IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Kylmä kevät kylmä sydänTorstai 18.05.2006 17:24

Ennen odotin sitä hetkeä, jolloin pääsisin kirjoittamaan tuntemuksistani päiväkirjaan. Suorastaan janosin avata itseni ja päästää ulos kaikki mutkikkaat höyryt, jotka eivät niistä kirjoittamatta selvinneet. Huojennuin aina kun sain tuoda ulos maailmaan kaiken, joka minua vaivasi. Se oli sellainen luonnollinen jatkumo. Ajatuksia päässä, jotkin niistä sellaisia, jotka eivät kaivanneet käsittelyä, jotkut taas kaipasivat ja niistä kirjoitettiin.

Entä kun tulee hetki, jolloin kokee, ettei itsellä ole oikein mitään jaettavaa, sillä mitään kovin erityistä ei ikinä tapahtu? Kaikki pysyy samanlaisena, yhtä tavallisena, tympeänä ja mitäänsanomattomana. Ei enää koe, että olisi tarpeeksi moniulotteinen, jotta mitään erityisiä ulottuvuuksia voisi käsitellä. Kaikki vain menee aina samaa rataa eikä mikään oikeastaan kiinnosta. Ei jaksa keskittyä mihinkään, ei jaksa panostaa mihinkään, ei viitsi nostaa kättään tehdäkseen oikeastaan mitään mikä veisi eteenpäin tai kehittäisi. Saa aikaiseksi vain olemista ja saman turtuneisuuden jatkamista.

Muuttuu minullakin nämä mielentilat nopeasti. Ehkä vain toivoin hetken, että jotain uutta ja erityistä tapahtuisi.

Keväinen tyyneysTorstai 04.05.2006 12:02

Eilisestä illasta alkoi minun tasapainoinen tilani. Ensimmäinen pitkään aikaan. En ole ahdistunut eikä minusta tunnu, että sisimpäni repisi itseään useampaan suuntaan. En ole levoton vaan odottavainen, innostunut tulevasta. Minun ei tarvitse selitellä itselleni kaikkea käytöstäni tai puolustella laiskuuttani ja saamattomuuttani, vaikka ne ovatkin edelleen yhtä näkyvässä osassa kuin ennenkin. Tunnen jopa kevyttä harmoniaa minussa vaikuttavien voimien kanssa. Imen kevätaurinkoa ahnaammin kuin kukaan muu ja pidän olostani.

I feel like kakkaMaanantai 03.04.2006 03:52

Me feels like a poop.

Caipiroska ja CAIpiridisiSunnuntai 02.04.2006 00:46

Voisikohan kaikki tunnetilansa tuoda esiin eurodancekappaleilla. Eli musiikin palasilla, jotka ovat useimmiten 90-luvulta ja pitävät sisällään tietyt tuolle halveksutulle ja pinnalliseksi kutsutulle musiikkityylille ominaiset elementit! No mä koitan! Muistakaa, että nämäkin valinnat ovat täysin riippuvaisia vuodesta ja ajanjaksosta, koska minä muutun ja niin muuttuvat myös mielialojeni valitsemat KAPPALEET!

Kun olen iloinen, kuuntelen Scatman John - Scatman koska siinä laulaa jo keuhkosyöpään kuollut elämäniloinen papparainen lyriikoilla, jotka kertovat söpösti maailmantilanteen epätoivoisuudesta ja ihmisten potentiaalista saavuttaa jotain hyvää ja kaunista, lähes mitä tahansa! Tästä biisistä tulee aina hyvä olo.

Lisää iloisen olon kappaleita löytyy Ice MC:ltä, joka on, ainakin 90-luvulla, erittäin huonoa englantia räppäävä, sittemmin Alexian taustajoukoissa tunnetuksi tullut artisti. Alexialta löytyy monia mahtavia kappaleita, mutta Ice MC:llä itsellään on todellisia iloisen addrenaliinipumppauksen helmiä. Yksi niistä on 'Give me the light' , jossa tämä Afrikkalaissyntyinen riimin räpäyttäjä kertoo rakkaan planeettamme epäkohdista ja epäoikeudenmukaisuudesta. Teema, joka näkyy hänen muissakin biiseissään vahvasti ja, joka saa aikaan kehossa oikean toivon ja riemun värinän. Värinä jatkuu kertosäkeistöön, jossa heleät naisäänet kehottavat tavoittelemaan valoa. Biisin vahva maailmanparannustunnelma saa yhtymään, joka kerta kun naisäänet haluavat ihmisten tavoittelevan valoa, toivoa, parempaa huomista, solidaarista maailmaa! I-HA-NAA!

