IRC-Galleria

Äsken koin pienimuotoisen hermoromahduksen. Oikeastaan paniikkikohtauksen. Minulla on aina ollut hyvin selkeä kuva siitä, miltä minun pitää milloinkin näyttää. Huomenna suunnittelin laittavani kouluun keltaisen mekon, mustan vyön, mustat sukkahousut sekä mustan bleiserin. Mustat Bullboxerin nahka-avokkaat 9,5cm korolla. Mikään muu hiustyyli ei ole sallittava kuin kiharat.

Menin saunaan ja ohimennen siinä sitten kävin vaa'alla. Varmaan se suurin vitutus, joka kuitenkin odotti parempaa purkautumisaikaa. Sitten tulin pois saunasta ja aloin värkätä kiharoita. Kampasin tukan aluksi ja aloin pää alaspäin puristella siihen muotovaahtoa, jotta kihartuisivat (ja pysyisivät kiharina). Ei siitä sitten mitään tullut. Sain itkuhuutoraivarin ja föönasin tukkani suoraksi niin että päänahkani oikeasti vuotaa verta kun kammalla sitä raavin niin kovasti. Olin ruma, kauhea ja hirveä. Waste of space. Olin lihonut, olen hirveä, en voi pitää sitä mekkoa, koska kroppani ei vastaa omia odotuksiani siitä, miltä ihmisen pitäisi kellohelmaisessa mekossa näyttää.

Sitten syöksyin laatikoilleni etsimään rakasta Fiskarsin pikkuveistä, jota ei kuitenkaan löytynyt mistään. Huoneeni lattia on nyt täynnänsä ympärikäännettyjen lipastonlaatikoiden sisältöä ja laukkuja, joista sitä koetin myöskin etsiä. En tajua minne se on voinut hukkua.

Haluan kuolla. Olen täysin epäonnistunut.

so let go, jump in
oh well, whatcha waiting for
it's alright
'cause there's beauty in the breakdown
so let go, just get in
oh, it's so amazing here
it's alright
'cause there's beauty in the breakdown
[Frou Frou - Let go]