IRC-Galleria

että äiti saisi kerrankin aiheen olla ylpeä tyttärestään.
Ja tällä kertaa tyttö ei kirjoittaisi kauan sitten menetetystä isästään,

vaan kauniista asioista,
joita kohtasi ensi kertaa eräänä lämpöisenä talvena --

Asioita, joita ei voinut unohtaa,
ei pakottamallakaan.

Mutta kun toisen henkisen maailman ylläpitäminen
sai menettämään otteen rakkaimmasta aarteestaan --
herpaantui ote täydellisen tuhoisasti muuhunkin sen myötä.

Kun kerta kuvioihin näytti ilmaantuvan jo muitakin osapuolia,
päätti tämä, että ovi olisi jo lopullisesti sulkeutunut.
Tiesi ettei voisi elää sen asian kanssa, vaikka kuinka haluaisi.

Mutta mikä sai tuulet vaihtamaan suuntaa ?

.. Yllättäen palasin taas,
pitkältä matkalta,
jostain tähtien keskeltä ..

Vaan kun viimein keväällä,
kaiken sen unohduksen keskellä,
tuli aika,
ja alkoi taistelu
uskomisesta,
niiden asioiden puolesta,
joiden vuoksi kuolla.

Kesän tehdessä tuloaan,
loksahtelivat palapelin palat yksitellen paikoilleen.

Tyynen järven rannalla, hiljaisessa ympäristössä,
hellästi keinuvalla laiturilla, lämpimänä aamuyönä --
tarttui joku yllättäen käsi puolesta kiinni,
hymyillen otti halaukseensa.

'..kuin pudotus unesta aamuun, turvallisesti sidoksissa johonkin, jonka mielekkyytä kaipaat aina..'
Taisit niinä kuukausina oivaltaa sanojeni tarjoituksen --

Niin tuli aika haudata kaikki jo kertaalleen taaksejääneet asiat,
ja taivaltaa eteenpäin katsomatta taakseen.

Ja sitten mie tajusin että mie en ennää osannukkaa ellää iliman sinua,
enkä mie etes tahtonukkaa.