Seuraavaksi vuorossa on Mandi - Oot mun vihree mies, jota epäilemättä halveksii tai vähintääkin se huvittaa 95% ihmisistä. Virnistänhän minäkin sille, mutta samalla se on myös suvaitsevaisuuden sanomaa levittävä lastenlaulu, jossa on tarttuva melodia ja Mandin jo vähän naismaista otetta saanut ääni. Mandin paras kappale ja pala suomalaista musiikkihistoriaa: "Sä oot mun vihree mies, Babylon faiv, sua etsii kai X-files ja FBI, mä humanoidin sain vieraaksein, mä sille peiton hain ja komeron vein"

Mandi - Koulubileet. "Hei Miia, mennää jo, Juuso varmaa on jo siel enkä haluu et se näkee Annin ennen mua....ÄLÄ UNOHDA SITÄ HUULIKIILLET TAI ÄIDIN LAUKKUU". WOHOO! On vuosi - 95, olen viidennellä luokalla ja valmiina lähtemään koko vuoden kuumimpaan kouludiseen, jossa kuulisin ja tuntisin eurodance-euforian ensimmäistä kertaa! Tämä kappale palauttaa todellakin suoraan sinne tanssilattialle miettimään tykkääkö B-luokan Miia musta! (Ei se tykännyt). "Koulubileet alkaa. On tosi nastaa, kun kavereiden kanssa bailataan. Koulubileet kutsuu nyt lattialle, värivalot hehkuu, on tunnelmaa"

Jatkan kun tuun baarista.


Lumipallot ja kesäSunnuntai 19.03.2006 22:48

Olen edelleen samalla pääsykoekirjan sivulla kuin edellisessäkin päiväkirjamerkinnässä. On koko ajan helpompi ja helpompi jättää lukematta. Kertooko se siitä, että aihe ei kiinnosta vai siitä miten en pysty keskittymään lukemiseen ylipäätään. Jos kyse on mielenkiinnon puutteesta, niin kiinnostaako minua oikeastaan mikään aihe tarpeeksi ja jos taas en pysty keskittymään lukemiseen, niin johtuuko se siitä, että olen masentunut ja lamaantunut vai siitä, että olen liian typerä lukemaan.

Olen miettinyt, että jos suuntaisin kuntosaliin antamaani energiaa henkisiin ponnistuksiin, voisin ehkä saavuttaakin sillä osa-alueella jotain. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että kuntosali ei voi olla pois henkisestä kehityksestä vaan se pikemminkin auttaa keskittämään mielen paremmin oman tarkoituksen löytämiseen. Vähän niin kuin Zen-soturillakin. Tyhjentäessäni salilla mieleni ja antautuessani raskaan lihaskehityksen lumoihin, oivallan ja inspiroidun ja mieleeni tulvahtaa lukemattomia ideoita tulevaisuudesta ja omasta paikastani siinä. Oikeasti raudan nostelu tässä mittakaavassa kai vie vain syvemmälle päämäärättömän narsismin lumoihin eikä tuo kaivattua sielunsisältöä. Tiedän kaipaavani jotain muuta kuin viikonloppukännejä, vääriä kouluja, suurempia hauislihaksia, epävakaita ihmissuhteita ja lukemattomia unettomia öitä tietokoneen ääressä vain siitä, etten ole sillä yhtälöllä onnellinen.

Kaikista heikointa on valittaa asiasta, jonka itse voi muuttaa. Tähän väliin joku käyttäisi ainoa lapsi-vapaa kasvatus-isähahmon puuttuminen(tai sen surkeus)-turvaton ja alati muuttuva ympäristö -kortin, mutta minä en tee sitä sillä en usko sen pelastavan minua mistään. Itseasissa en usko kortin sisällön edes olevan mitenkään erityisen merkityksellinen nykyiselle tilalleni. Olisi helppoa tuudittautua ympäristötekijöiden sylkkyyn, muttei sillä saisi kuin sääliä. Kaikilla on vaikeaa ja erityisesti tässä vaiheessa. Käytän paljon mieluummin taas paikkakuntakortin, koska silloin ympärillä liehuu ainakin mahdollisuus onnellisuudesta! Silloin on päämäärä ja silloin on toivoa!

Ainiin. Otsikko ei liittynyt.

