IRC-Galleria

Aluksi elämä tuntui vaikealta kolmen pienen lapsen kanssa, mutta hyvien ystävien avustamana Neiti Kesä selvisi hienosti. Rouva Kevät ja Neiti Kesä olivat pari vuotta aiemmin riidelleet oikein kunnolla ja välit olivat hieman huonontuneet, mutta Kesän lapset olivat lämmittäneet Rouva Kevään sydämen ja riita oli unohtunut: ystävykset olivat löytäneet toisensa uudelleen. Rouva Kevät piti huolta lapsista, jos Neiti Kesällä oli omia menoja ja leipoi milloin pullaa, milloin mustikkapiirakkaa ja kiikutti niitä sitten korissaan Neiti Kesän ja lasten maisteltaviksi. Ne olivat merkkejä välittämisestä. Rouva Kevät piti hyvin paljon Neiti Kesästä ja hänen lapsistaan. Rouva Kevään oma perhe-elämä oli varsin harmonista. Hän oli kodinhengetär sillä aikaa, kun hänen taiteilijamiehensä Herra Syksy keskittyi luomiseen. Rouva Kevät piti Herra Syksyn jalat sopivalla tavalla maassa. Jokainen taiteilija tarvitsisi rinnalleen Rouva Kevään kaltaisen tukijan, joka muistuttaisi, että välillä täytyy syödä, nukkua ja käydä peseytymässä. Herra Syksyn nuoruus oli ollut villi. Hän oli kiertänyt maailmaa ja kokenut suurta luomisen tuskaa. Maalaaminen oli musiikin ohella lähinnä Herra Syksyn sydäntä. Yleensä hän maalaili synkkiä tauluja kuunnellen mahtipontisia sinfonioita tuulimyllyn yläkertaan rakennetussa ateljeessaan. Silloin häntä ei saanut häiritä kukaan, paitsi lapset. Sillä Herra Syksy rakasti perhettään eniten maailmassa. Herra Syksy teki usein pitkiä retkiä lähimetsiin lastensa kanssa. Hän jaksoi leikkiä lasten kanssa pihalla tuntikausia, antaa kovat vauhdit keinussa, kantaa reppuselässä ja esittää jättiläistä. Eikä hän koskaan, koskaan suuttunut.
Rouva Kevät mietti silloin tällöin, kuinka onnellisia hänen lapsensa olivat, kun heillä oli tuollainen isä. Hän ajatteli myös Kesän lapsia, joiden isä oli kaukana poissa. Onneksi Herra Syksy pyysi usein Kesän lapset mukaan keksimiinsä hauskoihin juttuihin.
Joskus Rouva Kevättä suututti, kun Herra Syksy eleli omissa sfääreissään. Välillä Rouva Kevät tunsi itsensä kerta kaikkiaan vain näkymättömäksi taloudenhoitajaksi, joka huolehtii siitä, että talo pysyy suurin piirtein pystyssä ja siedettävässä kunnossa. Jos Herra Syksy olisi tiennyt mitä Rouva Kevät hetkittäin ajatteli, hän olisi kaapannut rouvansa suureen halaukseen ja kuiskannut tämän korvaan kuinka tärkeä vaimo hänelle on. Mutta Herra Syksy ei tiennyt.