IRC-Galleria

Apocalyptica x8
Apulanta x4
Suburban Tribe x4
Sentenced x2
Turmion Kätilöt x2
Kill The Romance x2
Mokoma x2
Sonata Arctica x2 ( YHYYYI :< )
Stam1na x1
Tyrävyö x1
Von Hertzen Brothers x1
The Rasmus x1 (:_D)
Negative x1 (:_D)
Klamydia x1
Dimmu Borgir x1 ( /,,/ )

hmm. ei mun mielee muistu kovi muita o_O

nii + joitai 'muita ramdomeja' festareilla.

jees.

Ei se anna minun nukkua
Ei se anna rauhoittuu
Ei se anna minun hukkua
Kun helpompaa ois vain alle vaipuu
Jäätyneiden kaupunki
Ahdas mutta silti autiomaa
Eksyneiden tuomari
Ei armo kestä yhtä suudelmaa

Ei se tahdo nuolla mun haavojani
Ei se tahdo päätä silittää
Hieroo syyllisyyden mun kasvoilleni
Ei se tahdo päästää synneistä

Jäätyneiden kaupunki
Ahdas mutta silti autiomaa
Eksyneiden tuomari
Ei armo kestä yhtä suudelmaa

Tee se loitsu uudelleen
Ja kiedo kahleeseen
Lukitse paikalleen
Ei jää voi meitä viilentää
Haudasta herättää, mut jättää
Hämärään

Jäätyneiden kaupunki
Ahdas mutta silti autiomaa
Eksyneiden tuomari
Ei armo kestä yhtä suudelmaa

APULANTA - JÄÄTYNEIDEN KAUPUNKI

Löysit reiän saumattomasta suojastani,
halkeaman minun turvallisesta kuorestani.

Sydämeni oli liian avoinna,
uusilla haavoilla,
ja mieleni vailla järjenhäivää
menin jälleen tyhmiä tekemään.
Mutta tällä kertaa minä hillitsin sanani.
Tällä kertaa se ei ketään pelastanut -
sillä vahinko oli jo aiemmin tapahtunut.

Tuuli yltyi etelästä,
se vei mennessään minun rippeeni,
pohjoista kohti.
Rikkinäinen hahmotelma, eheimmästä sielusta,
minun sielustani, omasta kuvastani,

nyt sekin hukassa --

(Kerään kaiken jäljelle jääneen)

palasia.

ko ois ees liimaakaan.

jeesusteippikään ei kaikkea korjaa,
vaikka toisin luullaan..

huohk.

Mikä tempaus !

Itsetunto
pieninä palasina
kylmällä lattialla.

Miksi !

Miksi valehdella,
peitellä
vääriä polunpätkiä ?

Pettymys kuumottaa poskia.

VITTU MINÄ VAAN KYSYN !

rätätätätätä -- pum !

välikuolema >>

vtun lätkä.

Tunnen eläväni.
Tunnen kadun jalkojeni alla.

Näen kasvosi
jokaisen matkani varrella.

Unessani minä putoan korkealta -

ja putoan niin lujaa vauhtia,
että ilmavirta riuhtoo minua
kun lehteä syystuulissa.

Ja se paine joka painautuu minua vasten joka puolelta --
se tuntuu polttavan kylmältä.
Tuuli kohisee korvissani lujaa -
kunnes yllättäen lakkaa kokonaan.

Näin vilauksen lämpimän värisestä ilta-auringosta,
pilvien yläpuolella.
En antanut auringon koskaan tarttua iholleni,
ja nytkin se heijastui ihostani kirkkaana takaisin taivaalle.
Yhden ohikiitävän hetken taas tunsin itseni kauniiksi
ja oloni turvalliseksi,
aivan kuten sinun sylissäsi.

Hetki tuntui aivan uskomattomalta,
enkä tiennyt enää olinko lainkaan olemassa.

Silloin tajusin kuolevani.

