IRC-Galleria

Tell me tell me is life just a playground
Think you're the real deal honey
And someone'll always look after you

But wake up baby
You're so totally deluded
You'll end up old and lonely
If you don't get a bullet in your head

Good luck good luck
Good luck in your new bed
Enjoy your nightmares honey
When your're resting your head

You sold me sold me
Sold me down the river now
Hope you're feeling happy now
Now you'll always have a sneer in your smile

But wake up baby
You're so totally deluded
You'll end up old and lonely
If you don't get a bullet in your head

Good luck good luck
Good luck in your new bed
Enjoy your nightmares honey
When you're resting your head

And I'm glad so glad that I'm done with you
No more crying crying leaving me so black and blue
You backed me up against the wall but I stand tall
Don't give a damn no more

---

On se vaan hieno biisi vielä vuosia ensikuulemisen jälkeenkin. Tämänkin nautinnon meille tarjosi Basement Jaxx - Good luck.

Mitäs tässä, kesä on pian ohi ja aika valmistautua syksyyn --> talvi --> (ihanan lapsekkaan 'eipäs-juupas' väittelyn tuloksena) hiihtoloma --> kesäloma --> .... Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa ;P

Pian saa ripustaa mokkasiinit naulaan ja vaihtaa tilalle lumikengät -_- Juuri kun opin olemaan hameella niin sitten heti tulee kylmä, epistä :<< Vielä olisi kaksisataa euroa käytettävänä, mutta kyllä ne varmaan jo ennen synttäreitä johonkin katoaa :D Sitä kyllä ehdottomasti tarvitsisi lisää koruja, laukkuja, kenkiä ja farkut -_- Edelleenkin, sielunkumppanin löytäminen on 150% helpompaa kuin istuvien ja kestävien farkkujen löytäminen omasta hintaluokastaan.

Olen jo muutaman tunnin miettinyt kuvaavaa sanaa vallitsevalle olotilalleni. Kaippa se on hämmennys. Ei ihan 'wtf?' fiilis, koska mitään en ole mielestäni pitänyt itsestäänselvänä/varmana. Sellainen olan kohautus fiilis paremminkin.

Ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa.

En ole vihainen, on vain sellainen 'helvetti kun on taas sekavaa ja vaikeaa, antakaa minun olla ja ajatella rauhassa' olotila.

Ehkä hiukan loukkaantunutkin olo. Eihän asia varsinaisesti saisi minuun vaikuttaa, mutta kun se vaan tekee sen. Taas se minun tyypillinen "mene pois :'/ " mielialani.

Toisin kuin muut vastaavat samanlaiset tilanteet, minä en saa tästä sitä katkeransuloista ja nautinnollista tuskaa, joka saa minut sitomaan itseni yhä tiukemmin siihen kipeään asiaan/aiheeseen. Kaippa olen jo tämän vuosituhannen annokseni saanut kun nyt ei maistu vaikka herkullinen tilaisuus olisikin tarjolla henkiselle itsensäviiltelylle. Se oikeasti helpottaa. Fyysisestä vastaavasta en koskaan saanut samoja kiksejä.

Sitä väsyttääkin niin -_-

Mitäs tähän asti olen saanut aikaan...
1) unelmasta totta ja sain tilattua ne pvc-käsineet. Ompelijan mukaan ne ovat valmiit parissa viikossa (exclusive for me ;). Saan myös pian hankittua toiset unelmat; chokerin. Tai no, kolme sellaista; musta-valkoinen, puna-musta ja mintunvihreä. Vielä kun jostain löytäisi uuden nahkatakin tai bleiserin, sekä farkut. Sielunkumppanin löytäminenkin on 105% helpompaa kuin istuvien farkkujen löytäminen.

Ja no, siihen ne tämän kesän aikaiset aikaansaannokseni sitten päättyvätkin. Eipä sillä että itseltäni enempää vaatisinkaan. Koulujen alkaessa saan taas leikkiä teräspaalua; kaiken se kestää.

Sitä on tässä ruvennut ihan miettimään tätä kotona asumista uudelleen. Ehkä se johtuu siitä, että kaveri on nyt muuttamassa omilleen (onnittelut siitä ^_^) tai siitä, että kaikilla teineillä jossain vaiheessa aktivoituva anti-vanhemmatgeeni iski itsensä toimintaan. Sitä vaan kaipaisi omaan rauhaan omaan kämppään, olisi se sitten vaikka puolen neliön suuruinen komero. Lukko ja itsellä hallussa olevat avaimet ovat kuitenkin se ratkaiseva asia. Näköjään menee vuosi-puolitoista että ajan viimeinkin ymmärtää eksäni ajatusmaailmaa koskien vanhempia ja asumista; mitä kauempana, sen parempi.

