IRC-Galleria

Tänään näkyi ihmeellinen valoilmiö taivaalla. Aurinko paistoi lähes koko päivän. Oli ihanaa päästä vähän ulos tekemään pihahommia. Sen vaan taas huomasin, että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Minun on pitänyt jo aikoja sitten ajaa nurmikko, viimeisen kerran ennen talven tuloa, mutta se on vain jäänyt ja jäänyt. Nyt kun kaikki lehdet ovat pudonneet puusta ja olisi oivallista haravoida ne, niin on homma kuin takkuisen tukan selvittämistä, hidasta ja varovaista.
Joten pikkuhiljaa... tupsu ja lehtikasa kerrallaan.

Kylällä oli taas joka syksyiseen tapaan seurojentalolla hirvikeittoa, lohileipiä, kahvia ja kakkua tarjolla. Paikallinen metsästysseura tarjoaa kaikille asukkaille ja mökkiläisille tämän ihanuuden. Ja paljon porukkaa olikin paikalla.

Huomenna taas pakkaan ja matkaan tiistaina Tampereelle. Kummallista tämä jatkuvasti renkaiden päällä olo taas vaihteeksi. Tulee ihan nuoruus mieleen. Mutta kyllä tämä opiskelu tekee hyvää, on kuin hoitoaine, virkistää ja selvittää takkuista mieltä.