IRC-Galleria

Puhun ja käyttäydyn ihan erillain kun ennen.
Kunen osaa enää purkaa sitä kaikkea.
En pysty siihen enää.
En samallain kuten ennen.

Se freistas taistela ainna viimisseen saakka,
mutta ei neh voihneet sille mithän.

Mie ootin ulkosala, että se tulis viellä takasitteki,
mutta ei kuulunu eikä näkyny.

Jo se vain tarkeni,
ko pakkastamineet olit päälä.

Oli vihreää.
Kelmeää, etten sanoisi.
Oli onnellista..

Olet maa josta kasvan.
Mutten sano, että olen riippuvainen sinusta,
sen enempää kuin sinäkään olet minusta.

Käsi kädekkäin
kuljeksimma.

Ahavatuuli puhaltaa.
Aukipää näkkyy mettän takkaa fiinisti.
Seisoksin kallion kuppeessa ja hunteerasin.
Häätyskö laskeutua jo alas ?
Yhäkseen tykkää tämä tyär raata täälä ylyhäälä.
Täältä ko näkkee enempi.

Mie en ollukkaa yksinään..
Sieki ko tulit.
Ja -
Sieloli menninkäisiä ja haltioita,
ei ne etes arastellu ko met olima niille kilttejjä ja kerroimma mitä met meinaama tehjä.

Tämon ollu aina minu ihka oma kaamosmaa.

Solet täälä.
Mie hunteerasinki kaikki ihka uuema kerran,
ko molen niin onnellinen kanssasti.
So sittemmi meijjän oma kaamosmaa.
Meijjän omat säänöt,
met päätämä täälä.

Teki kylmää.

Kävelin hetken kaupungilla töiden jälkeen.
Iloisen mutta hiukan raskaalta tuntuvan työpäivän jälkeen,
ne olivat minua kadulla vastassa -
Ihmisten kireät hymyt.

Oli kurja ilma.
Harmaakin.
Kylmä tuuli ja liukasta !
Tällaisina hetkinä sitä kai mielellään miettii kaikkia kivoja juttuja,
aurinkoisia niittyjä vaikka.
Tai tummanpuhuvaa, purppuraa taivasta tummanhopeine pilvineen,
hetkiä ennen salamaa ja ukkosen jylinää.
Niin, tai kuvitella miltä kaiken tämän autuaan odottamisen jälkeen tuntuisi halata
ja pitää kädestä.
Taikka kukaties ! Kirkkaan sinistä taivasta vaaleine hattarapilvineen.

Olitte ajatuksissani.

Lyhensin matkaani pysäkille,
en kulkenutkaan linja-autoaseman ohitse.
koska en pidä ajatuksesta;
kello on neljä,
ammattiopistolta tulee täysi bussi.
Ja niimpä oikaisin yhden sivukujan poikki,
ehtiäkseni toiseen bussiin.

Siinä rivakasti kävellen, mutta varoen peilijäisiä kohtia asfaltilla,
huomasin punertavassa tiiliseinässä kirjoituksen:
"Kyllä minäkin tarvitsen rakkautta."
Seisahduin hetkeksi katsomaan sitä.

Nii-in.

Tiiliseinä lauseineen jäi taakseni,
mutta lause kovasti hauskalla tavalla mieleeni.

Seisoskelin kuitenkin hyvissä ajoin bussipysäkillä.
Katselin ohikulkevia ihmisiä.
Tarkkailin.

Tuuli mereltä päin.. yllättäen yltyen.
Sitten alkoi sataa, jäinen sade hiukan sattui, nipisti,
osuessaan kasvoille.

Mutta.
Unessani.
Oli kivat kirkkaat värit.
Huolettomia ilmeitä, hymyjä, naurua.
Tyttö ja poika.

Tänään oli tyystin erillainen maanantai.

Harvase kerta
on
tällaisia -
onneksi tosin.

En onneksi joka maanantai
laastaroi reikäistä otsaa.

Ilmeisen hilpeätä.

Tämmönen hetki.

En sulkisi tätä lasipurkkiin säilyttääkseni ikuiseen.
En pystyisi,
vaikka niin -
säilyttämisen arvoinen,
onnellinen hetki se onkin.

Nurmi.

((np; Tool - Jambi
..tosi kivakivat sanat.))

ääw.
Annetaan hyvään kotiin !

Se siitä sydämmestä.
No..
saat vaikka pitää sen.

Khih.

Enkä haluaisi -
että elämänvärini katoaisivat.

Haihtuisivat.
Hukkaantuisivat.

Ja minusta tulisi niin harmaa.

En haasta riitaa,
en halua kinaa.

Mutten halua pettyäkään.

Kovasti toivoisin sinulle kaikkea hyvää.