IRC-Galleria

tänään kirjoitan hauskimmat rivit ikinä. kaikkia naurattaa koska minä olen niin hauska. olen muuttunut paljon. ja silti olen edelleen sama pauliina. tosi omituista.

mulla on yks salaisuus mut en valitettavasti voi kertoa sitä kenellekään. se on siitä erikoinen salaisuus, että se on samalla sekä kiva että inhottava. aika harva salaisuus on sellainen.

olen ollut onnellinen siitä etten ole kuuluisa. olisi kamalaa jos ihmiset tunnistaisivat mut. en uskaltaisi puhua enää mitään. minut saisi heittää vankityrmään mätänemään koska sanoisin julkisuudessa vain ihan pöllöjä asioita.

olen usein pohtinut tulevaisuuttani. että mitä mulle oikein saattaa tapahtua. monesti mietin että haluaisin olla niinkuin kaikki muut ihmiset mutta en vain osaa. oon varmaan liian tyhmä. aika useat etenee sen normaalin kaavan (opiskelut, avioliitto, työpaikka, lapset) mukaan mutta mulla on vaan työpaikka. kai ne on onnellisiakin. niin minäkin välillä. olen ihan samanlainen kuin muut. siksi mua välillä ärsyttää kun en omien kriteerieni mukaan kuulu valtaväestöön, vaikka tietenkin kuulun. ei minussa ole mitään erikoista tai ainutlaatuista. oon ihminen.

mulla on sellainen syndrooma että haluaisin olla maailman kivoin ihminen. siinä on haastetta. monta kertaa on itkettänyt aika paljon kun olen tajunnut etten koskaan saavuta päämäärääni. petän itseni ja muut olemalla paska. etenkin itseni. se on tietysti pahinta. itselleen ei ole kovin helppoa antaa anteeksi.

olis tosi kiva tietää mitä ihmiset ajattelee musta. luulen että se kehittäisi mua ihmisenä mutta toki se vois satuttaakin aika paljon. toisten ihmisten ei pitäis antaa vaikuttaa siihen miten näkee itsensä mutta mun mielestä se on vaikeeta. väistämättäkin sitä peilaa itseänsä muihin vaikka kuinka pyrkisi olemaan rohkeasti oman tien kulkija.