mun äitin varpaankynnessä on vieläkin kynsilakkaa, jonka minä taiteilin joskus elokuussa. ja nyt on jo tammikuu! se on superlakkaa, jonka laittoi supertyttö, joka muutti supermaahan, jossa on välillä kivaa ja välillä ei.
kertakäyttömopit ovat oikeastaan aika käteviä. Vaikka alussa ne ovat kohtuuttoman märkiä niin että saippuavettä liruu pitkin poikin pienenä (mutta silti voimakkaana) purona - aivan kuin ensimmäisenä kevätpäivänä, kun rännistä juokseva vesi on vielä hieman peloissaan.
eilen suutuin vähän nuuskamuikkuselle. se oli jotenkin niin töykeä ti-ti-oolle. vaikka olihan se ti-ti-oo tavallaan aika ärsyttävä. luin siis jälleen kerran tarinan nimeltä vårvisan. ja koko ajan kuulin korvissani miltä ti-ti-oon ääni kuulostaa suomeksi.
yhtenä päivänä minä taas katosin. hetkessä olin poissa paikalta, enkä loppujen lopuksi edes tiennyt olinko koskaan paikalla ollutkaan. kai minä silti olin ollut.
Uusimmat blogimerkinnät
- Parsakaali-kinkkupiirakka uupuneen pyllynläm... 06.05.
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (1)
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
-
▼
2010 (49)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ syyskuu 2010 (3)
- ▶ elokuu 2010 (4)
- ▶ heinäkuu 2010 (7)
- ▶ kesäkuu 2010 (8)
- ▶ toukokuu 2010 (4)
- ▶ huhtikuu 2010 (2)
- ▶ maaliskuu 2010 (8)
- ▶ helmikuu 2010 (5)
- ▶ tammikuu 2010 (7)
- ▶ 2009 (51)
- ▶ 2008 (232)
- ▶ 2007 (381)
- ▶ 2006 (93)