Olin menossa Hannen luo kylään töiden jälkeen ja ala-aulassa hissiin pyrkiessäni paikalle pyyhälsi kaksi poikaa sylit täynnä Arnoldsin donitsilaatikoita. Pidin kohteliaasti hissin ovea auki pojille ja ensin he hieman epäröivätkin mahtuisivatko kanssani samaan kyytiin. "No totta kai mahdutte!", oli minun vastaukseni. Niinpä me kaikki köröteltiin sitten vitoskerrokseen ja matkalla kävimme seuraavanlaisen keskustelun:
Toinen pojista: "Haluuksä donitsin?"
Minä: No totta kai haluan donitsin! Tai no sillä ehdolla, että saan viedä kaverillekin, kun oon menossa käymään sen luona.
Poika: Joo, sä saat ite valita!
Poika avaa donitsilaatikon.
Minä: Mää otan sitte kyllä noi isoimmat ja herkullisimmat, ku te kerran tarjootte!
Poika: Nii tietty!
Minä: Kiitos tosi paljon!
Sitten me kaikki poistuttiin hissistä ja oltiin tosi onnellisia. Minä ainakin. Että jotkut ihmiset osaavatkin piristää!
Uusimmat blogimerkinnät
- Parsakaali-kinkkupiirakka uupuneen pyllynläm... 06.05.
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (1)
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
- ▶ 2010 (49)
- ▶ 2009 (51)
-
▼
2008 (232)
- ▶ joulukuu 2008 (2)
- ▶ marraskuu 2008 (11)
- ▶ lokakuu 2008 (12)
- ▶ syyskuu 2008 (13)
- ▶ elokuu 2008 (10)
- ▶ heinäkuu 2008 (10)
- ▶ kesäkuu 2008 (22)
- ▶ toukokuu 2008 (33)
- ▶ huhtikuu 2008 (43)
- ▶ maaliskuu 2008 (48)
- ▶ helmikuu 2008 (23)
- ▶ tammikuu 2008 (5)
- ▶ 2007 (381)
- ▶ 2006 (93)