IRC-Galleria

Olen nähnyt ajan -
mutta se ei ole tämä aika.

Tsih, nii oon kuul ko tapan aikaa näi. :>
- Nii ja kiittijaniiaus tästä.

ENSIMMÄISET:
Ensimmäinen lävistys: Huuuli, emmuista. Öfw, 09012001 ?
Ensimmäinen tatuointi: Kissa, 01112006 !
Ensimmäinen vihollinen: Viha vie turhiksi energiaa, soosoo.
Ensimmäinen konsertti: Apocalyptica Oulun Club Teatrialla syyssyllä '05 !
..Ellei jollei vestareita lasketa ? Jos lasketaa nii jokin öriöriöri kiraffibändi Tuskassa '04.


VIIMEISIMMÄT:
Viimeisin lukemasi kirja: David Baldacci - Sekuntipeliä
Viimeisin elokuva joka on katsottu elokuvateatterissa: The Cars, eli tää ah, Autot ;-D
Viimeisin syöty ruoka : .__.
Viimeisin puhelu: Töihin.
Viimeisin soitettu biisi: Led Zeppelin - The Wanton Song
Viimeisin ärsytys: En edes muista !
Viimeisin juotu juoma: Aplesiinimehmu !
Viimeisin vierailtu nettisivu: piilolinssimyynti.com

LYHYET VASTAUKSET:
Olen: Jemina, hei sinullekkin !
Osaan : käyttäytyä.
Haluan: Matkustaa.
Minulla on: Kylmä. (lämmittäisittekö ?)
Toivon: kaikkea hyvää sinulle.
Vihaan: Valehtelua, kiertelyä !
Pelkään: Etten riitä.
Kuulen: Rauhallista, rentoa musiikkia.
Pohdin: elämäni menoa.
Rakastan: .. niih.
Minuun koskee: ei puhuta siitä, ollaan ilosia, ih !
Minä aina: hmph.. en osaa sanoa.
Minä useasti: olen hiukka ihmisarka.
Minä en ole: täydellinen.
Laulan: Itsekseni monestikin.
En ole aina: maltillisinta sorttia.
Kirjoitan: asioita, tuntemuksia, puen ajatuksia sanoiksi.
Hämmennyn: näistä tunnetiloista.
Minun pitäisi: Mennä sisareni luo kahville.

Niimpä menen.
Str kuittaa !

Tiirailen tapani mukaan ikkunasta ulos.
On jo myöhä.
Tai riippuu kenen näkökulmasta katsellaan.

Kuten varmaan muistattekin,
punainen talo,
toinen kerros,
se -
päätyikkuna.
Musiikki soi taustalla hiljaa,
luoden rauhaisan tunnelman.
Yksin kun olen -
tulee se tunne.
Se lyö kiinni minuun väkisin,
ja huokuu minusta
joka puolelle huonettani.

Mietin millaista olisi josko olisittekin täällä.
Tai..
Minä olisin siellä.

Kaipaus.

Olin kovin mietteliäs myös kävellessäni töihin aamulla.
Oli vielä hämärää kun lähdin, näkyi tähtiäkin !
Mutta..
Kuten joka aamu,
tänäkin aamuna kuljin rautatieaseman ohitse.
Mutta tänä aamuna sekin näytti erillaiselta.
Kuuntelin kuinka kuulutukset kaikuivat.
"InterCity 50 Rovaniemeltä Helsinkiin saapuu raiteelle 1."
Näin sen jo tulevan mutkan takaa.
Ja kuinka mieleni tekikään hypätä siihen junaan !

Mietin työpäivääni.
Kahvilan ovesta kuuluu veikeä kilahdus kun joku astuu sisään.
Kerta kerran jälkeen,
tuon äänen kuullessani,
kuvittelen teidän tulevan sisälle,
seisovan ovensuussa.
Hymyillen.

Kotoisa kuja on tyhjä.
Harvassa talossa näkyy enää valoa.
Joka lienee johtuvan siitä,
että aika on armotta kulkeutunut.
On yö taas.

Mutta tämä yö ei ole kuten aiemmin,
ei ole kuten eilinen !
Tämä yö tulee uusien tunteiden saattelemana.

Saavuin uuteen satamaan.
Muistellen.

Välitän sinusta.

Sellonsoiton saattelemana
tarpoi tämä tyttö,
läpi hankien,
kera kovan tuulenkin,
kotiin saakka.

Syövereistä löytyi tieto !:--D

>> Päivämäärä oli 19.8.2004. Käyttäjänä olet ollut noin kaksi vuotta ja 2 kuukautta. :)

Every day something new ?

"Freedom comes when you learn to let go."

Tänään piirsin teidät valmiiksi.
Eihän siihen oikeastaan kauankaan mennyt.
Muuan tunti vain.
Suunnittelin kaiken etukäteen jo oikein tarkoin.
Piirsin teidät kuten olitte unessani,
tai siis,
ette olleet,
mutta tavallaan teidän olisi kuulunut olla.

Se mitä sanoin joskus,
minä myös tarkoitin sitä.
Oikeasti..
Se ei ole leikinasia.
Itseasiassa pidän sitä sen verta vakavana juttuna,
etten sano sellaisia turhiksi.