Erotan pian jo selvemmin maisemia
ja paikan minne olen matkalla,
tumman veden pinnasta voin nähdä oman kuvani,
hahmona, joka putoaa kohti kovaa vauhtia.
Taivaan kauniin sininen väri ja komeat pilvenhattarat heijastuvat veteen kanssani.
Viimeiset metrit tuntuvat keveältä leijailulta,
mutta veden pinta jatkaa lähenemistään,
silloin suljen silmäni hiljaa,
ja vedän keuhkoni täyteen ilmaa,
silloin minä kylmyyteen sukellan.
Minä ajattelin sinua, yritin muistaa hymysi.

En tunne vedenpainetta ympärilläni, en tunne yhtikäs mitään,
yllätyn itsekkin,
sillä minä en edes pelkää.
Minä ajattelin sinua.

Mielessäni on kuva hetkestä ennen putoamista,
kuva niistä kasvoista --
ja ne kädet, joiden ote irtosi omista käsistäni --
ihan arvaamatta.
Miksi ote irtosi ? Kuka sen irroitti ?
Se ei liene tärkeintä tässä -
vaan se minne minä olin nyt joutumassa.

Jotenkin yritin väkisin tiedostaa,
että olen unessa.
Että tämä on unta --
mutten saa mieltäni hereille.

Uskaltaudun ojentamaan käden eteeni,
sitten avaan jälleen varovasti silmäni.
Silkka tyhjyys katselee minua takaisin,
ja näen kaukaiset pienet valkeat pisteet
jotka joku voisi luokitella tähdiksi.
Vilkuilen ympärilleni levottomana -
On kuin leijuisi ilmassa,
keskellä hiljaista avaruutta.
Yläpuolellani näen vedenpinnan,
mutta jos olen vedessä,
kuinka edes hengitän ?
Vai hengitänkö enää ?
Niin minä mietin olinko enää olemassa,
ja että tällaistako olisi kuolla..

Silloin minä kaipasin sinua,
sydäntä riipi kun ajattelin sinua
ja kaikkia muita,
keitä en enää koskaan tapaisi.

Tuntui kun olisin silkasta pimeydestä tullut jo sokeaksi,
pieni epätoivo hiipi mieleeni,
kun mietin etten pääsisikään enää takaisin --
Juuri sillä hetkellä
tunsin lämpimät kädet ympärilläni,
ja kuulin tutun äänen,
joka sanoi, että kohta minua ei enää paleltaisi.
Sama ääni kertoi minulle,
ettei enää koskaan päästäisi minusta irti.

Uskalsin hymyillä,
sillä tiesin, että ei olisi paikkaa mistä et minua löytäisi,
sinä löytäsit minut mistä vain ja veisit minut mukanasi pois.

(Hämmentävä kokemus, tuo uni. Aamulla heräsin leukaperät hymyilystä kipeinä.)

vittu vitun vitun vittu vitun silmätulehus.

''Pettymysten tie vie läpi sysipimeän metsän.
Metsän joka syö sydämiä.
Mutta vahvan mielen omaava löytää polkunsa,
pois metsästä,
sydän edelleen mukanaan.

Olet minulle kuin se pohjoisen kylmä mutta aina niin korvaamaton ja kaivattu aurinko.
Viimoissa viipyilevi lämmin rakkaus.
Saat sydämeni lyömään villisti aina kun vain ajattelenkin sinua,
saat vereni virtaamaan kiivaasti, aina kun edes hipaisetkaan minua sormillasi..''


1
2
3
4
5
6
7


(Kuvasta sen verran, että kiitos VR kun olen saanut sijoittaa teihin AINAKIN 700e,
eli lippuja on todellakin kertynyt, eikä tuossa vielä edes kaikki ! Puuttuskohan niitä ainakin kymmenkunta :_D +tietty kaikki aiemmat elämän varrelta, mut unohama net.
Ensimmäiset tuossa on vuoden 2006 lopusta.. Että tykkään matkustaa, ehkäpä :_D
Huonolaatunen ja heilahtanee olone kuva, mutta palvelee ja pointti tulee selville.)