Äiti pitää tätä taas vain jonakin kiukutteluvaiheenani. Niin minua kiukuttaakin, on kiukuttanut jo viimeiset kuusi vuotta. Nyt vaan sanon noille kahdelle jotain asiasta. Otetaan vaikkapa esimerkki; minä istun koneella ja kuuntelen musiikkia kuulokkeet päässä ja koetan olla häiritsemättä muita ihmisiä olemassaolollani, isä huutaa että 'eikö tosiaankaan ole mitään muuta tekemistä?'. Isä ryyppää ja huudattaa satakymmenen kertaa läpikuunneltua suomirokkia vuosilta 75-95 niin kovaa että siinä ei koneen voluumit enää pärjää kisassa. Milloin minä saan kysyä, että 'eikö tosiaankaan ole mitään muuta tekemistä?' Jos kysyisin, saisin luultavasti selkääni tai kaljapullosta päähäni. Kumpikin vaihtoehto kuulostaa kipeän tutulta sekä isä- että aikaisemmista miessuhteistani. Miksi minä vedän puoleeni kusipäitä? Tai miksi vähintäänkin teen niistä ajan kuluessa sellaisia? Dami joskus sanoi minulle, että on olemassa ihmisiä, jotka pelkällä olemassaolollaan keräävät kusipäitä ja kiusaajia puoleensa. Dami ei ottanut kantaa siihen olenko minä tälläinen ihminen. En tahallani tee kenestäkään kusipäätä, ainakaan omasta mielestäni. Minulla vain tuntuu olevan kyky löytää ne suurimmat elämäntapamulkut, jotka eivät muutu edes voissa paistettaessa (tätäkin toimintaa harkittu).

Mutta jos minulla on se maaginen kyky tunnistaa ne suurimmat miespuoliset kusipäät (tosin aina liian myöhään..) niin miksi minä en sitten koskaan tunnista niitä suurimpia naispuolisia piruja? Olen tasan kahdesti oikeasti kuvitellut joidenkin tyyppien olevan vain ystäviä ja samaan aikaan olen menettänyt yöuneni vahtien sataakahdeksaa muuta todennäköisempää vosua. Sitten vain *naps* ja matto vetäistään jalkojeni alta. Ja taas minut jätetään yksin jonkin sosiaalitapauksen takia. Moottoriöljyssä paistaminen ja jätkän kiveksistään hellaan teippaminen kävivät mielessäni.

Valitettavasti olen liian mukava ihminen sellaiseen toimintaan. Toisaalta, jos se turhuus tekee minut onnelliseksi, niin eikö se silloin ole ollut sen arvoista? *wirn*

It has been a while...

'Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi sanoa mitään?'
Tätä olen viime aikoina saanut ihmetellä taholta jos toiselta. No, pidän puheliaista ihmisistä, koska itse olen hiljaa suurimman osan ajasta. Näistä minun seuraani tukkivista puheliaista ihmisistä vain noin prosentilla on jotain oikeasti sanottavanaan. Se vaan, että se henkilö jonka kanssa haluaisin puhua ja jonka seurassa olisin enemmän kuin mielelläni, ei ole oikein innostunut minun seurastani. Tai jos on niin hyvin se asian peittää.

On minua myös juoruhuoraksikin kutsuttu, mutta minkä minä sille voin, että jotkut asiat vain joskus ottavat niin absoluuttisesti aivoon ja joidenkin ihmisten kusipäisyys nousee sellaisiin mittasuhteisiin, että siitä on vain pakko varoittaa muitakin ihmisiä. Teen vain (teko)pyhästi oman pienen osuuteni maailmanparannuksesta.

Olento on nyt sitten kuitenkin lomilla. Aikataulu on kesäksi tiukka; pitäisi olla hurjat kaksi viikkoa töissä. En tiedä selviänkö kaikesta. Rahaa tulee 250€, joista 60€ voidaan heti miinustaa pois. Sanotaanko vain, että 'vaatetuskuluja'.
Lopun aikaa joko makaan kotona, juoksen erinäisissä tapahtumissa tai teen elämäntyötäni ja tähän mennessä toiseksi ainoaa intohimoani; kirjoitan.

Mitäs muuta...
Tangomarkkinoille pitää mennä taas tänä kesänä, jotta muistaa miksi ei juo seuraavaan vuoteen. Veikkaan kyllä että vanhempieni juhannuskin voi toimia pienenä raittiusmainoksena.

