IRC-Galleria

Sanat eivät enää satuta kun näemme toisemme,
Meillä on kerrankin merkitys olla
Muutakin kuin kynnysmattoja,
Sillä niitä emme toisillemme olee.
hullusta pojasta hulluksi mieheksi,
Kelvottomasta retkusta aviomieheksi.
hymyilemään enemmän kuin ikinä
mennyt on syytä sille antanut,
tänään yhdessä nauretaan sille mistä eilen
kyyneliä väännettiin.

Maalaa nimesi seinään kun raahaavat ruumiisi pois,
yhdeksi lisää olemattomien joukkoon,
mistä osa elää kuolleena ja osa haluaa syntyä uudestaan.
Me mentiin lujaa, lujaa ja kovaa,
nyt pestään verta lattioilta,
me oltiin joskus hyviä,
enää etsintäkuulutettuja telkkarissa.
Unohda päivä ja olet eläny viikon,
katso ittees silmiin ja sano olevasi hyvä.
Koita korjata kaikki, tehdä oikein,
saada rakkaasi takaisin kunnes
12 kaliiberin hoito sinut korjaa.

Tuhannet silmät tuijottamassa peilistä takaisin,
haluten olla todellisia,
jonain päivänä ne vielä tulee olemaan,
jättäen omistajansa kuolemaan pois.

Ideologiat mitkä yhä yrittää mainostaa ihmisyyttä on ajaneet meidät kauemmaksi siitä kuin ikinä voisi päästä,
silti kaikki toimii yötä ja päivää kuin se olisi ollut aina selvää.
Haaveet hyvyydestä on ajaneet meidät hirviöiksi,
eikä ne haaveet ole pahuudesta syntyneet,
ne on vain hiljaisuutta mikä ympäröi meidät,
kun olemme jättäneet ruumiimme taakse.

Mikä typeryyden huipentuma.. kun
menneisyydestä jotain voisi oppia se
kielletään, viherpestään ja tungetaan
suodattimesta toiseen kunnes
voittajatkin katoavat kirjoittamansa
historian mukana.
Pumpulissa on kiva elää kunnes ympärillä
on enää muureja ja piikkilankaa,
vaikka historiaa ei enää olisi,
silti se tulee toistumaan.

Meistä on tullut modernin maailman raatoja,
jotain mitä viina ja muuntohuumeet elvyttää,
kulkemassa loputtomia syrjäteitä,
kääntymässä jokaisessa mutkassa vasempaan.
Tekopyhyys ja hymy mikä loistaa enää
muita varten,
se on tämän kartan maalannut,
uneksi mitä kadonneet saa elää,
uni johon koko maailma herää.

Syyttääkkö enää muita näistä vaurioista,
sielusta mikä on kuin naarmuinen levy,
silti se soi mutta pätkien tauotta.
Halutakko yhä olla joku muu,
jonkun toisen historian,
janoten sitä kuin se voisi korjata
jotain,, numeroita mitkä on muutakin
kuin aina miinuksen puolella...
maailmassa missä numerot määrittää kaiken.

Pese verellä puhtaaksi vuosien kauna,
jotain mikä syntyi valheesta,
lapsuutensa kasvoi vihasta,
hirviöksi mikä tottelee montaa nimeä,
saavutukseksi mikä saavuttaa
loppunsa valtimoveren maalatessa
lumihangen punaiseksi.
Kansanmurha, yhden ihmisen yksi saavutus,
älä näe yksilöitä vaan joukko,
ne on syyllisiä kaikkiin ongelmiin,
älä anna sen valua hukkaan,
hyvät ihmiset tappaa aina pahoja.

Mä sillai mietin että mä oon vetäny kaikenmaailman kovat ja harvinaisetkin huumeet läpi.. silti ei oo hullumpaa ku kunnon viinaränni. Tuntuu että jokin tyhjiö imaisee sut yhdestä paikasta ja sitten sylkäisee sut 10 tunnin päästä toiseen paikkaan.. et voi päättää minne. Mikään ei ole kovin normaalia.. ehkä ekat 5 päivää mutta sit sun aivot alkaa olla lähempänä kaurapuuroa toiminnaltaan ja tasoltaan.. sit tajunta alkaa vasta kunnolla heitellä sua. Et enää tiedä onko menny päivä vai viikko.. mitä pidemmälle etenet sitä vähemmän tiedät mistään mitään. 3 viikon päästä sun aivot on mannapuuroa ja yhä vähemmän voit vaikuttaa mistä tulet ja minne menet. Aina voisi laittaa korkin kiinni mutta se ei ole listalla

Maalattuna laminaattiin ja yhä maalinhajuisiin seiniin,
sidottuna pieneen maatilkkuun ja 700 euron vuokraan,
tulevaisuus mitä me haluttiin mutta ei osattu odottaa,
tylsä elämä mitä ei pitänyt olla kirjoittaa meidät joka päivä
uudelleen ja uudelleen, aamukahvin maku ja haju,
aamusätkän kirvelevä polte, perjantai kännin
sumentamat aivot,
kun maailma ei halua meistä enää muuta kuin rahaa,
ainakin me halutaan yhä toisemme.