IRC-Galleria

Aaposta jouduttiin luopumaan 18. joulukuuta :/

Näykkäsi Oonaa naamasta, vaikka ei pahasti mutta kuitenkin. Ajateltiin että ei siitä tule mitään että saa pelätä että milloin nappaa kovemmin tai uudestaan.

Aapo sai uuden kodin Keravalta, nopeasti. Olin niin onnellinen ettei tarvinnu piikille viedä, kun Aapo muuten on niin hyvä poika.

Niin ikävä välillä, se on kuitenkin aina mun oma pikku poika, jota helsingistä hain junalla ja joka koko matkan kotiin ihmetteli junan ikkunasta vilkkuvia puhelinpylväitä. Ei varmaan koskaan haihdu mielestä se kuinka se pieni ruttunaama seiso reiden päällä ja ihmetteli maailman menoa, nukkui ekat kuukaudet kainalossa ja oli mitä sisukkain pikku mies.

se nyt kuitenkin oli mulle kuin lapsi... yksi näistä kolmesta. Ja tuntu niin julmalta antaa pois, kun ei se pahalla mitään tehnyt, vaistojensa varassa vaan.

Lohduttaa se, että sai hyvän kodin.