minä pelkään, että perheelleni, läheisilleni tai itselleni tapahtuu jotain aivan hirvittävää. minä haluaisin sulkea kaikki maailman ihanat ihmiset syliini ja pitää turvassa ikuisesti. lähimmäksi sydäntäni ottaisin tietysti oman perheeni ja muut rakkaani. universumi, pidä huolta kalleimmistani.
tuntuu, etten voi lähteä kotoa. ihan kuin minun läsnäoloni riittäisi pitämään palaset koossa. mitä jos heti lähdettyäni tapahtuu jotain kamalaa, enkä koskaan voi antaa itselleni anteeksi sitä, että lähdin. mitä jos minulle tapahtuu jotain pahaa, eikä kaikki menekään niinkuin olen suunnitellut? tänään en ymmärrä elämää.
toisaalta laivoja ei ole rakennettu turvallista kotisatamaa varten vaan merten myrskyjä uhmaamaan. sillä kyllä teräksestä tehty paatti kestää aika paljon.
EDIT: itsehän olen pelkkä puupurseloinen.
Uusimmat blogimerkinnät
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
- Markkinatalouden huumaa 01.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
- ▶ 2010 (49)
-
▼
2009 (51)
- ▶ joulukuu 2009 (2)
- ▶ marraskuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (17)
- ▶ syyskuu 2009 (1)
- ▶ elokuu 2009 (6)
- ▶ heinäkuu 2009 (3)
- ▶ kesäkuu 2009 (7)
- ▶ toukokuu 2009 (5)
- ▶ tammikuu 2009 (9)
- ▶ 2008 (232)
- ▶ 2007 (381)
- ▶ 2006 (93)