IRC-Galleria

Viileä syystuuli painoi hiukset vasten paljasta selkää,
hiljainen, armon kuiskaus, kävi siinä lehtien täyttämässä tuulessa,

'tule tänne, älä pelkää.'

Tuntuuko sinusta koskaan, että maailma huutaa niin lujaa korviisi että se sattuu oikeasti ?
Tai kuinka se useasti kääntää sinulle selkänsä --

kääntäköön,
pärjään mainiosti ilmankin.

Tuntuuko sinusta koskaan, että mitä tahansa teetkin, se ei kenellekkään ikinä riitä ?
Tai kuinka he toivovat epäonnistumistasi --

toivokoot,
pärjään mainiosti kannustuksettakin.

Tuntuuko sinusta koskaan, että olet yhdentekevä ?
Tai kun olet muuttamassa, sinua heti kummasti ikävöidään --

ikävöikööt,
he eivät edes tiedä minusta mitään !


Tiesin etten pääsisi helpolla, ja että tarvitsisin vielä useasti apua -

mutta tiesin keneltä sitä pyytää, tiesin kehen voisin heistä kaikista luottaa,
tiesin kenen käteen miettimättä tarttua, tiesin kuka ei ikinä jättäisi minua pulaan,
ei jättäisi minua omilleni vaikeimpinakaan aikoina --
minä tiesin kenelle voisin kertoa ihan kaiken,
ja kenen edessä minun ei tarvitsisi heikkouksiani peitellä,

ei nyt eikä ikinä.