IRC-Galleria

Joulu on takana. Huokaan haikeudesta, mutta myös helpotuksesta. Olen jouluihminen, mutta viime vuosien joulut ovat huokailuttaneet minua. Nyt on vuosi seuraavaan koitokseen ja on palattu arkeen. Onneksi. Ensimmäinen pyykkikoneellinen pyörii jo.

Tänään aamulla melko aikainen herätys ja syömättä ja juomatta labraan näytepurkki mukissa mukana. Joka vuotinen suuri lääkärintarkastus on edessä ensi vuonna, joten joulun jälkeiset veriarvot on oivaa luettavaa lääkäritädille. Ja taas selitellään...

Täällä Savonlinnassa pidetään diabeetikoista hyvää huolta, kaikki mahdollinen tutkitaan, verensokerimittarin ja testiliuskat saa ilmaiseksi ja diebeteshoitaja on tosi mukava ihminen. Kun vaan itse jaksaisi hoitaa itseään tarpeeksi hyvin. Tuppaa tuo painonpudotus aina unohtumaan ja karkeista tykkään, hyvä yhtälö. Taitaa olla taas uudenvuodenlupauksen paikka.

Ostin itselleni jouluksi kirjan; Riikka Pulkkisen "Raja", esikoisteoksen nuorelta kirjailijalta, joka on saanut siitä lähes loistavat arvostelut. Säästin kirjaa joulupäivään asti, kunnes käperryin sen kanssa sänkyyn viltin alle. Luin noin 300 sivua lähes yhteen menoon ja sen jälkeen minulla oli ihan kuvottava olo. Olin ihan älyttömän pettynyt, tunsin itseni ihan likaiseksi. Kirja ei ollut huono, mutta se käsitteli ihmisen seksuaalisuutta niin likaisella ja yleistävällä tavalla, että yökötti. Koko kirjan muu anti peittyi siihen.
Onneksi korissa odotti uusia kirjoja ja uusia tunnelmia. Pauliina Suden kirja "Ruuhkavuodet" kertoo nuoresta äidistä, vauvasta, tekemättömästä gradusta ja valmistuvasta omakotitalosta. Eihän sitä muuta ruuhkavuoteen tarvitakaan. Nauratti ja itketti, aika inhorealistinen teos.

Mies osti kaupasta tänään jo pitsaa, jos joku lapsista ei enää halua jouluruokia, joita vielä on.
Minulle sillit ja muuta kalat vielä maistuu, mutta laatikot jo tympii.