymys. Yksi lyönti. Yksi halaus. Yksi suudelma. Yksi yhdyntä. Yksi pimeys. Pitkä usva. Veri pisara. Veitsi. Huuto. Nauru. Menetys.

Kipu.

Eikä loppua näy ^^

Ihan kivaahan täällä on aikaansa viettää. Koulussa siis. Mukavan avara paikka tietokoneilla ja kaakaokoneella <3 Mitäs sitä pieni ihminen enää voisi toivoakkaan ^^

*jotain jupinaa* Tosin koulun koneiden näppäimistöt ja hiiret uusisin heti, mutta eihän sitä kaikkea voikkaan saada...

Ehkä joulupukki muistaa kauppistakin ^^

Siellähän se pukki on jo kontillaan... ~_^

Mary J. Blige - No more drama

Mitäs tässä... taas odottelen pääseväni pois täältä neljän seinän sisältä.

Väsyttää. Kellonajalla ei ole minulle väliä, olen aina väsynyt.

I'm so tired, so tired...

R'nB raikaa ja väsyttää.

Eipä tänään mitään erikoista, väsynyt olen kuten aina. Jo viimeiset puoli vuotta on tullut kuljettua eräänlaisessa usvassa. Mikään ei tunnu miltään, eikä mikään innosta tai kiinnosta.

Terkkarintarkastuksessa terkkari kyseli minun päihteiden käytöstäni. Heh.

Mutta ei siitä sen enempää, parempi kun ei tiedä kaikkea. Ihmiset pysyvät tyytyväisinä, kun he eivät tiedä mitään minusta. Kosketusta kestän, mutten lähempää tarkastelua. Tai sitten he eivät kestä muuten ehjästä kuorestani irvistelevien rakosten takana sykkivää tuskaa. Kummin päin vaan.

Tai no, onhan niitä muutama ihminen, joka on tarkastellut syvemminkin minua. Toinen sylki vasten kasvojani ja toisella on omakin elämä huolehdittavanaan. Kunnioitan sitä. Elämäni parhaiten onnistuneet miessuhteet vol. 3