IRC-Galleria

Juuri ennen häitä..

Nainen: Hei Rakas
Mies: No vihdoinkin, olen odottanut jo niin kauan !
Nainen: Haluatko että lähden ?
Mies: EN ! Mistä nyt tuollaista sait päähäsi ? Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa !
Nainen: Rakastatko minua ?
Mies: Tietenkin, kaikkina vuorokaudenaikoina !
Nainen: Oletko pettänyt minua koskaan ?
Mies: En ikinä ! Miksi kysyt tuollaista?
Nainen: Haluaisitko suudella minua ?
Mies: Kyllä, aina kun minulla on tilaisuus siihen !
Nainen: Löisitkö minua koskaan ?
Mies: Oletko hullu ? Tunnethan sinä minut !
Nainen: Voinko luottaa sinuun ?
Mies: Kyllä, kulta..
Nainen: Rakas..

7 vuotta häiden jälkeen:
Lue teksti alhaalta ylöspäin ! :_D

Reilut.

vittuko molen tämmöne kuumemuumi :<<

Tekikö lie tiedostamattaan, jättikö tahallaan mainitsematta,
suojeliko joltain, vai eikö vaan uskaltanut sanoa ?

Samat sanat ja sama asenne, samassa aiheessa.
Ei se mitään vakavaa ole, ei se mitään tärkeää ole..
Eikö ?
Mutta se tekee jollekulle sekavan olon,
ja joka johtuu mistä ?
Luottamuksesta. Tai ennemminkin sen puutteesta.
Joka johtuu mistä ?
Niin.
Se on jätetty taakse ja siellä pysyköön.

Mutta se söi ison palan jonkun itsetuntoa.
Ja nyt sen palan puuttuminen tekee kipeää.

Miksi vie aikaa kasata kaikki palat taas paikoilleen ?
Johtuuko se tästä päivästä ? Vallitsevasta ilmapiiristä ?

Mene varoen rakkaimpani <3

tärkeysjärjestyksesi oivalsin.
annoit tuta paikkani siinä,
siitä kiitos.

Paina minut maahan,
anna minun nähdä millainen oikeasti olet.
Tee olostani sieltämätön,
lisää painoa hartioilleni.
Sano sanottavasi,
viimeinen painava sanasi,
särje sillä minut ja maailmani.
Jätä minut omilleni nyt,
kun kerroin kuinka pahoillani olen.

Hauras sielu pakkastuulissa,
vaan ei enää meidän kotikolomme nurkissa.

Tuhoisat ovat tiet väärinkäsitysten.
Vedetään molemmat omat johtopäätöksemme
ja syytetään toisia kilpaa,
hei huudetaankin oikein kovaa,
kun ei muuten tähän eloa saada !

Luulit etten halunnut sinua vierelleni,
oi kuinka halusinkaan,
mutta pyyntöni hukkui laineiden alle.
Älä etsi minua,
sillä en ole siellä enää.
Et sinä minua löydä
jos sydämesi ei ole valmis etsimään.

Hope you get well soon.

Don't go yet, not now ..
when you got so many things to
see,
feel,
hear..

Ulkona sataa lunta, ja se tukkii tien mieleeni.
Älä yritä ymmärtää minua,
sillä en juuri nyt pysty siihen itsekkään.

Mutta älä elämää vihaa,
joskus se tuntuu potkivan päähän ja joskus ei.
Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Vaan jos olo tuntuu turhalta aamulla,
olisi edellisiltana voinut jättää jotain tekemättä.

Jäi käsitys tyhjistä kasvoista kaikumaan kuuroille seinille.
Kylmä on katseeni joka ihmisjoukosta kasvoja valikoi..
En löydä sinua sieltä.

Sinäkin siellä, ketä luulit huijaavasi ?
Miten luulit, että me muut emme muka huomaisi,
kuljethan ihan samoja jälkiä kuin mekin joskus aiemmin.
Syy ja seuraus -suhde on silti hyvä muistaa,
vaikkei se nyt tunnukkaan miltään.
Ymmärrät sen vielä.