Projekti: pois huittisistaKeskiviikko 08.03.2006 15:02

Aloitin taas pitkän tauon jälkeen lukemaan pääsykoekirjaa. Luin noin kuukausi sitten heti 40 sivua ja sitten jostain mystisestä syystä pidin kuukauden tauon. Nyt olen sivulla 70 ja pahasti jäljessä alkuperäisestä suunnitelmasta. Mielessäni on alkanut velloa yhä vahvempana vaihtoehto, etten pääsisikään yliopistoon. Tällä menolla se mahdollisuus toteutuu. Viime vuoden pääsykoeshokin olisi pitänyt opettaa siitä mihin pääsee lukematta ja mihin ei. Nykyiseen kouluuni pääsee ameebatkin ja opiskelukin on sen mukaista. Yliopistoon taas pitää ilmeisesti nähdä vaivaa. Asia jossa en ole koskaan ollut hyvä.

Suuri osa ihmisistä toimii paremmin pienen paineen alla. Minä olen yksi heistä. Minä vain vaadin jatkuvaa painostusta, että kykenen yleensä tekemään yhtään mitään. Tosin kohtuuden nimissä täytyy myöntää, että ehkä löytäisin oma-aloitteistakin motivaatiota jos opiskelisin sellaista mistä pidän tarpeeksi. Vaatimuksien osalta tuo koulun muotokuva, jonne menen nykyään ehkä 2 kertaa viikossa, on olematon. Läksyt ovat useimmiten helppoja ja yhdenkään tehtävän tai kurssin lopputyön deadline ei ole pitävä. Kaikkea voi siirtää, puhumattakin. Kunhan vain palauttaa tehtävän JOSKUS. Tässä on SAMKin opiskelupolitiikan ensimmäinen teesi. Sama pätee myös kokeisiin, joissa on yleensä 2 - 3 uusintaa. Aina voi ottaa rennosti ja sitten nähdä vaivaa muutama tunti silloin kun ei millään keksi muuta tekemistä.

Kokeet ovatkin sitten sellaisia, että ne vaativat usein omaa panostusta ja mielenkiintoa kyseessä olevaan aiheeseen. Minulla sitä harvoin on. Ei ainakaan mihinkään ohjelmistotuotantoon tai logiikkaan. Viestinnän kurssi oli hauskin ja miellyttävin ja koekin mukava. Sekin kiva kuitenkin loppui hyvin pian. Tästä niin näkee, että olen väärässä paikassa.

Tiedän, että minun täytyy päästä oppilaitokseen päästäkseni pois Huittisista. Onhan sellainenkin mahdollisuus, että tekisin töitä Tampereella vuoden ja sitten taas yrittäisin yliopistoon. Vierastan kuitenkin sitä ajatusta, koska pelkään jääväni kiinni työssäkäyvän tulotasoon, kuten niin monelle on käynyt. Sitten en koskaan lähtisi opiskelemaan ja sitä todella haluan tehdä nyt ja vuosia eteenpäin. Ilman rahaa en voi mihinkään muuttaa ja tarvitsen lähemmäs tuhat euroa maksaakseni kaikki asunnon hankkimiseen liittyvät kulut. Jokin kesätyöhakemuksistani täytyy onnata. Olen hakenut kesätöihin innokkaammin kuin yksikään vuosi ja syykin on selvä. Jos olen täällä vielä vuoden, en tiedä mitä nyt jo valmiiksi tympääntyneelle mielelleni tapahtuu.

Ystävänpäivän mietelmiäTorstai 16.02.2006 02:59

En lähettänyt yhtään korttia ystävänpäivänä, vaikka jälkeenpäin tuli olo, että olisi pitänyt. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä, että ystävänpäiväkin on täysin kaupallistettu suklaasydänjuhla, sillä teemat säilyvät suklaan muodossakin. Itselle tärkeille ihmisille on kiva muistuttaa heidän tärkeydestään, samalla tavalla kuin muinakin juhlina. Tapoja on erilaisia ja tämä on ystävänpäivän tapa. Minusta sydämen muotoisissa suklaarasioissa ei ole mitään ällöttävää, vaikka ne saattavatkin olla ällösöpöjä. Ällösöpöyden arvostaminen on näkökulmasta kiinni. Ei ole koskaan liian vanha heittäytymään untuvapilvien sekaan epäitsekkäiden ajatusten keskelle. Enkä ole nyt ironinen.

