IRC-Galleria

aurinkoisiin iltapäiviin.
Ja vetisen metsän keskeltä
yksinäisille saarille.

Tiedän, että tiedät sen.
Kumpikaan vain ei sano sitä ääneen.

Kohtaan alati sen saman asian,
ja haluaisinkin,
että ymmärrät minua oikein,
ja että ymmärtäisit valintani.

Ulkona sataa vettä jälleen
ja ilma on lämmin.
Ja niin juoksin avojaloin nurmella,
kaatosateessa.

Hullua tai ei,
mukavaa minun mielestäni.

Oli satanut niin kovin,
että pihalle oli muodostunut iso lammikko.
Hetkeksi jäin tähyilemään sitä
ennenkuin kipitin ripeästi takaisin sisälle.

Lämmitellessäni jään kuuntelemaan -
hiljaisia ääniä.

Kuulen kissan askeleet portaikosta,
kovan tuulen huminan jostain kauempaa,
ja sateen ropinan kattoa vasten,
se rauhoittaa mieleni.
Se saa minut hetkeksi unohtamaan uupumukseni.

Mutta se ei mieltäni muuta.