Mietiskellen kaikenlaista peittojen ja tyynyjen lomassa. Pehmeässä.
Naputan kynää paperia vasten, kuin olisin hermostunut, tai minulla olisi kiire.
En luovuta vaikka olen tietoinen siitä, ettei väsyksissä välttämättä tule mitään mieleen.
Kokemuksesta muistan.
Viimein siirrän paperin ja kynän syrjemmäs ja laitan makuulle.
Helpotuksen huokaus.
Ajattelen menneitä, ajattelen tulevaa, annan ajatusten virrata, mutta silti en saa mieleeni
mitään mainitsemisen arvoista, tai mitä en olisi jo aiemmin muistiin kirjoittanut.
Tuskallista. Syvä huokaus.
Suljen silmäni viimein.. Uni on tervetullut.

Ei ole kiire. Kukaan ei odota.
Minun sieluni, se on jäänyt luokseni kaikista kadonneista ja rikkoontuneista muistoista.
Minun sieluni.
Tallella olet ja tulet olemaan - sinua en halua menettää.
Unohtaa ja muistaa - mutta mitä varten ?
Luulenpa, että on aika kestää muistot ja aika unohtaa, aika kaivata:
elämäntilanteita, kaikkia niitä hetkiä, rakkaan ihmisen kosketusta ja olemusta..
Muistatko, kun lapsena heräsit kesäaamuna, tuuli lennätteli pitsistä ikkunaverhoa,
haistoit kahvin tuoksua keittiöstä ja kuulit iloisia ääniä ?
Muistatko, tähtikirkkaan pakkasillan, kun tapasitte rakkaan ystäväsi kanssa ensikerran?
Jotkut muistot maistuvat kaipaukselta.

"Kipu on aistien harhaa, epätoivo mielen harhaa."

Olo on nyt niin kumman vapaakin.
Mutta jotenkin - jotenkin, jollain tapaa haluan takaisin. Haluaisin.
Eipä.
Tulee uusi aika.

Haluaisin tuntea teidät lähelläni. Haluaisin, että kulkisitte hetken vierelläni.
Oli elämä vaikeaa tai ei, tulen aina kuitenkin kulkemaan vierellänne,
tulen aina olemaan tukenane.
Jos -
tahdotte.
Eikä kuolemakaan meitä erottaisi, kun kuollaan, kuollaan vierekkäin.
On se ainakin mukava ajatella tällä tapaa.
Edes hetken aikaa.

Olen ajatuksissani taas, enkä sen vuoksi huomioi ympärillä olevia ihmisiä, tapahtumia,
liikkeitä.
Annan aistieni havaita vapaasti. Olen ummistanut silmäni.
Istun kaupungin laidalla, puistossa. Puistossa jossa tuoksuu aina meri.
Ja jossa kasvaa kauniita omenapuita.
Kuulen pienen virtauksen kohinan purosta ja lintujen huudot mereltä.
Haistan omenapuun kukat. Ne niin kauniin vaaleat.
Niin keväinen ilma.
Lämmin ja kolea. Samaanaikaan.
Avaan silmäni. Ympäristö näyttää lapsekkaan keltaiselta hetken, ennen kuin silmäni
tottuvat valoon.
Aurinko paistaa kirkkaasti ja lämmöllä.. muttei minulle.
Minä hylkään sen tuoman lämmön.. Istun varjossa.
Avaan kirjan ja alan kirjoittaa -
"Ihmiset eivät itse tajua sitä, mutta salaisuuksien paljastuessa heidän
sisällään kuolee jotakin.
Näiden asioidentietäminen ei tuo onnea.
On onni olla tietämättä."
Kirjoitan yleensäkin aika paljon - ja kaikenlaista ylös.
Aistimuksia, tuntemuksia, ajatuksia..
mutta kuitenkin.
"Muuta ajatuksiasi, niin muutat maailmaasi.
Olisi kivaa olla rakastunut, olisi kivaa olla rakastettu.
On kivaa tuntea kaikki."

Suljen kirjan. Laitan sen sivuun hetkeksi.
Puiston äänet ovat hiljentyneet.
Ei näy ketään missään. Ei kuulu yhtikäs mitään enää.
Suljen silmäni uudelleen. Aistit vapautuvat.
Käteni lipuvat ympäriinsä vallattomasti.
Tunnen käsissäni pehmeän nurmen, kukkien terälehdet..
Tuuli humisee puissa ja lennättää kahisevia lehtiä ympäriinsä.
Sitten tuuli voimistuu. Se lennättää hiuksiani hennosti.
Mutta vieläkään minun ei ole kylmä.
Se tuntuu tarttuvan minuun.
Painan pääni alas. Tunnen kuinka tuuli painautuu vasten.
Vasten paljaita olkapäitäni ja niskaani. Mutkattomasti ja varmuudella se menee jokaisen
vaatekappaleen lävitse. Olen kuin alaston.
Ajatukset juoksevat ympäriinsä hullunlailla - täysin rajoitta.
Tuuli kuiskuttelee korvaani hiljaisia hajanaisia sanoja.
Sitten tuuli kääntyy. Nyt tuuli tulee mereltä ja aistin että aurinko kiitää piiloon
pilvien taa.
Sitten.
Kuiskauksia ilmassa..
Hiljaisuus laskeutuu. Tuuli tyyntyy, mutta aurinko - se pysyy piilossaan.
Huokaus.

Sitten säpsähdän.
Yllättäen tunnen kosketuksen olallani.
Avaan silmäni ja katsahdan taakseni.
Te.
Te taisitte tulla hakemaan minua.
Kanssanne.
Ojennatte kätenne.
Se valloittavin hymynne..
Otan tukea ja nousen ylös, hymyillen teille takaisin.

Olen kuin unessa.

Minne menette ?

Viivyttekö pitkään ?

Tuletteko lainkaan enään takaisin ?

Kokopäivä kuin unessa kulkien..