IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

Ilman päämääriäLauantai 29.10.2005 23:14

Miksi minunkin on pakko aina elää erilaisten päämäärien kautta. Sitten kun olen tehnyt sen, sitten kun tulee se päivä, se aika, se tapahuma olen täydempi, kokonaisempi ja onnellisempi. Jos taas en määritä olemista päämäärillä, tunnen oloni tyhjäksi ja turhaksi. Ikään kuin minulla ei olisi mitään tarkoitusta. Silti päämäärät tunnetusti estää hetkestä nauttimisen ja vie myös usein iloa tekemiseltä, päämäärän prosessilta. En tahtoisi tuhlata elämääni yrittäen päästä johonkin minkä jälkeen haluan päästä johonkin toiseen asiaan, tilaan tai tulokseen. Haluaisin tuntea olevani täysi koko ajan, jokaisena hetkenä. Tahdon olla varma itsestäni myös silloinkin kun oletettu päämäärä ei olisi niin lähellä. Tahdon, että minut määrittää jokin muukin kuin eteen tulevat etapit. En halua kulkea eteenpäin päättymätöntä suoraa, jossa suoritan vain erilaisia tehtäviä, jotka lopulta loppuvat, kun olen kuollut.

Loma onkin töitäTorstai 27.10.2005 19:30

Olen ollut joka päivä ainakin jonkun aikaa töissä porukoiden firmassa tällä syyslomaviikolla ja se rasittaa suunnattomasti. Tulin miettineeksi kuinka arvotan levon ja rahan saamisen jotakuinkin samalle viivalle, koska joka päivä mietin, etten lähtisikään töihin ja aikaisemmin olen jättänytkin. Se on helppoa kun on töissä perheyrityksessä, mutta silti tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että melkeimpä mieluummin jäisin kotiin, vaikka silloin jäisin ilman rahaa. On opiskelijoita, jotka käyvät töissä kaikki lomat ja keräävät rahaa jotain edessä häämöttävää päämäärää varten tai sitten he tekevät sitä vain pitääkseen normaalin arjen elintason kohtuullisen korkeana. Tällöin heidän ei tarvitse välttämättä tehdä töitä arkena. Ehkä kyse tosiaan onkin lähinnä asuinpaikasta. Ne, jotka asuvat omillaan arvottavat rahan saamisen lepoa korkeammalle, koska heidän on yleensäkin helpompi asennoitua vastuulliseen ja uhrauksia tekevään elämäntapaan. Minä, joka asun kotona taas olen tottunut saamaan kaiken valmiina ja siksi minua ei kiinnosta rahan saaminen, vaikka se tarkottaisi, etten pääsisi viikonloppuna juhlimaan tai saisi sitä uutta DVD:tä.

Toivon kovasti, että minustakin tulisi vastuullinen, kun muutan omilleni, mutta takaraivossa pelottaa kovasti ajatus siitä, etten vain viitsisi ylläpitää samanlaista elintasoa kuin nyt, tekemällä itse töitä. Minusta ei ole mitään pahaa pyytää vanhemmilta avustusta näinä aikoina, jolloin opiskelija on yhteiskuntaluokista kaikkein köyhin. Eikä minusta ole häpeä pyytää rahaa vähän enemmän, jotta voisi tehdä muutakin kuin syödä ja opiskella.

Suomessa on tiukassa työläisyhteiskunnasta lähtenyt ajatus omillaan selviämisestä ja työn itsearvoisuudesta. Pitää aina muistaa, että esimerkiksi Italiassa suurin osa vielä 30-vuotiaista miehistä asuu kotona. Suomessa 80% 18 - 21 vuotiaista miehistä asuu kotona. Nimenomaan miehistä, naisissa luku on pienempi johtuen naisten paremmasta opiskelumotivaatiosta sekä miehiä velvoittavasta ihanasta asevelvollisuudesta. Minun ei siis tarvitse hävetä sitä, että asun kotona.





Talven hirveyden aloitus.Torstai 27.10.2005 03:40

Kukaan ei voi vihata jotain tiettyä vuodenaikaa niin paljon kuin minä sitä inhoan. Vihaan lähes kaikkea siinä: pään täyttävää pimeyttä, jokaikistä ulkona tapahtuvaa toimintoa rajoittavaa kylmyyttä, värien loisteen puuttumista ja jopa lunta, vaikka se on kaikkein pienin paha. Lumi on olevinaan kaunista lievällä kirkastavalla olemuksellaan, mutta heti kun sitä koskee, huomaa sen olevan kylmää ja usein likaistakin. Sitä on kyllä kiva muotoilla, koska samalla tuntuu aivan kuin tekisi maasta palloja. Lumi ei satu kun sillä heittää, mutta se on kaukana harmittomasta: siihen kompastuu, liukastuu, se vääristää mittasuhteita ja etäisyyksiä sekä peittää alleen kaiken alkuperäisen. Joidenkin mielestä luminen maisema on yksi kauneimmista. Minusta se on talvisen ilmaston luomuksista vähiten epämiellyttävä, mutta silti kaukana kesän lempeästä tuulesta ja kaiken alkuperäisen paljastavasta kirkkaudesta!
- Vanhemmat »