En ole tasainen luonne,
en pyri täydellisyyteen, vaan yritän aina parhaani,
enkä ymmärrä aina ajatuksianikaan,
mutta olen ajantasalla siitä mitä ympärilläni tapahtuu.
En usko kuulopuheisiin, vaan siihen mitä näen,
enkä tottavie noteeraa milläänlailla
heidän paskanjauhantaansa selkäni takana.

Näin kerran tytön, joka istui kyyryssä tuolilla,
vavisten kuin haavanlehti tuulessa.
Tiesin tapahtuneista,
ja ensi kertaa jäin sanattomaksi,
en tiennyt kuinka olisin voinut auttaa..
Luulenpa, ettei kukaan muu voisikaan ymmärtää
sen tytön taakkaa --
ei sitä pysty kukaan muu hänen puolestaan kantamaan.

Hyvää yötä,
toivottavasti huominen näyttää paremmalta.
(Minulla ainakin, sillä onhan lauantaita jo odoteltukin <3)

Ei pysty nyt.
En jaksa enää pidemmälle.

"Katso ympärillesi,
mitä näet ?"

Minut sinussa.

.. Niin ennalta arvaamattomat, niin villit ja ailahtelevaiset ovat aallokot sen.


Liekki sisältä tukahdutetaan, vaan kuinka paljon se vaatiikaan voimaa.
Yritys palata nykyhetkeen, siihen samaan lähtöpisteeseen,
se ei käykään ihan kivuttomasti, mutta kipu taijotaan olemattomaksi.
Olen tehnyt itsestäni haavoittuvaisen, sillä sinä tiedät minusta kaiken,
eniten koko yhtälössä häiritsee se, etten ole varma tiedänkö sinusta mitään.
Ei minun kaikkea tarvitsekkaan tietää --
sinä sitävastoin tiedät minusta liikaa.

Ehkä vie aikaa alkaa hymyillä jälleen, mutta yritän ajatella kaikkea hyviä asioita,
yritän muistella miltä tuntuu nurmi jalkojen alla, miltä näyttää sinun hymysi..
On vaikeaa selittää näitä olotiloja, nämä ovat minun heikkouteni.
Mieleni sekoaa, enkä tiedä mitä ajatella, missä olen tai minne olen menossa.
Liian paljon ajatuksia, liian pienessä mielessä, stressi on kaikkeen osasyyllinen.

Minulla puutteellinen itsetunto.
Mutta ei se saa minua taipumaan.

(Oman käden oikeudella käydään kaikkien päälle,
kuin yleinen syyttäjä on hän kimpussani jälleen.
Ei sinun sanomisesi mitään auta,
koska hän ei ole sisimmässään valmis sinua kuuntelemaan.
On helppoa syyttää muita omista virheistään,
on helppoa hakea syyllistä ulkopuolisista.
Olin heille helppo kohde,
olenhan vain joku jostain muualta.)

Tunnen aallokot jaloissani ja ovesta ulos katsoessani näen laivan lipuvan ulapalla, se tulee minua kohti. Kumpa se veisi minut luoksesi. Pois ja pian.
Sillä minun on hyvä olla kun olet lähelläni jälleen -- silloin minua ei paina enää mikään.

(Lisäys, kuvasta, oma kuvaamani ym.)

Sisälläni palaa.

Silmäni lipuvat tekstien ylitse, kertailen joillekkin vanhoja asioita,
minulle niin vieraita --
mutta toisille ne ovat lämpöisiä muistoja entisestä --
En ole osa niitä muistoja, enkä kaiketi haluaisikaan,
enhän minä olisi sopinutkaan niihin kuvioihin mukaan.
Entäpä jos emme olisi lainkaan tavanneet ?
Mitä tuleman pitää, sitä tiedä en,
mitään hyvää se ei pelkästään lupaa, vaan minä kyllä tiedän sen.
On otteeni kiristynyt, sydämeni jäätynyt.
Minua huimaa, jokin takoo päätäni liian lujaa.
Paha olo kiemurtelee sielussani, se syövyttää siihen reiän itselleen..
Ruma sielu kun vain kaunistuu arvistaan.

Kätkeytyy pinnan alle paljon murheita, rikkoontuneita mielikuvia, haaveita, unia.