IRC-Galleria

Väsynyt
Uupunut
Ikävöivä

mutta kuitenkin

Iloinen
Onnellinen
Kaipaava
Niin perkeleen ihastunut

En taas oikee osaa tajuta miu järjen juoksua, oon niin hiton tyytyväinen tän hetkisee elämää, et pelottaa millon täältä tullaa alas, koska sitten tiputaan ja korkealta. Tuntuu et ei pitäs tuudittautuu tähä hyvänolon tunteesee, vaa pitäs alkaa jarruttamaa ja varmistella selustaa, eikä vaan mennä virran mukana ja upota siihen mihin on kulkemassa. Toisaalta taas jos alkaa jarruttelemaan ja hidastelemaan, eikä mee mukana, ni ei voi antaa kaikkea, ja se taas voi johtaa siihen romahtamiseen ajan kuluessa.

Täl hetkel en toivo mitää muuta ku aikaa, aikaa olla sen yhden ihmisen kanssa kahdestaan ja aikaa olla kavereiden ja hänen kanssa yhdessä ja aikaa olla kavereiden kanssa, mut eniten sitä et sais olla hänen lähellä, oli siinä muita tahi ei sitten vieres. Tuntuu et nää viikkojen mittasen tauot repii aivot ja herättää kaikki epäilyksen demonit syvästä unesta piinaamaa päätä, mut kyl mie silti uskon jossai syvällä sisimmässäni et kaikki on hyvin, aina tulee se hetki millo tajuaa et on ihan täys idiootti ku antaa vallan ajatuksille, mut sillä hetkellä ku ajattelee ni se tunne ja kihinä vaa on niin voimakas, et tuntuu et asioiden ON PAKKO OLLA niinkuin ne ajattelee.

Mie tykkään miu kavereista, mie tykkään miu sukulaisista, mie tykkään isosta osasta työtutuistani, mie tykkään Jennasta, mie tykkään väreistä, mie tykkään äänistä, mie tykkään mauista ja hajuista, mie tykkään kosketuksesta, tykkään, tykkään, TYKKÄÄN, ihan oikeesti.

Toivon et tää tie on se mitä pitää kulkee, kivinee, kantoinee, ylä- ja alamäkineen, kädet yhdessä ja toisiaan välillä kantaen, koska jos rannalla on vaa yhdet jäljet, ei se tarkota et siin o kävelly vaa yks ihmine.

Kauniita unia ja hyvää nimipäivää Erno.