IRC-Galleria

Heh, Oli tarkoitus kirjoittaa mun paskasta päivästä, mut sitten päivä parani kun luin
Pajunkisun blogia
Nauroin kunnolla. Niin ja sit näin hauskan kuvan heianilta

No vähän paskasta päivästä. Mulla oli eilen niin loistava päivä ja aina loistavan päivän jälkeen tulee paska päivä (joskus jopa useampi). Sitten vituttaa niin paljon että koko ajan näkee pienemmissäkin asioissa vitutusta. Nyt kun hyvällä mielellä miettii niit ärsytyksiä niin ei ärsytä enää niin paljoa.
Ärsyttävää:
* Mun paska tietokone, joka ei toimi ilman että on piuha pistorasiassa, cd -asema on rikki
* Kyläverkon hakupaperin vein. Olin nostanut sen maksamista varten rahaa ja sitten tyyppi sanookin, että lasku tulee mailiin. Mulla onkin tosi usein mahdollisuus lukea mailia ko ei ole kotona nettiä. Ja siitä menee vielä viikko ennen kuin netti toimii. Kun on siis maksanut. Thou ne rahat on mulla nyt käteisenä eikä se paljoa auta X(
* Byrokratia. Valitin TYSille ko nettitunnuksia ei ole. Ne anto mulle. Sit ihmettelin kuin en ole saanut laskua vuokrasta. Ne totes että sehän menee avokillesi. ööh.. se on muuttanut pois? Ei heidän tietojensa mukaan. Byrokratian mukaan Tepon pitää irtisanoutua mun asunnosta. Well.. mutta sehän ei KELAlle riitä jostain syystä. Siksi TYSillä sanottiin, että ensin pitää irtisanoa molemmat ja saada vakuusraha takaisin. Sitten pitää tehdä uusi vuokrasopimus ja antaa vakuusrahat uudestaan. Argh! Olinkin ihmetellyt miksei mun asumislisä ollut noussut..

En löytänyt mun rauhoittavia, joten join lasin viiniä.

Nyt siis istun SKO:n toimistolla. Kohta varmaan menen katsomaan keittiön siivousta yms. 16:30 olis luomupiirin hallituksen kokous ja iltasella olis tarkoitus mennä Saijan luo pitää tyttöjen iltaa.

Olen vähitellen alkanut tottua yksin olemiseen. Eilen ku Osikselta lähdin Tepon luona käymään, tuntui melkein ärsyttävältä kun ei heti pääse köllimään rauhassa kissan kanssa. Ja sitten se vaiva ko illalla on väsy ja pitäisi pyöräillä puoli kilometriä kotiin. Lauantaina Tepon isä asensi mulle lamppuja ja peilin. Tepon mama taas auttoi mua siivoamaan. Nyt on niin siistiä ja avaraa, että kaikuu. Ensin se ei tuntunut yhtään kodikkaalta, mutta vähitellen olen tottunut siihen. Sitä paitsi kun on niin siistiä, on ihan hirveä himo pitää se sellaisena.

Vähitellen olen tottunut nukkumaankin yksin. Eka yönä kuulin ääniä ja luulin tulevani hulluksi. Aamulla tajusin unohtaneeni kannettavan cd-soittimimen päälle. Silti nukun tiukasti omalla puollellani.

Nyt kun suurin kriisi on ohi pitäisi päästä taas kiinni opiskeluun. Eilen kävin eka kerran osiksella pariin viikkoon. Totesin vain olleeni liian masentunut käymään. Jostain syystä kotiin on kivempi mennä nyt, vaikka siellä odottaa vain kissa. Oma rauha.

Mistä piti aiemmin kirjoittaa. Päätin pääsiäisenä tavata lukioaikaisen säätöni. Ajattelin, että mikä järki on ollut viisi vuotta vihata ihmistä. En halua että kukaan ihminen olisi niin silmittömän vihan arvoinen. Halusin katsoa asiaa obektiviisesti. Uskoin jo ennen tapaamista, että kyseessä oli ollut kokemattomuutta ja informaatiokatkoksia. Sen lisäksi hän kertoi, että vahva kaveripiiri ympärilläni oli ollut pelottava. Kun miettii asiaa hänen kannaltaan, uskon kyllä väitteen. Lisäksi vaikka halusi tutustua paremmin vain yhteen siitä porukasta, piti tulla kaikkien kanssa toimeen. Minuun oli vaikuttanut silloin vielä todella vahvasti jensin mielipiteet. Joiden jensiläisten ja säätöhenkilön kanssa oli ollut väärinkäsityksiä ja se vaikutti minun ja hänen suhteeseensa. Sain mieltä vaivaavan asian pois. Huvittavaa kuitenkin oli, että hän viittasi silloiseen suhteeseemme seurusteluna, kun minä ajattelin sitä vain säätönä.