se olen minä. melkein häiriinnyn, jos joku uskaltautuu pyytämään mua vierailulle. mieluiten olen vaan kotona omassa rauhassani. mulla ei oo mitään sanottavaa kenellekään. nyt olen hyväksynyt, ettei minulla ole yhtään ystävää, enkä enää edes kaipaa sellaista.
tiskasin. yksi lautasista lensi kaaressa lattialle ja meni tuhansiksi sirpaleiksi. korvat meni tukkoon. sydän pamppaili. jouduin ottaa nitron ja istua sohvalla vartin ennen kuin pystyin keräämään isoimmat palaset. pienimmät jäivät tietysti lattialle. ei mulla oo imuria tai ees harjaa. vois yrittää hankkia joku päivä.
sytytän talon täyteen kynttilöitä aina kun pääsen kotiin työpäivän jälkeen. syön levyllisen suklaata ja kittaan puolitoista litraa kokista suoraan pullosta.
Uusimmat blogimerkinnät
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
- Markkinatalouden huumaa 01.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
- ▶ 2010 (49)
-
▼
2009 (51)
- ▶ joulukuu 2009 (2)
- ▶ marraskuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (17)
- ▶ syyskuu 2009 (1)
- ▶ elokuu 2009 (6)
- ▶ heinäkuu 2009 (3)
- ▶ kesäkuu 2009 (7)
- ▶ toukokuu 2009 (5)
- ▶ tammikuu 2009 (9)
- ▶ 2008 (232)
- ▶ 2007 (381)
- ▶ 2006 (93)