-Keskiviikko 08.02.2006 02:31

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta. :>



HAASTEMaanantai 06.02.2006 00:58

HAASTE

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Tarve tarkistaa onko jääkaappi ja pakkanen kiinni aina ennen nukkumaanmenoa. Illalla, kun nukkumisaikaa lähenee, menen jääkaapille ja työnnän sitä sisäänpäin tarkistaakseni että se on kiinni. Teen saman pakastimelle. Usein palaan uudestaan tekemään saman kun en ole varma ovatko ne sittenkään kiinni.

2. Käyn luonnollisilla tarpeilla istualteni yhtä usein kuin seisoaltaan. En aika usein vaan jaksa seistä vaan istuminen on niin paljon mukavampaa. Istumis/seisomis -suhde on aika lailla 50/50.

3. En pysty varsinaisesti mennä nukkumaan. Minun täytyy nukahtaa luonnollisesti tehden jotain asiaa. Tyypillisimmin elokuvaa katsellessa. Aina ennen nukkumaanmenoa laitan jotain, usein komediallista, pyörimään ja sitten kun ensimmäisen kerran nukahdan siihen, laitan TV:n pois päältä ja nukahdan. Ikinä en varsinaisesti "mene nukkumaan" ja jos sitä yritän, en saa unta.

4. Pakonomainen tarve haistella kotona onko äiti mahdollisesti polttanut sisällä. Etsin usein tuhkakuppeja sohvien ja pöytien alta todistaakseni, että äitimuori polttaa sisällä, vaikka on luvannut ettei polta. Usein olen haistavinani tupakansavun, vaikkei hän olisi edes kotona.

5. Alituinen itsensä punnitseminen. Punnitseni itseni ainakin 5 kertaa viikossa ja mietin syitä painon putoamiseen ja nousemiseen, jotka eivät usein noudata ollenkaan arvioitani ja ennusteitani.

Haastan:

Sharon

ItsenäisyyspäiväKeskiviikko 07.12.2005 01:18

Heti kun kuulin aamulla Finlandian, alkoi ällöttää. Välittömästi kun kuulin sanan itsenäisyys, alkoi kuvottaa. Ei minua niinkään kuvota itsenäisyyskäsite vaan lähinnä se mitä siihen liittyy ja minkälaisen ajatusmaailman se yleensä pitää sisällään. Puhun nyt isänmaallisuudesta, joka on mielestäni aika pitkälti barbaarinen arvo, jonka tarkoituksena on erottaa väkijoukkoja sen sijaan, että niitä yritettäisiin yhdistää. Pystyn vuosi vuodelta samastumaan vähemmän ja vähemmän tähän ns. suomalaisuuteen, jonka joku ehkä kuvittelee olevan jollain tavalla muuttumaton käsite, johon ei vaikuta esimerkiksi se, että maahamme virtaa uutta aineistoa joka puolelta maailmaa. Suomalaisuus on joku ikivanha, valtion keksimä adjektiivivarasto, jonka avulla villittiin suuria ihmisryhmiä sotaan.

Itsenäisyydestä sen verran, että mikäli nämä urhoolliset pelastajamme olisivat eläneet tänä päivänä, emme olisi enää heidän määritelmänsä mukaan itsenäisiä. EU määrittää elämänmenoamme taloudellisella, sosiaalisella myös sotilaallisella akselilla hyvin kokonaisvaltaisesti ja hyvä niin. Olemme osa isompaa kokonaisuutta ja me pääsemme huolehtimaan myös laajemman kokonaisuuden asioista. Se tekee hyvää meidän ajatusmaailmallemme ja kasvattaa meistä empaattisempia ja sivistyneempiä ihmisiä. Olen mielelläni osa Eurooppaa ja Maailmaa.

Päivä toi taas ajatuksia miesten ja naisten asevelvollisuudesta ja epätasa-arvoisuudesta. En voi sietää jos nainen jollain tavalla kritisoi miespuolisia, jotka eivät käy armeijaa. Mielestäni heillä ei ole oikeutta ottaa kantaa asiaan kuin yhdestä näkökulmasta. Siitä, että velvollisuus saataisiin tasavertaiseksi. Provosoin tyttöihmisiä keskustelupalstalla huomaamaan oma ristiriitaisuutensa ehdottamalla naisten äänioikeuden poistamista ja pakollista miesten tottelemisvelvollisuutta, kuten ennenkin on ollut. Se on samalla tavalla oikein kuin miestenkin asevelvollisuus mikäli vedotaan historiallisiin tosiasioihin ja perinteisiin.