Tapoin sen hyypiön perjantai-iltana. Se oli jotain niin kauheaa, että mulla oli koko ajan oksennusrefleksi meneillään. Jos niin voi sanoa. Imuroin kyseisen bastardin halpisimurini uumeniin ja toivon, ettei minun tarvitsisi enää koskaan törmätä häneen, eikä hänen sukulaisiinsa.
Tämä päivä on valunut hukkaan, mutta olen silti nauttinut laiskottelusta täysin siemauksin. Outoa. Yleensä ahdistun laiskottelusta.
Uusimmat blogimerkinnät
- Parsakaali-kinkkupiirakka uupuneen pyllynläm... 06.05.
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (1)
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
- ▶ 2010 (49)
- ▶ 2009 (51)
- ▶ 2008 (232)
- ▶ 2007 (381)
-
▼
2006 (93)
- ▶ joulukuu 2006 (12)
- ▶ marraskuu 2006 (40)
- ▶ lokakuu 2006 (16)
- ▶ syyskuu 2006 (15)
- ▶ elokuu 2006 (7)
- ▶ heinäkuu 2006 (3)