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat seitsemän henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

1. Mc Solaar - Caroline
2. The Dust Brothers - This is your life
3. Noa - Heart calling
4. Sting - Shape of my heart
5. Shakira - Ready for the goodtimes
6. Tom Waits - Goin' out west
7. Urge Overkill - Girl, you'll be a woman soon

En harrasta ihmisten haastamista

Tulipa sitä eilen Seinäjoellakin käytyä.
Note 1) Faunatar ei ole vieläkään saanut tilaamiani kaloja toimitetuksi. Odotus jatkuu.
Note 2) Minulla on mukava kaveri ^^ Nahkatakkini saa kovan kisaajan sarjassamme; Asioita, joista en ikinä halua luopua.

Kliseistä, mutta niin se vaan on.

Alkoi omatunto kolkutella huonosta kirjoittelustani tähän irc-gallerian meille galleria-irkkaajillekin tarjoamaan päiväkirjaan.

Tässä siis tilannepäivitys:
-Minua oksettaa ja heikottaa edelleenkin koulussa ollessani.
-Olen edelleenkin köyhä opiskelija.
-Minulla ei vieläkään ole elämää, vaikka minulle ehdotettiin sen hankkimista tai itseni jojoon vetoa noin puoli vuotta sitten. Köyden jatkoksi hankkiutuminen ei onnistunut, eikä tuo elämänkään hankkiminen ole edistynyt. Sori.
-Musiikkimakuni on kuulemma edelleenkin paska. Makuasioista ei voi kiistellä, totesi koira kun pallejansa nuoli..
-Minun ei tarvitse katsoakkaan koulukirjoihin päin ennen ensisyksyä.
-Tukkani suoristui, vittu perkele. Ensin tappelen itku kurkussa kiharoiden kanssa kahdeksan ja puoli vuotta, kun lopultakin alan pitää niistä, ne suoristuvat omia aikojaan. Elämä ei ole reilua.
-Masennus alkaa taas nostaa jäistä kukkaansa pintani ylle.
-Henkinen tasapaino on sitä mitä se on. Olen edelleenkin paskana ja rikki.

Eli edistystä EI OLE HAVAITTAVISSA.

I looked and looked at him, and I knew, as clearly as I know that I will die, that I loved him more than anything I had ever seen or imagined on earth. He was only the dead-leaf echo of the nymphet from long ago - but I loved him, this boy, pale and polluted and now dated with another girl. He could fade and wither - I didn't care. I would still go mad with tenderness at the mere sight of his face.

What I heard then was the melody of children at play. Nothing but that. And I knew that the hopelessly poignant thing was not his absence from my side, but the absence of his voice from that chorus.

He's soft and warm and almost weightless. His perfume is sweet promise that brings tears to my eyes. I tell him that everything will be all right; that I'll save him from whatever his scared and take him far far away.
I tell him that I love him.

He is not going to lose me. He has given me a taste for life. I wanna be happy. Sleep in a bed, have roots. And he'll never be alone again, I promise. Please, go now, baby, go. Calm down, go now, go.

I think we'll be ok here, my love.



Siinä viime aikojeni mietteitä tiivistelmänä.

"Waving banners, swinging swords
Queens and kings, and other lords
And the battles of our pride
Greed and hunger deep inside

All the sorrow born of pain
Cruelty and cruelty again
Who will stop this vicious spin
Open arms and let love in
Open arms and let love in
Open arms and let love in
Open arms and let love in"
[Noa - My heart calling]

Joulu oli ja meni ohi. Pian tämäkin vuosi on ohi. En kyllä missään vaiheessa suunnitellut näkeväni vuoden 2006 alkamista, mutta siltä se vain nyt pahasti näyttää. Heh. Kaippa elämä vain jatkuu, vaikka sitä ei aina toivoisikaan.

Mitäs tästä vuodesta on jäänyt käteen? Yksi ystävä. Yksi vihamies. Yksi kaipaus. Yksi suru. Yksi kyynel. Yksi hymy. Yksi pettymys. Yksi lyönti. Yksi halaus. Yksi suudelma. Yksi yhdyntä. Yksi pimeys. Pitkä usva. Veri pisara. Veitsi. Huuto. Nauru. Menetys.

Kipu.

Eikä loppua näy ^^

Ihan kivaahan täällä on aikaansa viettää. Koulussa siis. Mukavan avara paikka tietokoneilla ja kaakaokoneella <3 Mitäs sitä pieni ihminen enää voisi toivoakkaan ^^

*jotain jupinaa* Tosin koulun koneiden näppäimistöt ja hiiret uusisin heti, mutta eihän sitä kaikkea voikkaan saada...

Ehkä joulupukki muistaa kauppistakin ^^

Siellähän se pukki on jo kontillaan... ~_^