IRC-Galleria

oli hetken vain meitä varten.

'' En tiedä mitä uskoa,
saati uskonko
enää mitään. ''

Heräsin yöllä ääneesi,
kun juttelit jälleen unissasi.

Sinä yönä ei uni enää tullutkaan luokseni,
ei vapauttanut
ei rauhoittanut
eikä kätkenyt minua vain minun vuokseni.

Niimpä minä tarkkailin sinua hetken
sinun nukkuessasi.

Jossain vaiheessa varhaista aamua
huomasin ajattelevani liikaa
ja liian nopeasti
jopa itselleni.

Saatoimpa silitellä kasvojasi,
nojata vasten rintaasi
ja kuunnella,
kuunnella oikein tarkkaan
rauhallista hengitystäsi,
ja sinun sydämen lyöntejäsi,
vaan saatoimpa myös kuiskutella sinulle
kuinka kovasti oikeasti sinusta välitän.
Ethän sinä kaiketi sanojani kuullut,
tai minua huomannut,
mutta minulle olikin tärkeintä
että sinä olisit vain siinä,
minua lähellä.

Etäännyn.
Kaikesta mahdollisesta,
jopa itsestäni.

Viis ulkoilmasta,
sillä kuitenkin jäädyn sisältäni.

Miksi kissat ovat
parempia
kuin miehet?

1.Ne eivät koskaan jätä
vessanistuinta ylös
2.Niillä ei ole koskaan
muita suunnitelmia
3.niitä voi pussailla
ilman että parransänki
raapii poskea
4. Ne eivät koskaan sano
että soittavat eivätkä
kuitenkaan soita
5. Ne eivät koskaan jätä
likaisia sukkia ympäri
taloa

Nii, muutan takas pohojosee Dimitrin luo ;<
(Strigoir)

Kylmä yö ympäriltäni kaikkoaa,
sydän lyö lujaa,
ja minuun virtaa uutta voimaa.

Ehkä olen arvioinut tilanteen väärin
mutta en jätä asiaa sen varaan.

En voi jäädä enää odottamaan.

Ja yritän soittaa,
jotain tavoittaa,
mutta puhelin vaan tuuttaa,
enkä ketään kiinni saa.
Liikenteen äänet takaani ovat jo kadonneet.

Kuljen pitkään puhelin korvalla
pitkin hyvin valaistua katua,
kunnes viimein minulle vastataan.

Sitten minun täytyy jo juosta.

Jokaisen kadunkulmauksen kohdalla toivon
sinun tulevan sieltä minua vastaan.

>>

tai mihin lopettaa.

''Missä kulkee raja hulluuden ja rakkauden välillä ?''

Ei ole sanoja
kuvaaamaan näitä olotiloja.
Ei ole sanoja
kertomaan kuinka pahalta voi joskus tuntua.

Sydän hakkaa lujaa,
ja se tahdittaa hengitystäni.

miks nukuttaa sillon ko ei pitäs ja sillonko pitäs nii ei vahingossakaan tuu uni (niinku esim nyt) miks pitää nukkua ylipäätään öisin ko tuntuu et päivisin nukuttas paljon paremmin (ainaki mulla joskus) sit miks pittää unohtaa syyä ja sit ihmetellä kui on paha olo ja sit syyä ja silti on se sama paha olo edelleen ja sitte sitä vaa ihimettelee lissää kui kaikki tuntuu kummalliselta muutenki ko ei oo nukkunu parriin yöhö tarpeeks ja sit unohtaa tehhä kaikkea tärkeää ko on niin hajamielinen ja aivot jäätää muutenki 100-0 sitte sitä huomaa tuijottavansa puhelinta minuutti tolkulla ilman mitää sen kummempaa syytä ja telkkariki huutaa taustalla ja sit vituttaa joku nii ettei se veri tosiaa kierrä ja sit se menee jo ohi ko alkaa ihimettelemää lisää kui onki taas yö ja päivä on valahtanu jonnekki hukkaan ja kohta sitä sit vaa makkaa sängysä unen toivosa ja huomaa kui ei se saatanan nukkumatti jaksa vaivautua teille asti ko seki varmaa johtuu siitä että sattuu asumaan kolomannesa kerroksesa eikä talosa ole hissiä

miks mie ihimettelen tätä täällä tälläi julukisesti tähä aikaa yöstä ?
sitä sietääki vissii taas ihimetellä tää loppuyö

Ja varokin sanojasi,
muutoin he löytävät sinut kyllä.

Hän yritti saada heidät tajuamaan, että yksinäisyys oli hänen ainoa vihollisensa.

Pieni ääneni,
keskellä vilkasta katua.
Keskellä kaikkea,
mutta kuka kuulisi sen ?

Vaikka pään pois kääntäisin --

Olenhan sinulle vain osa taustamelua
keskipäivän auringon alla -
pieni osa melusta
iltapäivän ruuhkissa,
murto-osa kaikista niistä
päivittäisistä tunteista
joita kertailet hiljaa mielessäsi
illan viimeinkin painuessa mailleen.

Yritän sen kummemmin ajattelematta,
itseäni aamuyön tunneille kannustaa,
ja odotan vain, että väsymys minut ja mieleni lamaannuttaa.

Kuvittelen sinut kulkemaan minua vastaan kadulla -
minä hakeudun niille katukivetyksille
joissa sinä joskus seisahduit tietä ylittäessäsi,
käytän sanoja
jotka kuulostivat sinun sanomanasi
ainutlaatuisilta,
ja katselen ikkunasta taivaanrajaan,
ihan hiljaa,
ihan kuten sinäkin tapasit tehdä,
kaikki jotta vain näkisin sinut vielä,
edes jossain etäällä,
haave,
kuin pala unistani
tässä ikävän vääristämässä todellisuudessa.

Katseesi jäi pysyvästi minun mieleeni,
muistan sen hetken niin elävästi,
vilkaisu kulmien alta -
ja vieläkin näen sinun kylmät silmäsi.
Kädet, sinun kätesi,
jotka tarttuivat minua lujasti,
mutta pitivät minua lähelläsi rakastavasti,
olivat lämpimät.

Sinä tiesit mitä minä olisin valmis tekemään.
Ja minä olin tiennyt sen jo ensi hetkestä lähtien.

http://www.youtube.com/watch?v=z3U0udLH974


aaaaaawwiess <3


http://www.youtube.com/watch?v=1JynBEX_kg8

voi vittu :D

saatana ko tuntuu et on lentäny koko viikonlopun josaki.
siis.. ei oo kerenny oikee kotia rauhottua.
mutta empä väitä !
parasta on ollu ;)
oltii eile mökkeilemässäki, yea, prasta :_D

tullu kottii iha vasta.

jos vaikka menis nukkuu.

ötiä teillekki \o