minun olematon luovuuteni on kadonnut jonnekin arkipäiväiseen suorittamiseen. päässäni on vain tylsiä ajatuksia, en koskaan keksi mitään uutta ja kuljen aamusta iltaan tyhjä katse sieluni peileissä. minulla ei ole huumorintajua, minua ei naurata. välillä en edes muista kuka olen! vaadin itseltäni liikaa. haluan olla erityinen hinnalla millä hyvänsä - haluan olla paras, iloisin, mukavin! onko tässä jotain ristiriitaista?
pää on kipeä joka päivä. haluaisin mennä nukkumaan ennen kymmentä, mutta en kynsienpureskelultani ehdi. päässäni pyörii hetkittäin jopa skitsofreenisia mietteitä. kuvittelen asioita ja samalla pelkään, etten kuvittelekaan. koko ajan pelottaa, että saan potkut.
joka päivä odotan, että päähäni yhtäkkiä pulpahtaisi se aihe, josta voisin kirjoittaa kirjan. sillä minä haluaisin kovasti kirjoittaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Parsakaali-kinkkupiirakka uupuneen pyllynläm... 06.05.
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (1)
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
- ▶ 2010 (49)
-
▼
2009 (51)
- ▶ joulukuu 2009 (2)
- ▶ marraskuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (17)
- ▶ syyskuu 2009 (1)
- ▶ elokuu 2009 (6)
- ▶ heinäkuu 2009 (3)
- ▶ kesäkuu 2009 (7)
- ▶ toukokuu 2009 (5)
- ▶ tammikuu 2009 (9)
- ▶ 2008 (232)
- ▶ 2007 (381)
- ▶ 2006 (93)